Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

28.

Tumman Veden Kiillolla ei ollut onneksi vielä uutta hoitajaa. Kisse oli valitettavasti joutunut eroamaan, jolloin musta pegasos tamma oli vailla hoitajaa. Pelkäsin, että se saisi uuden hoitajan, joka haluaisi itse osallistua sillä kilpailuihin. Silloin minulle ei välttämättä olisi pegasosta vapaana, enkä pääsisikään osallistumaan. Se olisi kova pettymys, sillä olin haaveillut tulevista kilpailuista.
Harjasin ulkona Kiitävää Tähteä ja katselin laitumella olevia pegasoksia. Tumman Veden Kiilto oli yksi niistä ja se makoili puun varjossa. Aurinko paistoi kovasti, eikä vähään aikaan ollut satanut ollenkaan. Pelkäsin kaiken kuivuvan; kukkien, ruohon, maan ja kaikkien kauniiden kasvien, joita popkornilaakson ympäristössä kasvoi.
Pegasokset ja yksisarvisetkin tuntuivat kärsivän kuivuudesta. Ne kerääntyivät kaikki mahdollisimman varjoisaan paikkaan, eikä kaikille riittänyt paikkaa, jolloin jotkut joutuivat pakostikin jäämään porottavan auringon armoille.
Onneksi sentään jotkut pegasoksista lensivät muualle. Ne menivät laitumen ulkopuolisille alueille etsimään varjoa ja vilpoisaa vettä, jossa uida sekä tietysti vilvoitella.
Kiitävän Tähden kanssa olin suunnitellut lähteväni pian jollekin lammelle. Saisimme molemmat uida vapaasti ja nauttia veden viileydestä kaikessa rauhassa.
Minullakin oli kamalan kuuma. Siksi minulla olikin yllä vain lyhyt niskalenkkitoppi, minihameeni ja päähän olin laittanut kuminauhamaisen pannan, joka piti hiukseni pois niskalta sekä otsalta. Kenkiä minulla ei ollut ollenkaan.
Kuulin yllättäen kolinaa talleilta päin ja käännyin heti uteliaana katsomaan. Huomasin Casyn raahaavan jotakin romua tallista. Tunnistin romun hetkessä sadettajaksi.
-Onko täälä sadettaja? ihmettelin. Olisin ottanut sen omaan käyttöön, jos olisin tiennyt.
-Sadettaja on käytännöllinen, Casy myönsi ja virnisti pahaenteisesti.
Tyttö lähti raahaamaan sadettajaa päärakennusta kohden ja minua todenteolla ihmetytti, mitä hän aikoi. Pahaenteiset virneet eivät voineet merkitä mitään hyvää. Oliko Casylla pahat mielessä?
-Tule Kiitis, huikkasin pegasokselle ja lähdin tytön perään.
Nuori pegasos seurasi minua tottelevaisesti. Sellainen se aina oli, eikä sitä oltu siltikään koulutettu ratsastukseen. Kiitävästä Tähdestä tulisi varmasti ihanteellinen ratsu.
En viitsinyt seurata Casya aivan päärakennukselle asti. Jäimme pegasoksen kanssa tarkastelemaan hänen touhujaan sivummalta.
Casy vei sadettajan pihanurmikolle, missä oli jotakin maassa. Jotain vaatteita... joku makasi siinä! Arvasin, mitä tyttö suunnitteli, eikä siitä varmasti seuraisi mitään hyvää.
Casy sai asennettua sadettajan ja meni valmiiksi hanalle, josta saisi sadettajaan tulemaan vettä. Tyttö väänsi vipua kiherrellen itsekseen ja hetkessä sadettaja alkoi suihkuamaan vettä maassa makoilevan tytön päälle.
Maassa makoillut tyttö pelästyi kamalasti ja nousi äkkiä ylös pelästyneen näköisenä. Kauhukseni tunnistin tytön olleen Telma!
Telma vilkuili ympärilleen, yhä sadettajan vesisateen alla. Viimein hän huomasi leveästi virnistävän Casyn.
Tyttö tajusi, milloin lähteä vihaista ystävää karkuun ja otti jalat alleen. Telma lähti salaman nopeasti perään.
-Casy! Telma huusi vihaisena. Nirhaan sinut heti, kun saan sinut käsiini!
-Minähän yritin vain auttaa! Casy naureskeli.
Tytöt juoksivat ohitseni laidunta kohti. Väistin heitä, sillä olisin muuten voinut jäädä alle.
Casy painoi nopeasti aidan kohdalla kätensä sen päälle. Sitten hän pyöräytti itsensä upeasti aidan ylitse, tekemällä kärrynpyörämäisen liikkeen. Se oli todella upeaa ja toi mieleen akrobaatin. Casy laskeutui kevyesti jaloilleen ja jatkoi juoksemistaan. Telma tuli perässä ja jäin innokkaana, silmät suurina katsomaan, kuinka hän aidan ylittäisi. Telma teki samalla tavalla kuin Casy ja jäin hämmästyksissäni katsomaan heidän peräänsä.
En voinut uskoa, miten joku osasi tuollaista. Molemmat tytöt olivat niin notkeita ja taitavia. Tunsin itseni pakostikin kömpelöksi. Minun olisi kuitenkin turha koettaa perässä, sillä aita olisi minulle liian korkea.
Käännyin Kiitävän Tähden kanssa, jotta voisimme mennä tietä pitkin lyhyelle kävelylle. Minua hymyilytti hieman, sillä Casy ja Telma olivat loppujen lopuksi vain 2 nuorta tyttöä, vaikka antoivatkin toisenlaisen ensivaikutelman olemuksistaan.
Kiitävä Tähti nosti korviaan ja päätään valppaana, kun se kuunteli jotakin. Itse en kuullut mitään poikkeavaa, mutta pegasoksilla oli tietysti parempi kuulo kuin ihmisillä. Vilkuilin kuitenkin ympärilleni kaiken varalta, vaikka se olikin turhaa.
Pegasos jatkoi kuuntelua, mutta jatkoi silti rennosti kävelyä vierelläni. Nuori ori kulki aina kanssani samaa tahtia, vaikka se ei olisikaan kiinnittänyt tippaakaan huomiota minuun. Se oli jotenkin vaistomaista.
Pyyhin hikeä otsaltani. Päivä oli todella kuuma. Uiminen olisi ollut kivaa, mutta en jaksanut lähteä millekään lammelle tai järvelle uimaan. Kaikki olivat sen verran kaukana. Lähin taisi olla niityllä sijaitseva järvi, mutta sinnekin oli auringon paahtama matka.
Kiitävä Tähti valpastui yllättäen ja kohdisti katseensa suorana sivummalle. Yritin katsoa, mitä pegasos näki ja huomasin ojan pohjalla virtaavan pieni puro.
-Haluatko käydä hieman juomassa ja vilvoittelemassa? kysyin pegasokselta ja lähdin kävelemään ojalle.
Kiitävä Tähti tuli perässäni ja se suorastaan sukelsi ojan pohjalle. Pegasos asettui makoilemaan kyljelleen, jolloin se tukki pienen puron virran pääsyn alajuoksulle. Menin Kiitävän Tähden seuraksi ojan pohjalle, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan kovin syvä. Istuin kuitenkin hieman reunemmalle, sillä en halunnut kastella ja liata vaatteitani. Asetuin kuitenkin nopeasti makoilemaan, sillä olin uupunut kuumuudesta.
Katselin rentona pilviä, jotka vaelsivat eteenpäin hieman purppuransävyisellä taivaalla. Matkustelu ja vaeltaminen olisi ollut ihanaa. Joka päivä näkisi uusia maisemia ja tutustuisi uusiin ihmisiin ja olentoihin. Mikään päivä ei olisi samanlainen, kun kaikki muuttuisi kuitenkin joka päivä. Elämä olisi paljon mielenkiintoisempaa, kun ei olisi juurtunut tiettyyn paikkaan jumiin.
Haukottelin ja juuri silloin suuhuni tipahti vesipisara. Avasin nopeasti silmäni ja huomasin pilvien tiputtelevan sadepisaroita joka paikkaan. Kiitävä Tähtikin nosti päätään ja nautti pienistä sadepisaroista, jotka vilvoittivat sen pakahtunutta oloa.
Emme kumpikaan antaneet tihkusateen häiritä. Sade oli mielestäni kaunista ja ihanaa. Erityisesti rakastin ruohon tuoksua sateen jälkeen. Se oli niin raikasta.
Tihkusade lakkasi kuitenkin nopeasti, mikä oli aivan normaalia. Jälkeensä se jätti rakastamani raikkaan tuoksun ja taivaalle huomasin sen taiteilleen sateenkaaren. Sateenkaari oli kaunis ja haalea. Siinä oli kuitenkin jotain omituista. En vain ymmärtänyt mitä.
Suljin silmäni rentona, enkä antanut oudon tunteen häiritä. Kaikki tuntui itsestäni nykyään oudolta ja epäilyttävältä. Se oli kummallista, enkä ymmärtänyt, mistä se johtui.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com