Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

2.

Heräsin vasta, kun kuulin puhetta. Nousin haukotellen istumaan sängylleni ja huomasin, etten ollut omassa huoneessani. Tietenkin tiesin, että asuin nyt täällä Popkornilaakosossa, Aqualoupin ulottuvuudessa. Se oli yhä niin uskomatonta käsittää. En oikein tiennyt, miten tähän pitäisi suhtautua, tai miten vanhempieni pitäisi.
Olin eilen valinnut jääväni tänne, vaikka toisena vaihtoehtona oli ollut palata takaisin kotiin. En kuitenkaan voinut poistua täältä. En olisi ehkä koskaan enäHeräsin vasta, kun kuulin puhetta. Nousin haukotellen istumaan sängylleni ja huomasin, etten ollut omassa huoneessani. Tietenkin tiesin, että asuin nyt täällä Popkornilaakosossa, Aqualoupin ulottuvuudessa. Se oli yhä niin uskomatonta käsittää. En oikein tiennyt, miten tähän pitäisi suhtautua, tai miten vanhempieni pitäisi.
Olin eilen valinnut jääväni tänne, vaikka toisena vaihtoehtona oli ollut palata takaisin kotiin. En kuitenkaan voinut poistua täältä. En olisi ehkä koskaan enää päässyt tänne ja sellaista mahdollisuutta en halunnut edes ajatella.
Valintani tännejäämiseksi oli suurimmaksi osaksi, tai oikeastaan täysin johtunut eilen tapaamastani pegasoksesta. Se oli valoinen ori, vasta varsa ja se tuntui vetävän minua puoleeni. Side meidän välillämme oli syntynyt melkein heti, kun katseemme olivat kohdanneet.
Nousin sängystäni, eik minun tarvinnut turhaa pukeutua, sillä oli nukkunut päälivaatteillani. Minulla ei nimittäin ollut tullut mukaan minkäänlaisia vaihtovaatteita.
Telma oli luvannut tämän huoneen eilen minulle, kun olin päättänyt jäädä tänne. Huone oli pieni, niin kuin sen asukaskin. Huoneessa oli keltaiset seinät ja vaaleanruskea puulattia. Ainoina huonekaluina oli sänky, pieni yöpöytä, jonka päällä oli lukuvalo, korkea tummanruskea vanhanaikainen vaatekaappi, kirjoituspöytä ja tuoli.
Vaikka huonekaluja oli vähän, ne veivät paljon tilaa näin pienessä huoneessa. Huone oli arvioltani pinta-alaltaan suunnilleen 2m x 2,5m. Se oli siis aika pieni ja siksi oli oikeastaan hyvä, etten tullut ottaneeksi tavaroitani mukaan. Enhän olisi muutenkaan voinut, sillä en ollut tiennyt tulostani, ennen kuin olin saapunut puolivanhingossa tänne.
Menin huoneeni ovesta varoen aulaan, jossa jutteli 2 minulle tuntematonta henkilöä. He olivat minua vanhempia tyttöjä. Minua ujostutti ja hieman pelotti, kun muut olivat niin vanhoja ja minä olin vasta 10-vuotias.
Tytöt olivat juuri väärässä paikassa, minun ja ulko-oven välillä. En olisi halunnut puhua tytöille. Hehän voisivat pitää minua pilkkanaan tai olisivat ilkeitä muuten vain ikäni takia.
Lähdin kiertämään mahdollisimman huomamattomasti tyttöjä, toivoen, etteivät he huomaisi minua. Se oli kuitenkin turha yritys, sillä minut huomattiin heti.
-Hei, kuka sinä olet? toinen tytöistä kysyi.
Käännyin ja näin minulle puhuvan tytön olevan toista tyttöä pidempi ja hänellä oli vaaleat, puoliselkään ulottuvat hiukset, joissa oli suora jakaus hieman sivulla.
-Olen Alli, vastasin reippaasti.
-Oletko uusi täällä? tyttö jatkoi. Tietääkseni, en ole nähnyt sinua täällä aiemmin.
-Juu, tulin eilen, kerroin.
-Olet siis uutena hoitajana täällä? tyttö sanoi kysyvästi.
Nyökkäsin vain.
Toinen tyttö lähti ulos, sillä hän tunsi varmaan olonsa ulkopuoliseksi meidän keskustellessa tai sitten hänellä oli jotain tekemistä, vaikkapa pegasoksensa hoitamista, niin kuin minullakin olisi.
-Olen Casy, tyttö esittäytyi. Olen tämän paikan toinen omistaja. Tapasit varmaankin eilen Telman.
Nyökkäsin jälleen, kun en tiennyt, mitä sanoisin.
-Olen menossa talleille, sanoin hiljaa, ujostellen.
-Ehtikö Telma esitellä sinulle eilen tallin tarvikkeet, varusteet ja niiden paikat? Casy kysyi.
Pudistin päätäni.
-Voin tulla mukaasi, niin näytän sinulle, Casy tarjoutui.
Hän lähti ovelle edelläni. Toisin kuin Telma, hän ei ottanut minua kädestä kiinni, niin kuin pikkulasta. Telma oli selvästi heistä kahdesta se huolehtivaisempi.
Seurasin Casya tutulle tallirakennukselle. Tällä kertaa huomasin ensimmäistä kertaa pegasoksia ja yksisarvisia pihalla laitumella. Eilen kaikki oltiin pidetty jostain syystä sisällä, eikä paikassa tuntunut silloin olleen muutakaan elämää.
Astuimme tallin sisälle, leveälle käytävälle ja siellä huomasin heti innokkaita hoitajia pegasostensa tai yksisarvistensa kanssa. Kaikilla näytti olevan puuhaa.
-Kenetkä sinä valitsit hoidokiksesi? Casy kysyi, varmaankin siksi, että tietäisi, mille karsinalle menisin, kun hän kerta pysähtyi heti sisälle päästyämme.
-Kiitävä Tähti, vastasin pegasokseni nimen.
Casy räpäytti silmiään hämmästyneenä ja jäi hieman mietteliäänä katsomaan minua. Hän tarkasteli pikaisella silmäyksellä minua päästä varpaisiin. Casy luultavasti mietti, että olin liian pieni hoitamaan villiä pegasoksen varsaa.
-Antoiko Telma todella sinulle Kiitävän Tähden? Casy ihmetteli. Sinulla taitaa sitten olla kokemusta hevosten kanssa.
-Itse asiassa, aloitin. Ei yhtään aiempaa kokemusta.
Siitä Casy vasta hämmästyikin. Hän katsoi silmät suurina minua.
-Ei minkäänlaista? hän varmisti.
-Olen ainoastaan silitellyt hevosia, myönsin. En ole koskaan ratsastanut ja ollut edes hevosrattaiden kyydissä.
-Minun pitää puhua Telman kanssa, Casy mutisi ja kääntyi selin minuun.
Arvasin, ettei tämä ollut hyvä merkki. Casy ei selvästikään ollut mielissään, että Kiitävä Tähti oltiin annettu näin kokemattomalle pikkutytölle, vaikka se ei nimenomaan sopinut aloittelijoille.
-Ole kiltti, luottaisit minuun, anelin Casylta. Telma lupasi opettaa minulle kaiken ja antaa minulle mahdollisuuden Kiitävän Tähden kanssa.
Casy ei näyttänyt heltyvän. Hän vilkaisi minua epäröiden.
Pelkäsin nyt todella Kiitävän Tähden menetystä, että aloin pakostikin itkeä. Yritin äkkiä pyyhkiä kyyneleeni, ettei Casy huomaisi, mutta jälleen yritykseni oli turhaa.
-Älä nyt itke, Casy sanoi rauhoittavasti ja kyykistyi eteeni. Minuun ei itkemiset tehoa vakuuttamaan.
-En minä sellaista yritäkään, nyyhkytin. Minä vain rakastan niin sitä pegasosta, etten halua menettää sitä.
Casy pyyhkäisi viimeiset kyyneleeni poskeltani ja nousi jälleen ylös.
-Hyvä on, Casy myöntyi. Saat toistaiseksi mahdollisuuden hänen kanssaa, mutta minä puhun tästä vielä Telmalle.
Casy meni edeltä käytävää pitkin pitkin askelin ja minä seurasin häntä ripeästi kipittäen. Casy pysähtyi Kiitävän Tähden karsinan kohdalle ja tervehti sieltä kurkkivaa pegasosta.
Ojensin kättäni ja silitin pagasoksen turpaa samalla tavalla, kuin Telma oli minua opettanut tekemään.
-Ensin näytän sinulle, missä pidetään kaikkia varusteita ja ruokia, Casy sanoi. Sitten saat putsata karsinan.
Nyökkäsin innoissani.
Casy lähti käytävää takaisinpäin ja seurasin häntä jälleen. Seuraaminen tuntui hölmöltä, mutten minä muutakaan voinut.
Casy kääntyi varastomaiseen huoneeseen, jossa oli valtavasti kuivikkeita ja ruokia tallien asukkaille. Niitä oli myös jokaista montaa eri lajia.
-Huomasitkin varmaa, että tässä huoneessa säilytetään rehut ja kuivikkeet, Casy sanoi. Saat kohta siivota Kiitävän Tähden karsinan, niin levität kuivikkeeksi karsinan pohjalle tätä rehua.
Casy lähti seuraavaksi käytävän toiselle puolelle, jossa seinillä roikkui siististi satuloita ja suitsia vaikka millä mitalla. Kaikki näytti olevan tarkassa järjestyksessä. Toisella seinällä oli erilaisia huomapaisia juttuja, joiden tarkoitusta en tiennyt. Olin kyllä nähnyt hevosia puettuna sellaisiin.
-Kaikki suitsemme ja satulamme ovat tässä, Casy selosti ja kääntyi äsken katselemalleni seinälle. Ja nämä ovat loimia ja satulahuopia.
-Mitä loimilla ja satulahuovilla tehdään? kysyin uteliaisuuttani.
-Satulahuovat laitetaan aina satulan alle, ettei se hiertäisi hevosen selkää, Casy kertoi. Loimia on taas moneen eri tarkoitukseen. Yleisimmin niitä käytetään laitumella olevilla hevosilla kylmyyttä ja sadetta vastaan.
Casy johdatti minut seuraavaksi ulos tallista ja ojensi minulle seinustalta talikan. Hän itse otti kottikärryt ja työnsi ne sisälle. Seurasin jälleen toimettomana perässä.
-Ota suitsien luota tuo köysi, johon on tehty silmukka, Casy komensi ja tein työtä käskettyä.
Menimme tavaroidemme kanssa Kiitävän Tähden karsinalle, jossa se odotti jälleen täynnä energiaa ja uutta intoa.
-Osaatko laittaa köyden Kiitävän Tähden kaulaan? Casy kysyi.
Kohautin olkapäitäni ja Casy nappasi köyden minulta.
-Näin helppoa se on, Casy sanoi ja pujotti köyden varsan kaulaan niin nopeasti, ettei se pegasos meinannut edes tajuta, että sen kaulaan oltiin ujutettu jotain ylimääräistä.
Casy avasi haa'an ja ohjasi kiitävän Tähden sieltä pois.
-Sidon Kiitävän Tähden tuonne käytävälle, Casy sanoi. Siivoa sillä välin karsina.
-Miten? ihmettelin, vaikka olisihan se pitänyt tajuta itsekin.
-Nosta talikan avulla likaiset kuivikkeet kottikärryihin, Casy alkoi selostamaan huokaisten. Kippaat ne sitten ulkopuolella olevaan kasaan ja haet puhtaat kuivikkeet varastohuoneesta.
Casy ei sanonut sen enempää, vaan vei Kiitävän Tähden.
Käännyin karsinan puoleen ja aloin tekemään työtä käskettyä. Tein juuri niin kuin Casy oli neuvonut. Nostelin likaiset kuivikkeet kottikärryihin, kävin kippaamassa ne ulos ja hain sen jälkeen kottikärryihin puhtaat kuivikkeet, jotka leivitin Kitävän Tähden karsinan pohjapeitteeksi.
Kun olin saanut työni tehdyksi, hengähdin ja huomasin Telman, joka tarkkaili touhujani.
-Sinä näytät olevan työn touhussa, Telma sanoi. Casy ilmeisesti neuvoi sinulle hommasi.
-Juu, vastasin hengästyneenä.
-Onko liian rankkaa hommaa noin nuorelle? Telma kysyi huolestuneena.
-Ei ollenkaan, vastasin nopeasti. En vain ole oikein tottunut tekemään raskasta työtä.
-Voisit viedä Kiitävän Tähden laitumelle, Telma ehdotti. Voisitte samalla hieman tutustua toisiinne.
Nyökkäsin ja menin käytävää pitkin, haeskellen Kiitävää Tähteä. Casy oli sitonut sen kaulassa olevasta köydestä jonkinlaiseen telineeseen, johon hevosia kuuluikin sitoa kiinni odottamaan.
Kiitävä Tähti hirnahti iloisesti huomatessaan minut. Otin sen pään käsieni hellään otteeseen ja silitin sen turpaa. Jos tämä pegasos olisi ollut kissa, olisin jo kuullut sen onnellista ja hyväilevää kehräystä.
-Suloista, kuului takaani tytön ääni. Kuin 2 varsaa.
Käänsin päätäni ja huomasin minua vanhemman tytön. Kaikki täälä olivat selvästikin minua vanhempia. Tytöllä oli saparoille laitetut pitkät ruskeat hiukset. Hän katsoi minua ja pegasostani hymyillen. Hän huomasi minun ihmettelevän katseeni ja hän näytti sen jälkeen nolostuvan.
-Tarkoitan siis, että kun olet noin nuori, niin olet vähän kuin varsa, tyttö ryhtyi selittämään nolona.
Sen jälkeen hän meni erään yksisarvisen karsinaan ja alkoi harjata sitä kädessään olevalla harjalla.
Aloin todella miettiä, pitivätkö kaikki minua täälä liian nuorena. Oliko tämä paikka todellakin tarkoitettu vanhemmille?
-Mennään, sanoin pegasokselle ja irrotin sen köyden telineestä.
Johdatin Kiitävän Tähden ulos, missä aurinko oli noussut jo korkealle. En ollut varma, paljonko kello oli, mutta ainakin yli puolenpäivän.
Menin kohti valkoista lankkuaitaa, jossa oli portti. Siitä pääsi laitumelle, jossa olikin useampi yksisarvinen ja pegasos.
Kiitävä Tähti tepasteli vierellenä innoissaan, kun se tajusi pääsevänsä kirmaamaan vapaasti aitaukseen. Ihastelin pegasoksen askelia, jotka olivat suoraansanoen aivan virheettömät.
Tulin portille ja avasin sen. Kiitävä Tähti innostui aitaukseen pääsystä niin, että se ryntäsi heti juoksemaan lajitovereidensa luokse, jolloin otteeni lipesi sen kaulassa olevasta köydestä.
-Odota! huusin pegasokselle, joka juoksi vinhaa köysi yhä kaulassaan.
Suljin portin ja ajattelin, ettei köysi luultavasti haittaisi sitä. Saisi ainakin helpommin takaisin karsinaan, kun köysi oli jo valmiina kaulassa.
-Ei se köysi haittaa, kuulin Telman äänen ja hätkähdin, kun hän oli vierelläni.
-Ai, sanoin epäröiden. Niin vähän epäilinkin.
-Olethan muistanut käydä syömässä? Telma huomautti yllättäen.
En ollut muistanut syödä tänään vielä ollenkaan. En ollut edes tuntenut nälkää, mutta nyt kun siitä muistutettiin, niin tunsin olevani todella nälkäinen.
-En ole, vastasin ja lähdin jo kävelemään majatalolle.
Olin päässyt jo puoliväliin matkastani, kun Telma vielä huikkasi jotain.
-Pärjäät hienosti! hän puoliksi huusi, että kuulisin. Kyllä Casykin oppii sinut nopeasti hyväksymään!

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com