Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

27.

Kaivamista oli luvassa 29 metriä! Ei kukaan pystyisi kaivamaan niin syvää kuoppaa, ei varsinkaan näin pieni tyttö. Kartan mukaan kuitenkin kordinaattien osoittamalla kohdalla oli maata. Vierellä eli aika lähellä sijaitsi meri.
Toivoin todella, että kordinaateissa oli ollut vain virhe. Olisipa korkeuden edessä ollut viiva ollutkin vain vahingossa huitaistu jälki eikä miinusta tarkoittava merkintä. Jospa aarre sijaitsikin 29 metriä korkeassa puussa. Kiipeäisin mielummin sellaiseen kuin kaivaisin saman pituisen matkan.
Paikalle olisi todella pitkä matka. Sieltä ei mitenkään pystyisi palaamaan saman päivän aikana takaisin. Olisi pakko yöpyä ainakin yksi yö.
En saisi helposti suostumusta siihen. Kyse ei tietenkään ollut minusta vaan Kiitävästä Tähdestä, joka kuitenkin oli Casyn ja Telman omistuksessa. Tietenkin he olisivat varmasti huolissaan myös minusta, mutta Kiitävän Tähden kuului loogisimmin olla heidän huolenaiheenaan. Minä en ollut mitenkään heidän vastuullaan toisin kuin pegasos.
Merkitsin karttaani seuraavan määränpääni, minne lähtisin mahdollisimman pian eli mahdollisesti jo tänään. Olin kuitenkin ajatellut, että olisin tämän päivän rauhassa Kiitävän Tähden kanssa. Eihän joka päivä tarvinnut mennä pitkille reissuillemme, jotka johtaisivat meidät lähemmäs aarretta.
Taittelin kartan pieneksi ja sujautin sen taskuuni. Nousin sängyltäni ja lähdin pirteänä, täynnä energiaa ulos.
Aurinko oli noussut jo, mutta en ollut silti varma, oliko aamu pitkälläkin. Auringosta oli aina hankala ottaa selvää, varsinkin nyt kun tiesin niitä olevan peräti 3.
Pegasokset ja yksisarviset oli päästetty jo laitumelle. Huomasin jonkun tytön valmistautuvan ratsastusreissuun aidan vierellä. Tunnistin hänen satuloiman pegasoksensa Tumman Veden kiilloksi. Sama pegasos, jolla olin opetellut ratsastamaan ja jota olin hoitanut pegasoksen hoitajan, Kissen ollessa lomalla. Tuo tyttö siis oli tämä kyseinen Kisse. Nimi kuulosti mielestäni hyvin hauskalta ja veikeältä. Olin suunnitellut, että kysyisin Kisseltä, voisinko osallistua maastojuoksuun Tumman Veden Kiillolla. Minä kun en vieläkään päässyt ratsastamaan Kiitävällä Tähdellä.
Epäröin, menisinkö puhumaan tytölle. Hänhän oli kuitenkin minua vanhempi ja pelkäsin hänen olevan kovin kielteinen minua kohtaan nuoren ikäni suhteen.
-Hei Kisse! tervehdin tyttöä pian, kun olin päättänyt kamppailun itseäni vastaan.
-Hei... Alliko se oli? Kisse tervehti minua takaisin.
-Juu, Alli, vastasin. Minä hoidin Tuvekkia sinun ollessasi lomalla.
-Hoiditkin hyvin, Kisse kehui ja silitti pegasosta. Kuulin antamastasi lempinimestäkin. Itse kutsun pegasosta Kiilloksi.
-Tuvekki kuvasi jokaista 3-osaisen nimen osaa, selitin. On Kiiltokin silti hyvä lempinimi. Itse kutsun Kiitävää Tähteä Kiitikseksi.
-Se sopiikin sille todella hyvin, Kisse sanoi hymyillen pirteänä.
Tyttö oli yllättävän kiltti ja ystävällinen. Olin kuvitellut hänen olevan jotenkin ilkeä. Yleensä sain kiusoittelevaa kommenttia muilta Popkornilaakson tallian hoitajilta. Heidän mielestään minä olin varsamainen kuin Kiitävä Tähtikin. Meitä kutsuttiinkin yhdessä kahdeksi varsaksi. Toisaalta olihan se suloista, mutta en pitänyt siitä, että ikäni takia minua kohdeltiin eri tavalla ja pidettiin muutenkin erilaisempana.
-Opettelin ratsastamaan Tuvekilla silloin, kerroin. Kiitis on vielä kouluttamaton ja siksi en voi ratsastaa vieläkään sillä.
-Eikös sitä aleta jo pian kouluttaa? Kisse tiedusteli. Kiitishän alkaa olla jo siinä iässä. Onhan se jo yli vuoden ikäinen.
-Tänne tuli eilen ne kaksi sisarusta, kerroin. Forne ja Flem. He aikovat aloittaa nuorien ratsujen koulutuksen. Aiotko muuten osallistua niihin kesäkisoihin? Siellä olisi luvassa maastojuoksua ja lentokisaa.
-En ole kuullutkaan vielä sellaisista, Kisse ihmetteli, mutta hymy pysyi hänen kasvoillansa. Voisinpa hyvin osallistuakin molempiin.
-Millä hoitsullasi ajattelit osallistua? kysyin. Eikös sinulla ollut useampikin kuin vain Tuvekki?
-Minulla on 3 hoitsua, Kisse kertoi. Kuun Hellä Kosketus, joka on yksisarvinen, Rankkasateen Kimallus, joka on pegasos ja tietysti Tumman Veden Kiilto. En vielä tiedä, millä kahdella osallistuisin.
-Siksi ajattelinkin ehdottaa, aloitin. Että voisit osallistua Kuulla maastojuoksuun ja Kimalluksella lentokisaan.
-Mistäs tälläinen ehdotus tuli? Kisse kysyi kummastuneena.
-Ajattelin kysyä sinulta, voisinko osallistua Tuvekilla maastojuoksuun, kerroin. En voi osallistua Kiitksellä ja haluaisin kuitenkin osallistua kisaan.
-Kyllä se minun puolestani on ok, Kisse vastasi. Enhän minä muutenkaan kaikilla kolmella voi osallistua.
-Kiitos Kisse! kiitin tyttöä.
-Ole hyvä, Kisse vastasi ja nousi pegasoksen selkään. Minun täytyy kuitenkin nyt lähteä. Tuvekki ei jaksa odottaa koko päivää. Oma lempinimeni muuten Tuvekille on Kiilto.
Hymyilin Kisselle ja lähdin itsekin laitumelle päin. Olin nyt entistä paremmalla tuulella, sillä saisin osallistua maastojuoksuun Tumman Veden Kiillolla.
Huomasin laitumella Fornen. Hän näytti tekevän jotain todella outoa. Nuori pegasos oli riimustaan kytkettynä pitkään naruun, jota tyttö piteli kaukana seisten ja pyörien ympyrää kulkevan pegasoksen tahdissa. Se näytti oudolta ja todella järjettömältä.
Telma ja Flem näyttivät olevan sivummalla istuskelemassa ja katselemassa tätä varsin outoa näkyä. Heidän ilmeensä olivat kuitenkin neutraalit. Heidän mielestään tämä ei tainnutkaan olla kovin outoa, mitä se omasta mielestäni oli.
Pujahdin valkoisen aidan välistä laitumelle. Suuntasin heti kaukaa kiertäen Telman ja pojan luokse. Molemmat äkkäsivät minut varsin nopeasti.
-Mitä on tekeillä? kysyin heti ja istuin Telman toiselle puolelle.
-Tämä kuuluu osaksi koulutusta, Telma selitti. Pegasosta talutetaan niin sanotussa liinassa. Se sopii varsinkin niille pegasoksille, joista tulee mahdollisesti näyttelyihin ja kouluratsastukseen soveltuvia.
-Mitä on kouluratsastus? kysyin, sillä olin ainoastaan lukenut kouluratsastukseen sopivista varusteista.
-Kouluratsastus on hieman kuin näyttelyt, Telma kertoi. Ratsukko suorittaa yksinkertaisia ja hieman haastavampia normaaliin ratsastukseen kuuluvia asioita.
-En vieläkään ymmärtänyt, sanoin kummastellen.
-Kouluratsastus on tylsin ja pitkäveteisin ratsastuslaji, Flem sanoi, irrottamatta katsettaan siskostaan.
-Ei sinun tarvitse levitellä omia mielipiteitäsi, Telma sanoi hieman närkästyneenä ja tönäisi poikaa kevyesti kyynärpäällään. Kouluratsastus on arvokas ratsastuslaji. Siitä on hyötyä monissa asioissa, jos aikoo kehittyä hyväksi ratsastajaksi.
-Mitä se siis on? pyysin Telmaa selittämään tarkemmin.
-Kentällä ratsastetaan ensiksi käyntiä, Telma aloitti selostuksensa. Tietyissä vaiheissa pitää suorittaa jokin liikerata, esimerkiksi pienen ympyrän tekeminen ratsulla. Myös erilaiset tiukat käännökset kuuluvat asiaan. Tuomaristo antaa pisteet ja parhaimmin suorittautunut ratsukko voittaa. Kouluratsastuksessa on siis kyse hallita pikkutarkkoja ja vaativampia liikkeitä, joita on hyvä opetella.
-Kuulostaa kivalta, myönsin ja kuulin pojan huokaisevan turhautuneena. Onko kouluratsastuksesta sitten kisojakin, jos kerta tarvitaan tuomarit?
-Kyllähän niitä kisoja löytyy, Telma vastasi. Niitä vain löytyy harvemmin.
-Ja mistäköhän johtuisi? Flem sanoi.
-Lopeta jo! Telma komensi ärsyyntyneenä. Oletko herännyt väärällä jalalla tänään?
-Ei tullut nukuttua kovin hyvin, poika vastasi.
-Ja mistäköhän se johtuisi? Telma toisti pojan aiemman kysymyksen vihjaavasti.
Flem irrotti katseensa siskostaan ja vilkaisi minua hieman kysyvästi. Ymmärsin heti, mikä häntä valvotti. Se eilinen tietysti, kun pillini aiheutti taas valoilmiöitä, yrittäessään suojella minua. Katsoin poikaa takaisin tyynenä.
-Eilen kun menin ratsastamaan, Flem aloitti ja olisin halunnut keskeyttää hänet heti, mutta päätin parhaaksi olla herättämättä huomiota. Näin yhtäkkiä kaiken harmaan sateen keskellä kirkasta valoa. Yllättäen Sähköinen Liekkinikin alkoi loistamaan valoa, nousi takakavioilleen ja tipuin sen selästä. Kun valo haihtui ja näin taas, olin maassa ja vierelläni oli Alli.
Flem osoitti katseensa minuun hieman syyttävästi. Nielaisin heti.
-Olin Kiitiksen kanssa silloin jaloittelemassa, niin kuin joka päivä, selitin heti, ettei väärinkäsityksiä syntyisi.
-Kuitenkin, poika jatkoi. Näin vielä meidän molempien pegasosten laukkaavan poispäin, valoa loistaen.
-Kakasiko Kiitis sinulta? Telma ihmetteli aidosti hämillään.
-Löysimme ne kyllä aivan kunnossa, juomassa vettä pieneltä lammelta, kerroin, sillä Telma saattaisi muuten huolestua.
-Sattuisitko Telma tietämään, mitä se valo oli? Flem tiedusteli ja Telma pudisti epäröiden päätään.
En tiennyt, pitikö osallisuudestani siihen kertoa. Flem oli kuitenkin selvästi järkyttynyt tapahtuneesta, jolloin päätin kertoa.
-Minä taisin aiheuttaa sen valon, kerroin katse maassa ja tunsin molempien tuijottavan minua. Luulin Flemiä ja Sähkistä joksikin pedoksi ja puhalsin siihen pilliini sopivalla hetkellä.
-Siihen pilliin, minkä me Casyn kanssa sinulle annoimme, Telma sanoi kysyvästi ja nyökkäsin.
-Mikä pilli? Flem ihmetteli.
-Sellainen pilli, johon puhalletaan, kun on hädässä, selitin. Aina kun olen puhaltanut siihen, se ei ole päästänyt minkäänlaista ääntä, mutta aina on tapahtunut jotakin outoa, joka on pelastanut minut.
-Se selittää siis valoilmiöt, jotka näitte, Telma sanoi hymyillen.
-Miten joku pilli voi aiheuttaa sellaista? Flem kysyi ja halusin tietää saman.
Telma vilkaisin vuorotellen meitä molempia, kun odotimme häneltä vastauksia. Tyttö huokaisi hetken päästä.
-Se pilli on harvinaislaatuinen, Telma kertoi. Kuulin kerran eräältä henkilöltä, että sellainen pilli pystyy kutsumaan suojelusenkeleitä esille.
-Onko suojelusenkeleitä oikeasti olemassa? ihmettelin ja Telma kohautti olkapäitään.
-Casy näki kerran jo jonkin aikaa sitten, ennen kuin tallimme oli edes toiminnassa jotain merkittävää, Telma aloitti jatkoa kertomukseensa. Kun Kiitävä Tähti tuotiin tänne, se karkasi ja Casy seurasi sitä. Hämärän tullen Casy löysi pegasosvarsan kunnossa, mutta huomasi silloin siitä nousevan valopatsaan, joka näytti enkeliltä. Se oli kuulemma suojelusenkeli. Casy oli kirjoja luettuaan sitä mieltä, että Kiitävässä Tähdessä asusti suojelusenkeli.
Olin lukenut tuon saman tarinan Casyn päiväkirjasta. Nyt kuitenkin telma selitti sen paremmin, jolloin ymmärsin asian hyvin.
-Kun sitten sinusta tuli Kiitksen hoitaja ja olit vieläpä noin nuori, Telma jatkoi yhä. Päätimme antaa sinulle sen pillin, jotta olisit aina turvassa sen avulla, kunhan Kiitis olisi kanssasi. Tähän mennessä siitä on ilmeisesti ollut todella apua.
-Olen selvinnyt monesta tilanteesta sen ansiota, myönsin. Kiitos.
Nyt ymmärsin kaiken. Valo oli ollut suojelusenkeli, joka tuli aina pilliin puhallettaessa suojelemaan minua ja Kiitävä Tähti kantoi mukanaan aina suojelusenkeliä.
-Mietinkin, mitä oli meneillään, kun annoitte minulle salaperäisesti pillin, mainitsin. Ette suostuneet kertomaan siitä melkein mitään.
-Sitten tiedätkin, että jos annamme jatkossa sinulle jotain salaperäisesti, niin meillä on jotain taka-ajatuksia, Telma sanoi hymyillen.
-Oliko Casylla sitten myös taka-ajatuksia, kun hän antoi minulle niitä saippuakuplia? kysyin yhä hymyillen tytölle.
-Milloin Casy on sinulle saippuakuplia antanut? Telma kysyi ukummastuneena ja kuulin hänen äänessään huolen ja paniikin.
-Silloin kun kävin hakemassa huoneestanne saappaasi ja kypärän, vastasin hymyn haihtuessa huuliltani. Mikä siinä on kamalaa?
-Ei mikään, Telma sanoi ja hän selvästi valehteli. Aivan tavallisia saippuakuplia, se vain ihmetytti minua, ei muuta.
Telman valehteleminen ja vaikeneminen asiasta sai vain uteliaisuuteni heräämään. Selvittäisin aivan itse, mikä saippuakuplissani ja miksi Casy oli antanut ne minulle.
Casy saapui juuri sillä hetkellä luoksemme. Hän istui hymyillen Flemin vierelle.
-Missä olet kätesi jo loukannut? Casy ihmetteli ja osoitti pojan kättä.
-Vähän vaan tipuin Sähkiksen selästä, Flem selitti nolona.
-Mokoma hurjapää, Casy sanoi ja pörrötti pojan tummanruskeita hiuksia. Koska opit, ettei pegasoksen selässä sovi pelleillä? Varsinkaan kun Sähkis on niin nuori ja villi ori.
Forne oli yllättäen lopettanut harjoituksen pegasoksen kanssa. Hän oli päästänyt pegasoksen vapaaksi laitumelle ja jättänyt varusteet aidalle. Nyt hän tuli meitä kohti hymyillen.
-Voitaisiinko nyt pitää taukoa? tyttö kysyi. Tai tehän olette koko ajan jo taukoilleetkin. Voitaisiin mennä vaikka ratsastamaan. Mentäisiin vaikka kilpaa.
Satuin vilkaisemaan Casya ja huomasin hänen suupieltensä nytkähtävän. Minulle tuli heti sellainen mielikuva, ettei Casy pitänyt ehdotuksesta.
Telma vilkaisi myös Casya samaan aikaan. Hän näytti hetken aikaa olevan huolissaan, vaikka se haihtuikin pian pois.
-Jonkun pitää jäädä tallille vahtimaan, Telma sanoi harmittelevasti.
-Minä jään, Casy sanoi nopeasti ja lähti äkkiä talleille. Te voitte kisata aivan vapaasti.
Katsoin Casyn perään huolissani. En tajunnut, mikä hänelle nyt oikein tuli.
-Kisaamaan jäikin sitten 3 ennestään kisannutta, Forne sanoi ja löi kätensä yhteen.
-Enkö minä siis voi tulla? kysyin loukkaantuneena.
-Ai, en tiennyt, että sinäkin haluat, Forne sanoi pahoittelevasti. Luulin sitä paitsi, ettei Telma anna noin pienen tytön ratsastaa kilpaa.
-Alli voi tulla jonkun kanssa, Telma ehdotti. Ehkä kisa ei oikein sovi noin kokemattomalla.
Vilkaisin Telmaa äksynä. Toisaalta halusin mennä mukaan mielummin toisen kyydissä kuin tulla yksin takana kehnoineni taitojeni.
-Minä keksin! Forne sanoi yllättäen riemua täynnä. Mennään kahden hengen joukkueissa! Se olisi paljon jännempää ja siinä olisi enemmän joukkuehenkeä.
-Sopii, Telma vastasi ehdotukseen myöntävästi. Minä otan joukkueeseni Allin, niin te sisarukset voitte olla oma joukkueenne.
-En minä halua Fornen pariksi, Flem valitti. Hän on liian kilpailuhenkinen, eikä siksi anna minun ratsastaa ollenkaan.
-Ei pidä paikkaansa, tyttö sanoi.
-Ei vai? poika sanoi vihjaavasti ja kohotti kulmiaan kysyvästi.
-Tottakai minä olen kilpailuhenkinen, Forne aloitti. Kaikkien kilpaa ratsastavien kuuluu olla. Mutta en varmasti ole niin kilpailuhenkinen.
-Olen mielummin Telman pari, Flem sanoi uhkaavasti.
-Ja Telmako ei ole sinun mielestäsi yhtään kilpailuhenkinen? Forne ihmetteli. Olen ratsastanut Telman kanssa niin paljon kilpaa, että tiedän hänen olevan kaikkein kilpailuhenkisin ratsastaja, jonka vain satun tietämään.
-En varmasti ole sinua kilpailuhenkisempi, Telma uhosi Fornelle.
-Oletpas! Forne väitti vastaan. Etkö muista kotitallillanne järjestettyjä kisoja?
-Etkö itse satu muistamaan... Telma aloitti, mutta Flem keskeytti hänet.
-Olette aivan samanlaisia molemmat, poika sanoi pudistellen päätään.
Telma ja Forne hiljenivät hetkeksi. He osoittivat toisilleen epäilyttävät silmäykset. Sitten he yllättäen kättelivät sovinnon merkiksi.
-Ehkäpä sitten olisikin parasta, että me ratsastamme kaksin, Telma sanoi päättäväisenä.
-Vai onko se liian epäreilua? Forne tuumi. 2 ammattilaista vastaan 2 kokematonta.
-Kyllä me saamme teidät päihitettyä! Flem uhosi. Enkä sitä paitsi ole kokematon. Olen voittanut jo 2 kertaa kilpailuissa.
-Juniorisarjassa, Forne tarkensi ja nauroi.
Flem näytti siltä kuin olisi halunnut vajota maan alle. Hän suorastaan kihisi kiukusta.
-Olenko siis Flemin pari? varmistin, sillä kinaaminen tuntui menevän minulta täysin ohitse.
Forne ja Telma nyökkäsivät yhtä aikaa. Vilkaisin Flemiä ja samaan aikaan hän vilkaisi minua. Hän ei näyttänyt olevan mielissään parivalinnasta. Kuka olisikaan tyytyväinen, jos saisi kovin kokemattoman parikseen?

Forne päätti, että otamme kilparatsuiksemme heidän pegasoksensa ja yksisarvisensa. Pegasos oli tietysti Sähköinen Liekki, joka oli Flemin oma ja yksisarvinen Fornen Kallioiden Katse.
Kallioiden Katse oli ruskea yksisarvinen, jonka sarvi oli kauniin hopeinen. Se harja oli puolestaan musta. Se oli hyvin kaunis tamma.
Forne ja Flem halusivat tietysti ratsastaa omilla ratsuillaan, jolloin pääsin uudelleen Sähköisen Liekin kyytiin. Nousin jälleen ensimmäisenä satulalle ja Flem suoraansanoen hätisti minut istumaan satulan takaosalle. Olin hyvin varma, etten pystyisi ratsastamaan takaa mitenkään. Olisin koko kisan ajan joutilas, jonka oli tarkoitus pysyä poissa tieltä. Se suututti minua, sillä tämän kuului olla tiimityötä.
Flem nousi satulaan ja asettui istumaan eteeni. Jäin murjottavasti istumaan aivan taakse, mahdollisimman kauaksi pojasta.
-Et sinä niin kaukana voi istua, poika sanoi, huomattuaan, missä istuin.
-En tule lähemmäs, ellen saa istua edessä, sanoin.
-Mutta jos sinä istut edessä, minä en voi ratsastaa niin hyvin, poika huomautti.
-Jos sinä istut edessä, minä en voi ratsastaa ollenkaan, huomautin takaisin.
Flem huokaisi äänekkäästi. Hän näytti selvästi pohtivan tilannetta.
-Jää sitten siihen taakse, Flem sanoikin yllättäen, enkä voinut uskoa sitä todeksi.
-Enhän minä tähän voi jäädä, sanoin pelokkaana, silmät suurina. minähän tipun tästä heti, varsinkin kun matkan varrella tulee hypättäviä esteitä.
-Voit yhä tulla tänne, poika muistutti ja taputti kädellään satulan istuinta, jolla oli vielä tilaa, aivan hänen takanaan.
Mietin hetken aikaa tilannetta. Jos siirtyisin edemmäs, en saisi tahtoani lävitse. En halunnut luovuttaa. Toisaalta taas, jos jäisin tähän, tippuisin varmasti jossain vaiheessa, Flemin oli pakko tietää se.
Flem tosiaan tiesi varmasti sen. Hän ei voisi olla niin kovasydämminen, että antaisi minun jäädä tähän ja istua. Kyllä hän heltyisi, jos pitäisin kiinni ehdotuksestani.
-Tässä on ihan hyvä, sanoin ja virnistin pojalle ilkikurisesti.
-Hyvä on sitten, Flem sanoi epäröiden, hetken aikaa mietittyään.
Eikö poika välittänyt minusta tippaakaan? Hän antoi minun jäädä vaaralliselle paikalle satulaan. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja pysyin yhä vaarallisella istumapaikallani.
-Onko valmista? Forne kysyi ja Flem vilkaisi pikaisesti minua.
-Kaikki on valmista, Flem vastasi siskolleen ja tarttui ohjaksista paremmin.
-Voittaja on se, joka ensimmäisenä pääsee toisen laitumen päähän, Forne ilmoitti. Matkalla tulee siis yksi kiinteä este, joka on aita, mikä erottaa 2 laidunta toisistaan.
Flem ohjasi Sähköisen Liekin Kallioiden Kuiskeen vierelle. Meidän ratsumme oli selvästi pienikokoisempi. Sekin saattaisi saattaa meidät häviöön.
-Paikoillanne, valmiina, hep! Forne lateli nopeasti.
Forne istui takana ja piteli ensimmäisenä ohjista. Hän kannusti heti ratsunsa laukkaan. Flem oli nopearefleksinen ja kannusti Sähköisen Liekin salamannopeana perään. Meinasin jo heti alkuun tippua selälleni, mutta sain otettua kiinni satulan reunasta. Lähtö oli liian yllättävä minulle.
Sähköinen Liekki lähti lujaa laukkaan ja Flem nosti sen vauhdin hyvin nopeasti kiitolaukkaan asti. Jäimme silti hieman jälkeen Telmasta ja Fornesta, jotka ratsastivat Kallioiden Kuiskeella.
Yksisarvinen oli selvästi koulutettu juoksemaan mahdollisimman lujaa, sillä se kiri etumatkaa yhä enemmän. Nuorempi Sähköinen Liekki jäi pikkuhiljaa jälkeen. Tiesin kuitenkin, että meillä voisi olla mahdollisuudet voittaa, sillä Sähköinen Liekki oli pegasos ja lisäksi ori. Pegasokset pystyivät hyödyntämään siipiään, saadakseen enemmän vauhtia ja oriit olivat varsin usein nopeampia kuin tammat.
Lähestyimme laitumen päätyä. Siitä seuraisi korkea hyppy toiselle puolelle, missä olisi toinen laidun. Hypyn ansiota saattaisimme saada kirittyä välimatkaa. Pegasokset saivat hyppyihinsä enemmän vauhtia ja pituutta, kun ne käyttivät siipiään hyväkseen.
-Voit yhä...! Flem huusi minulle jotakin, mutta vauhtimme haivutti hänen äänensä kaukaisuuteen.
-Mitä? kysyin puoliksi huutaen.
-Voit yhä tulla lähemmäs, ettet tipu! poika huusi lujempaa, jotta kuulisin.
Valitettavasti hänen huutonsa sai keskittymiseni herppaamaan aivan pieneksi ajaksi, jolloin en osannut varoa tulevaa. En huomannut hypyn tulleen jo nyt. Sähköinen Liekki nousi nopeasti ponnistaessaan takakavioilleen, jolloin meinasin kaatua jälleen selälleni. Pegasos levitti siipiään hieman ja nousi ilmaan hypätessään.
Hyppy oli korkeampi kuin eilen hyppäämämme, mitkä olivat olleet ensimmäisiä hyppyjäni ratsun selässä. Vatsaspohjastani tuntui omituinen vetävä tunne ja hengähdin pelokkaana. Tärisin pegasoksen hypätessä, enkä saanut pidettyä siksi tarpeeksi tiukkaan kiinni satulan reunasta. Sen takia otteeni lipesi ja tunsin irtoavani satulasta. Minä tipuin pegasoksen taakse. Odotin vielä ilmassa osumaa kovaan maahan ja pegasoksen kavioita, jotka saattaisivat juostessa potkaista minua.
Ensimmäisen osuman tunsin samanaikaisesti molemmilla käsivarsillani. Jostakin syystä ne vain eivät tuntuneet kivuliailta osumilta, vaan siltä kuin jotakin pehmeää ja lämmintä olisi kietoutunut puristavasti niiden ympärille.
Seuraava osuma tuntui vatsassani, kun se iskeytyi johonkin. Se ei kuitenkaan tuntunut sattuvan niin paljoa, että olisi voinut johtua maahan tippumiselta.
Avasin pelokkaat silmäni ja huomasin heti ensimmäisenä Flemin kasvot. Hätkähdin sitä, sillä hänen kasvonsa olivat pelokkaat.
Silloin tajusin, mitä oli tapahtunut. Olin melkein tippunut pegasoksen selästä, Flem oli saanut tartuttua käsivarsistani kiinni ja nyt olin puoliksi tipahtaneena Sähköisen Liekin selästä. Jalkani polkivat tyhjää ja tunsin aina välillä hipaisuina pegasoksen kaviot, jotka liikkuivat voimakkaasti. Jos nyt valuisin hieman alemmas, pegasoksen kaviot saattaisivat koitua kohtalokseni.
Flem näytti itsekin roikkuvan pegasoksen selästä. Hän oli vain satulan jalustimien varassa jaloistaan.
-Pääsetkö kapuamaan ylös? Flem hätäili aidosti huolissaan, vaikka minä olin luullut, ettei poika välittänyt minusta tippaakaan.
-Jos pystyt vetämään minua hieman, vastasin ääni väristen.
Tunsin Flemin käsien vetävän minua vaivalloisesti samalla, kun pegasoksen laukkaaminen keinutti meitä vimmatusti. Yritin samalla ponnistella ylöspäin ja onnistuinkin siinä. Flem sai vedettyä minut takaisin pegasoksen kyytiin. Hän tarttui nopeasti toisella kädellään ohjiin, jotka olivat tämän ajan olleet täysin vapaina. Toisella kädellään hän yhä piteli minun käsivarrestani kiinni, vaikka olinkin jo turvassa.
-Tuletko nyt lähemmäs? Flem kysyi yhä hätääntyneenä.
Rauhoituin ensin, jotta saisin sanottua jotain fiksua. Viimein ilkikurinen virne nousi kasvoilleni.
-Pysyn tässä, vastasin. Ellen saa tulla eteen ratsastamaan.
-Sinä olet kyllä itsepintainen, Flem sanoi silmät suurina.
Poika ei vieläkään irroittanut otettaan kädestäni. Hän jatkoi silti ratsastamista, katse edessäpäin ja toisella kädellään ohjista pidellen. Se ei minua haitannut. Itse asiassa se tuntui tuovan minulle turvallisuuden tunnetta.

Lopputulos oli, että menimme häviämään Telmalle ja Fornelle. He riemuitsivat voitostaan kuin hullut, eivätkä lakanneet silloinkaan, kun tulimme jo takaisin talleille.
Flem murjotti häviötä. En kyllä yhtään ihmetellyt, kun hänen oma siskonsa muistutti häviöstä koko ajan ja huomautteli itse voittaneensa Telma kanssa veljensä. Se alkoi pikku hiljaa tuntua kurjalta minustakin ja tunsin myötätuntoa poikaa kohtaan.
Nousin satulan takaa, missä olin koko matkan ajan istunut. En ollut antanut periksi pojalle ja se tuntui tehonneenkin.
-Ensi kerralla saat kyllä tulla eteen istumaan, Flem sanoi hymyillen, kun hän nousi satulalta jälkeeni.
-Tarkoittaako tämä sitten, että ensi kerta tulee? kysyin, sillä toisen kanssa samalla satulalla ratsastaminen oli kivaa.
-Voidaanpa hyvin ottaakin uudelleen, poika vastasi hieman epäröiden, mutta silti hymyillen.
Hymyilin pojalle takaisin, vaikka hän käänsikin katseensa pegasokseensa. Toivoin todella, että meistä voisi vielä tulla ystäviä.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com