Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

23.

Kun olin innoissani jostakin asiasta, en malttanut asian vain olla. Halusin tälläkin hetkellä vain selailla karttakirjaa alueelta, jossa oli lappuun kirjoitettujen kordinaattien sijainti. Paikka oli metsässä ja minulla oli kova hinku päästä sinne. Siellä oli pakko olla jotakin!
Mielikuvitukseni oli päässyt yölläkin valloilleen ja olin nähnyt unta, jossa olimme Kiitävän Tähden kanssa löytäneet aarteen paikasta. Toivoin niin, että se voisi toteutuakin.
Huokaisin unelmoivasti ja suljin karttakirjan. Tänään varmasti kysyisin Telmalta, voisinko lähteä etsimään aarretta. Menisimme tänään ratsastamaan yhdessä. Casyn eilisen kertoman mukaan Telma oli todella taitava ratsastamaan. Halusin ehdottomasti ensi kertaa nähdä Telman ratsastamassa.
Jotenkin Telman ratsastustaidot saivat mielenkiintoni heräämään tätä minua ylisuojelevaa tyttöä kohtaan. Halusin kysyä häneltä vaikka mitä. Halusin tietää, millaista oli ratsastaa kisoissa ja miltä tuntui, kun ykköspokaali ojennettaisiin käsiin.
Vilkaisin ulos ja huomasin auringon jo nousseen korkealle. Minulla ei ollut omassa huoneessani kelloa, jolloin päättelin auringosta, kuinka paljon se oli. Se oli oikeastaan aika hauskaa. Sai käyttää omia aivojaan, eikä nähnyt suoraan vastausta.
Päätin lähteä jo talleille. Meidän oli määrä mennä aamupäivästä ratsastamaan, joten minun oli hankala päätellä, oliko kello jo sen verran.
Riensin nopeasti talleille. Telmaa ei näkynyt vielä, joten ajattelin satuloida tumman Veden Kiillon minulle valmiiksi ja päästää Kiitävän Tähden vapaaksi laitumelle.
Astuttuani talliin sen raskas ilma työntyi jälleen keuhkoihini, jolloin hetken aikaa minun oli vaikea hengittää. Ehkäpä sittenkin harkitsisin sitä astmalääkettä, vaikka toisaalta taas olin tottunut jo tähän.
Kiitävän Tähden karsina oli ensiksi vastassa käytävällä. Pegasos oli kuin vaistonnut tuloni, sillä se työnsi päänsä tervehtivästi karsinasta, ennen kuin olin edes päässyt sinne asti.
-Hei Kiitis! tervehdin tuttuun tapaani pegasosta ja annoin sille pienen suukon turvalle.
Olin yllättäen alkanut suukotella pegasosta aina tervehtimisen yhteydessä. Ehkäpä se johtui siitä, että jotkut muutkin hoitajat tekivät niin. Omaksuin helposti käytäntöjä muilta.
-Mennään hakemaan vielä Tumman Veden Kiilto, sanoin pegasos orille ja talutin sitä harjasta kevyesti tarraten.
Jatkoimme käytävää tamman karsinalle, mutta yllätyksekseni se ei ollut siellä. En hätääntynyt, sillä olin melko varma, että Telma olikin jo satuloimassa sitä ulkona.
Menimme Kiitävän Tähden kanssa ulos tallista takaoven kautta, joka sijaitsi tallikäytävän toisessa päässä. Huomasinkin heti Telman satuloimassa pegasos tammaa, mutta se ei ollut Tumman Veden Kiilto.
Tämä pegasos tamma oli ruskea ja sen harja oli musta. Pegasoksen raajoissa meni luonnonvalkeita juovia ja sen siivet olivat sirot ja pienet, mutta muusta kehosta poiketen vaaleat, hieman kevyesti sinertävät.
-Hei Alli! Telma tervehti, vaikkei hän missään vaiheessa kääntynytkään minuun päin, jolloin olisi tietänyt minun seisovan hänen takanaan.
-Missä Tuvekki? kysyin suoraan.
-Kisse tuli takaisin, jolloin hän otti Tuvekin taas omaan hoivaansa, Telma kertoi.
Oloni muuttui heti haikeaksi. Nyt en voisi enää ratsastaa Tumman Veden Kiillolla. En ollut saanut hyvästelläkään pegasosta kaikista hyvistä ajoistamme. Olin kiintynyt pegasos tammaan ja siitä eroaminen tuntui raastavalta. Aivan kuin joku olisi vienyt minulta jotain tärkeää, jota tarvitsin elääkseni.
-Saat ratsastaa tänään Pikku Vuokolla, Telma lohdutti.
-Mutta millä sinä ratsastat? ihmettelin.
-En minä taida ratsastaakaan tänään, Telma sanoi, pahoittaen tietämättään mieleni. Voin kyllä tulla kävellen vierellä tai taluttaa.
-Emmekö voisi ratsastaa samalla satulalla istuen? ehdotin. Samalla tavalla kuin minä ratsastin ensimmäistä kertaa.
-Minusta se on liian holtitonta, Telma kieltäytyi. Sitä paitsi et sinä siinä mitään ratsastamista opi.
-Voidaan vuorotella välillä, intin.
-Ehkäpä joku toinen päivä, Telma sanoi. Laitoin sitä paitsi jo tavallisen satulan. En viitsisi nyt vaihtaa heti sitä, ettei Pikku Vuokko hermostu.
-Hyvä on sitten, myönnyin. Mutta joku päivä ratsastetaan vielä kaksin. Lupaathan?
-Hyvä on, Telma lupasi. Päästähän nyt Kiitis laitumelle niin lähdetään.
Ratsastaminen oli kieltämättä tylsää, kun ei ollut toista satulalla tai toisella ratsulla ratsastamassa. Jouduin sitä paitsi kulkemaan vain käyntiä.
Silti minulla oli mukavaa Telman kanssa. Saimme juteltua kaikenlaisesta. En kuitenkaan uskaltanutkaan suunnitelmistani huolimatta kysyä mahdollisesta aarteenetsinnästäni tuntemattomaan metsään. Säästäisin sen huomiseksi. Samalla voisin kysyä parista muustakin asiasta, jotka ovat vaivanneet minua viime päivinä.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com