Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

32.

Makoilin selälläni sängylläni ja Telma kietoi käsiini sidettä. Hän laittoi myös siteiden alle tukevan lastan, joka esti käteni liikkumisen. Se oli hyvä, sillä pelkkä käsien liikuttaminen sattui.
Olin vasta vähän aikaa sitten herännyt, kun Telma oli tullut huoneeseeni. Hänellä oli ollut aivan aamusta aikaa tulla tekemään paremmat siteet käsiini, sillä joku oli yön ajaksi laittanut käsiini epämääräiset siteet.
Minulle oli noussut kamala kuume, joka johtui mitä ilmeisimmin eilen saamastani kylmästä kylvystä.
-Mitä Flem muuten kertoi teille? kysyin hiljaa. Siis siitä, mitä eilen tapahtui.
-Flemin mukaan kiipesit jotakin kallion reunaa ylös, jolloin kivi lomosi käsiesi päälle, Telma kertoi. Ja kastuitte kuulemma matkalla sateessa.
Flem oli siis valehdellut Telmalle ja Casylle. Toisalta se tuntui väärältä, mutta toisaalta oli parempi, ettei kukaan muu tietäisi minun olleen hengenvaarassa luolassa, jonne oli koko matkani tarkoitus mennä.
-Missä muuten Flem on nyt? kysyin. Haluaisin kysyä häneltä paria asiaa.
Kysymyksiä todella riitti. Niitä oli varmasti loputtomiin ja halusin mahdollisimman äkkiä päästä saamaan niihin vastauksia.
-Flem on talleilla, Telma kertoi. Voin kyllä pyytää häntä tulemaan tänne heti, kun vain näen hänet.
Telma sai käteni siteisiin ja nousi sängyltäni, aikeissa lähteä.
-Tarvitsetko vielä jotakin? Telma kysyi huolissaan. Lääkettä? Syötävää?
-En tarvitse, vastasin, sillä en halunnut suotta vaivata häntä, kun hänellä varmasti riitti tarpeeksi töitä talleilla.
Telma nyökkäsi ymmärtävästi ja avasi huoneeni oven. Hän pysähtyi kuitenkin vielä hetkeksi.
-Tuvekki sai muuten uuden hoitajan, Telma mainitsi ja hätkähdin tietoa. Uusi hoitaja aikoo osallistua sillä kilpailuihin.
Laskin katseeni pettyneenä alas. Minun oli pitänyt osallistua Tumman Veden Kiillolla maastokilpailuun. Nyt se haave oli murskattu vain muutamalla sanalla.
-Olen pahoillani, Telma sanoi oikeasti pahoitellen ja jätti minut rauhaan.
Jäin istumaan sängylleni ja nojasin seinään. Nyt en luultavasti pääsisi osallistumaan maastokilpailuun, vaikka olin odottanut sitä niin innolla. Voisinhan tietysti osallistua jollakin muulla tallin ratsuista, mutta Tumman Veden Kiilto oli minulle ennestään tuttu ja olin opetellut ratsastamaan melkeimpä nimenomaan sillä. Tallissa ei välttämättä myöskään olisi kovinkaan paljoa vapaita ratsuja ja osa ei tietystikään soveltuisi minulle, kokemattomuuteni takia.
Istuin turhautuneena miettimässä tilannetta, kunnes kuulin jonkun koputtavan huoneeni ovea. Minun ei tarvinnut edes sanoa mitään, kun Flem tuli omin luvin huoneeseen.
-Millainen vointi? poika kysyi heti ensimmäisenä.
-Ihan hyvä, vastasin. Minulla vain taitaa olla kuumetta ja käteni ovat todella kipeät.
Flem istui sänkyni laidalle, lähelle jalkopäätyä.
-Sinulla taisi olla minulle asiaa, Flem aloitti hieman arasti.
-Paljonkin asiaa, huomautin. Ensinnäkin, miten sinä löysit minut? Mitä ylipäätään teit siellä asti? En ollut kertonut kenellekään totuutta reissustani.
Flem irvisti kiusaantuneena ja nojasi enemmän taaksepäin.
-No, me olimme täällä tallilla huolissamme sinusta, Flem aloitti arkaillen. Annoimme kuitenkin sinun selvitä yksin, kun kerta sitä halusit. Mutta seuraavana päivänä päätin tulla varmistamaan leiripaikallesi, oletko varmasti kunnossa. Otin mukaani makuupussinkin ja sanoin muille viipyväni ainakin yhden yön luonasi, sillä en olisi kerennyt tulla saman päivän aikana takaisin. Tulin sitten leiripaikallesi, jossa ei näkynyt ketään. Jäin odottelemaan sinua, mutta sinua ei kuulunut.
-Miten tajusit tulla juuri sinne meren rannalle? keskeytin pojan siinä välissä.
Flem laittoi toisen kätensä taskuunsa ja veti sieltä esiin kompassin.
-Tämän avulla, poika vastasi. Tämä kompassi näyttää minulle missä suunnassa se henkilö on, ketä ajattelen sillä hetkellä.
-Ja sinä vain seurasit kompassin osoittamaan suuntaan minua? varmistin ja Flem nyökkäsi
-Löysin Kiitiksen puuhun sidottuna ja sinun tavarasi, poika jatkoi. Kompassin mukaan olit siinä ruohotasanteella, mutten nähnyt sinua. Tutkin ympäristöä ja tajusin sinun voivan olla luolassa, jonne juuri nousuvesi teki tulojaan. Ryntäsin sitten heti apuun, kun löysin sinut. Loput tiedätkin.
Mietin hetken aikaa kuulemaani. Kaikki täsmäsi, jolloin päättelin, ettei Flem valehdellut minulle. Eihän siihen ollut edes mitään syytä, mutta silti.
-Kuulin muuten, ettet pääsekään osallistumaan siihen kisaan sillä pegasoksella, jolla sinun alunperin piti, Flem vaihtoi puheenaihetta. Kurja juttu.
-Niin on, myönsin. Olin niin haaveillut siitä kisasta.
-Mutta kyllähän sinä vielä voit päästä osallistumaan, Flem huomautti. Minulla on nimittäin idea.
Nostin katseeni kiinnostuneena poikaa kohti ja odotin sleitystä.
-Aloitan nimittäin kouluttamaan rakasta Kiitistäsi, Flem kertoi. Koulutan sitä perinteisellä ja nopealla tavalla. Voi olla, että kisoihin mennessä se on jo ratsastuskelpoinen.
-Ihanaa! huudahdin. Oikeastiko?
En voinut uskoa sitä. Pääsisin osallistumaan kisaan. Ja vieläpä rakastamallani pegasoksella! Se oli kuin unelmaa, ettei sitä voinut uskoa.
-Teen mitä vain sinun vuoksesi, Flem sanoi ja yllättäen ja halasi minua. Olet minulle rakkaampi kuin luulet.
Punastuin pakostikin. Olihan se hieman noloa saada halaus pojalta ja vieläpä lisäksi tuollaisia sanoja.
-Mutta minun täytyy mennä, Flem sanoi nopeasti ja lähti, vilkuttaen vielä kättään mennessään.
Minulle jäi todella hyvä mieli Flemin ansiota. Jäin hymyilemään itsekseni sängylleni ja haaveilin jo kilpailuista.

Flem astui ulos Allin huoneesta ja siellä häntä odotti heti hänen isosiskonsa Forne. Forne katsoi veljeään pettyneenä.
-Mitä minä nyt olen tehnyt? poika ihmetteli.
-Kyllä minä tiedän, millaisia tunteita sinulla on Allia kohtaan, Forne sanoi, saaden veljensä nolostumaan.
-Se on minun oma asiani, Flem huomautti.
-Mutta muista, että sinä olet jo 13-vuotias ja Alli on vasta 10, Forne muistutti. Alli on vasta lapsi. Mitä hän vastaisi sinulle, jos kertoisit tunteistasi? Ei 10-vuotias ole valmis antamaan vastarakkautta tai seurustelemaan.
Flem laski katseensa maahan. Hän tiesi siskonsa olevan oikeassa, mutta silti se ei tuntunut olevan oikein.
-Mitä minun sitten pitäisi tehdä? Flem kysyi.
-Anna Allille aikaa, Forne neuvoi. Kunnes hän on tarpeeksi kypsä ymmärtämään ja jopa vastaamaan tunteisiisi. Siihen asti sinun pitää hillitä tunteitasi häntä kohtaan.
Flem tiesi, että siihen menisi hänen siskonsa mukaan kauan. Silloin voisi jo olla liian myöhäistä.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com