Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

21.

Pujotin heti ensimmäisenä kaikukivikorun kaulaani. Ren ei viihtyisi sen vankina enää päivääkään. Se tulisi ulos kuunpimennyksen aikaan tänä yönä. Ja sitä ennen meidän pitäisi päästä Kiitävän Tähden kanssa päästä tiettyyn paikkaan, jonne olisi taivallettavaa 6 kilometriä.
Olin ottanut jo eilis iltana esille kaiken tarvittavan matkaa ja sinne leiriytymistä varten. Minulla oli yllänikin sopivan lämpimät vaatteet, nimittäin huppari ja löysät haaleanharmaat verkkarit. Jalkaani laittaisin tietysti lenkkarit.
Hupparissani oli suuri kengurutasku, johon yritin kätkeä tavarani väliaikaisesti. Otin mukaani ainakin kartan, tanssinauhani, Telmalta ja Casylta saamani pillin, sekä tietysti heidän päiväkirjansa.
Lähdin vaivihkaa ikkunastani ja hiivin talon takaa kohti talleja. En halunnut kenenkään huomaavan meidän lähtöämme, sillä Telma ja Casy olisivat varsinkin sitä vastaan. He halusivat viedä Renin mahdollisimman kauaksi minusta kuunpimennyksen aikaan. He olivat varmoja, ettei Ren ollut vielä kesyyntynyt, jolloin voisin olla heidän mielestään vaarassa.
Menin talliin ja otin Kiitävän Tähden karsinastaan. Talutin pegasoksen varusteiden lähettyville ja laitoin sen selkään satulahuovan, satulan ja satulalaukun. Laitoin pegasokselle vielä suitset ja menin äkkiä nappaamaan meille evääksi rehuvarastosta porkkananipun. Meidän oli tehtävä lähtö mahdollisimman äkiä, jottei kukaan huomaisi ja kerkeäisi estämään meitä.
Kiitävä Tähti oli hämillään, kun pidin niin kovaa kiirettä. Se tuntui hätääntyneen käytöksestäni ja hörähti pelokkaana, kun ravasimme laitumen laitaa pitkin kohti päämääräämme, vuorta muistuttavaa mäkeä, joka kohosi päärakennuksen takana.
-Älä hätäile Kiitis, rauhoittelin pegasosta.
Nostin katseeni taivaalle, joka oli jo muuttunut punaiseksi. Meillä olisi vielä suunnilleen 9 tuntia, mutta riittäisikö se.

Kaaduin maahan kompuroidessani jyrkkää mäkeä. Meinasin samalla riuhtaista pegasoksenkin mukanani. Kiitävälle Tähdelle jyrkän mäen kiipeäminen ylös vaikutti helpolta. Aivan kuin se olisi kavunnut tälläistä mäkeä aiemminkin. Mutta milloin se olisi niin joutunut tekemään? Luultavasti pegasoksille tälläinen oli vain yksinkertaisesti sanoen paljon helpompaa.
Tätä ponnistelua oli kestänyt vaikka kuinka kauan. Auringon perusteella oli jo pitkälti iltapäivä ja kartan mukaan meidän kuului olla jo onneksi perillä. Halusin kuitenkin löytää tältä alueelta jonkin hyvän paikan, josta näkisimme kuunpimennyksen, kun se koittaisi. Tässä kohtaa ympärillä oli kuitenkin tiheää metsää, jolloin taivaalle i nähnyt kovin hyvin.
Kompastuin jälleen, mutten kuitenkaan kaatunut tällä kertaa. Olisin halunnut lukea matkan aikana päiväkirjoja, jotta olisin mahdollisesti saanut uutta tietoa Kiitävästä Tähdestä. Mutta kompuroidessa oli paha lukea.
Pegasoksen korvat nousivat valppaina pystyyn, kun se kuuli jotakin ääntä. Pian minäkin kuulin äänen, mitä pegasoskin kuunteli. Se oli virtaavan veden ääni, joka muistutti vesiputousta.
Saavuimme metsän jälkeen niityn tapaiselle puiden reunustamalle aukealle. Mäki oli kuitenkin siinä kohtaa yhtä jyrkkä.
Huomasin silloin, mistä ääni oli tullut. Aukean reunalla oli tasainen korkea ja jyrkkä kallio, jonka päältä valui vettä, kuin pienenä vesiputouksena. Lähdin innokkaana kulkemaan sitä kohti. Vesi ei kuitenkaan vietellyt minua, vaan mistä se virtasi. Tasainen kallio vaikutti täydelliseltä paikalta, mitä olin ajatellut meille leiripaikaksi.
Kapusimme Kiitävän Tähden kanssa sivummalta kallion laelle. Menin varoen sen reunalle ja haukoin hämmästyneenä henkeäni. Pystyin näkemään koko Popkornilaakson alueen, joka näytti niin pieneltä loppujen lopuksi. Vaikka olimmekin korekealla, pystyin silti erottamaan tallin laitumet tasaisen vaaleanvihreinä läikkinä.
Kaikki se näkemäni oli uskomatonta! Ainoa asia, mikä teki näkymästä epätäydellisen, oli punainen taivas, joka muuttui hetki hetkeltä yhä synkemmän punaisemmaksi. Aikaa ei ollut enää paljoa.
Kiitävä Tähti tuntui yllättäen melkeimpä nykäisemään minut kauemmas reunalta. Ehkäpä se pelkäsi puolestani, jos vaikka tippuisin. Siirryin pegasoksen mieliksi kauemmas.
Kiitävä Tähti meni juomaan vettä ja sillä välin riisuin siltä varusteet ja muut päältä. Ripustin varusteet puuhun, kun muutakaan telinettä ei ollut. Otin porkkanan satulalaukusta ja aloin nakertamaan sitä nälkääni.
Nappasin laukusta myös päiväkirjat. Nyt olisi vielä aikaa, jolloin voisin lukea niitä.
Otin ensiksi Casyn päiväkirjan, sillä Kiitävä Tähti tuntui merkitsevän hänelle enemmän. Selailin ensimmäisimpiä sivuja, kunnes huomasin yhdellä sivulla liimatun valokuvan pegasoksesta. Se ei kuitenkaan ollut Kiitävä Tähti.
Luin sivua hieman ja tajusin Casyn laittaneen valokuvia Popkornilaaksoon tuoduista pegasoksista ja yksisarvisista päiväkirjan sivuille. Samalla sivuilla hän kertoi myös kyseisten valokuvien pegasosksista ja yksisarvisista niiden tuontipäivänä. Täälä olisi siis jossakin myös Kiitävästä Tähdestä.
Selasin sivuja ja silloin löysin etsimäni. Päiväkirjaan oli liimattu kuva valkoisesta pegasoksen varsasta. Se oli Kiitävä Tähti nuorempana. Varsa oli niin heiveröisen näköinen ja se vaikutti kuvassa samaan aikaan onnettomalta ja samaan aikaan huojentuneelta.
Päiväkirjassa oli kerrottu Kiitävän Tähden tuomispäivästä pitkä tarina, joka oli varmasti pidempi, kuin millään muulla. Jotain oli siis varmasti tapahtunut sinä päivänä, jos Casy kertoi siitä niin paljon.
Selasin takaisin sivulle, josta tämä Kiitävän Tähden tarina alkoi. En malttanut olla lukematta sitä heti.
"Tänään meille oli määrä tuoda uusi pegasos. Se oli kuulemma vasta 1-vuotias varsa ja se tuotiin vieläpä hyvin menestyksekkäältä siitostilalta, jossa kasvatettiin nimenomaan kilpalentoon menestyksekkäitä pegasoksia. Tila oltiin kuitenkin jouduttu tuhoisan tulipalon takia lopettamaan, jolloin pegasoksia myytiin ja annettiin ilmaiseksi pois. Me saimme tämän yhden varsan täysin ilmaiseksi, vaikka luulisi hyväsukuisen pegasosvarsan olevan kallis. Syynä tähän kuitenkin oli sanottu, että varsan emä oli menehtynyt tulipalosta saamiinsa keuhkovaivoihin, jolloin varsa oli joutunut kokemaan kovia".
Casy alkoi kertoa päiväkirjassaan tarkemmin Kiitävän Tähden saapumispäivästä. Mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan ja pystyin kuvittelemaan mielessäni täysin Casyn kertoman perusteella, mitä oli tapahtunut sinä päivänä.

<<Casy istuu aidalla Telman vierellä. Molempien katseet on kohdistettu tielle, jota pitkin saatettaisiin pian tuoda heidän tallilleen uusi pegasos, vieläpä suloinen varsa.
-Ajatella, että se tuodaan vieläpä kunnon siitostilalta, jossa kasvatettiin menestyksekkäitä pegasoksia! Casy riemuitsee. Mieti jos siitäkin kasvaa kilpatasoinen ori. Voisimme osallistua kisoihin ja voittaa palkintoja!
-Se on kuitenkin vasta varsa, Telma rauhoittaa ystäväänsä. Ja miksi se olisi annettu ilmaiseksi, jos sillä olisi mahdolisuuksia kilpatasoon?
Casy ymmärtää pointin ja rauhoittuu. Hän vilkaisee haikealta näyttävää ystäväänsä.
-Mitä mietit? Casy kysyy Telmalta.
-Se varsa on kokenut saman, minkä minäkin, Telma vastaa ja Casy ymmärtää asian.
Silloin molemmat huomaavat valkoisen pegasoksen laukkaavan kohti talleja, vaikka sen perään on laitettu vedettäväksi pientä asuntoa muistuttavat kärryt. Ratsastaja lisää kiireissään vauhtia ratsuunsa.
Tytöt juoksevat äkkiä ratsukkoa vastaan. Molemmat aavistavat, ettei kaikki ole kunnossa.
Valkoinen pegasos ori pysähtyy, kun sen nuori ratsastaja pysäyttää sen. Poika hyppää äkkiä alas satulalta.
-Se karkasi, tyttöjä vanhempi poika sanoo pahoittelevasti. Tulin äkkiä tänne ilmoittamaan, jotta ette turhaan lähtisi huolissanne etsimään minua.
-Milloin se karkasi? Telma hätääntyy.
-Ei siitä kauaa ole, poika kertoo. Se lähti juoksemaan tietä pitkin takaisin. Luultavasti se yrittää päästä takaisin kotiinsa. Se ei nimittäin suostunut helposti lähtemään sieltä.
-Saanko lainata ratsuasi? Casy kysyy. Voisin mennä nappaamaan sen, ennen kuin sille sattuu jotain.
Casy ei odota vastausta, vaan alkaa jo irrottamaan valkoiselta pegasokselta vedettävää kärryä irti. Poika katsoo vierellä hiemna toimettomana tytön ripeää touhua.
-Osaatko varmasti ratsastaa sillä? poika varmistaa huolissaan ratsustaan.
-Olen ratsastanut pegasoksilla pienestä pitäen, Casy vastaa ja hyppää pegasos orin selkään.
Casy vetää ohjista taidokkaasti ja saa pegasoksen tekemään paikallaan äkkinäisen käännöksen ympäri. Hän kannustaa pegasoksen hetkessä laukkaan ja takaa-ajo alkoi.
Tyttö ehtii olla jo huolissaan, kun pitkän laukkaamisen jälkeenkään varsasta ei näy jälkeäkään. Silloin kuitenkin edessäpäin näkyy laukkaava vitivalkoinen pegasosvarsa, joka hirnahtaa pakokauhun vallassa, tajutessaan jonkun jahtaavan sitä takaa.
Casy kuroo välimatkaa umpeen nopeasti laukkaavalla ratsullaan ja melkein he tavoittavatkin varsan. Silloin kuitenkin varsa levittää yllättäen siipensä ja syöksähtää lentoon.
Hetken aikaa Casy jää vain ymmällään katsomaan, kuinka varsa pääsee noin vain pakoon, yllättävän nopeasti lentäen. Casy arvioi hetken aikaa, uskaltaako hän lähteä lentämään vieraalla pegasoksella, vai soveltuisiko se edes lentämiseen. Hän päätää ottaa varman päälle ja jatkaa laukkaamista maata pitkin, vaikka varsa lentääkin koko ajan vain edempänä heistä.
Casy kuitenkin on varma, että varsan määränpää on sen vanhalle kodille, Auringonkukkakurun siitostilalle. Casy kyllä tiesi, missä se sijaitsi, jolloin ei olisi mitään hätää.
Kestää aikansa, mutta viimein Casy kääntyy käyntiä kulkevalla pegasoksella tielle, jonka tieviitassa lukee Auringonkukkakurun siitostila. On alkanut jo hämärtämään ja Casy pelkää jo Telman olevan huolissaan hänestä ja lähtevän perään.
Paikka näyttää Casysta aavemaiselta. Talli on kokonaan palanut maan tasalle ja päärakennus on selvästi hylätty. Kukaan ei ollut jäänyt sinne. Kaikki olivat lähteneet.
Casy kuulee itkevän varsan tuskaista hirnuntaa, kun se yrittää huutaa tuonpuoleiseen. Hän nousee ratsunsa selästä ja lähtee kulkemaan ääntä kohden. Se tulee jostain päärakennuksen takaa, jolloin Casy ei pysty näkemään varsaa etukäteen.
Talon nurkalle tullessaan Casy kuitenkin näkee varsan, eikä pelkästään sitä...

"... Varsa oli lähellä suurta puuta, jonka vieressä oli kaivettu kumpu. Se oli mitä luultavimmin varsan menehtyneen emän hauta. Varsa itki siinä, se oli ihan luonnollista. Mutta se mikä näkyi varsan vierellä, tai pikemminkin tulevan varsasta, ei ollut normaalia.
Se oli jonkinlaista valoa, joka hohti valkoisena. Kaikista omituisinta kuitenkin oli, että se valo tuntui muodostavan jotain. Nimittäin enkelin.
Minua pelotti hieman, mutta uskaltauduin mennä lähemmäs. Varsan huomatessa minut, se enkeliä muistuttava valo haipui olemattomiin, kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Varsa suostui vapaaehtoisesti lähtemään mukaani, saatuaan ensin itkeä rauhassa äitinsä kohtaloa. Se vaikutti ensin onnettomalta, mutta päästyämme takaisin, se tuntui olevan jo piristyneempi.
Telma oli ollut huolissaan, kun saavuin vasta yönpuolella varsan tuojan pegasoksella takaisin. Molemmat olivat tyytyväisiä, että olin saanut varsan kiinni ja kerroin heille näkemästäni.
Telma ei tuntunut uskovan minua ensin, mutta varsan tuonut poika sen sijaan pystyi melkeimpä uskomaan. Hän kertoi meille kuulemastaan Auringonkukkakurun siitostilan tulipalosta. Kyseinen pegasos varsa, Kiitävä Tähti oli ravanntu takaisin palavaan talliin, kun se oltiin ensiksi saatu pelastettua sieltä pois. Kaikki olivat luulleet sen kuolleen, mutta se olikin tullut tulen keskeltä täysin naarmuitta tai palovammoitta.
Enempää hän ei osannut kertoa meille, mutta olinkin kuullut tarpeeksi. Uskon itse, että se valkoinen valo oli jonkinlainen suojelusenkeli. Jospa se sama enkeli oli suojellut Kiitävää Tähteä liekeiltä."
Huokaisin saatuani pitkän pätkän luettua. En voinut itsekään ymmärtää tätä. Kiitävä Tähti oli selvinnyt tulipalosta täysin kunnossa ja Casy oli nähnyt sen luona enkelin!
Nostin käteni otsalleni. Siihen melkeimpä sattui tämä valtava tietomäärä, joka ei saanut selvää muotoaan, vaan pysyi epämääräisenä sekaisesti tehtynä palapelinä.
Kiitävä Tähti oli siirtynyt makoilemaan minusta vähän matkan päähän pienelle ruohikkokaistaleelle. Se piteli päätään ylhäällä, kuunnellen kaikkia luonnon ääniä.
-Mitä sinulle on tosiasiassa tapahtunut Kiitis? kysyin pegasokselta, saamatta vastausta. Oletko sinä edes pegasos? Vai oletko vain tulipalossa kuolleen varsan ruumiillistunut haamu?
Kiitävä Tähti ei tuntunut kuuntelevan, vaikka sen korvat liikahtelivatkin suuntaani. Minua kieltämättä alkoi pelottamaan, jos Kiitävä Tähti olikin oikeasti kuollut jo puoli vuotta sitten.

Katsoin sydän kiihdyksissä pampaten, kuinka punainen kuu tuntui nousevan hetki hetkeltä korkeammalle. Sen valo värjäsi metsänkin viininpunaisen sävyiseksi, jolloin oli mahdotonta tietää, minkä väristä minkäkin kohdan kuului olla.
Kiitävä Tähti makoili siististi vierelleni kaviot allaan. Pegasoksen katse oli kohdistunut samaan suuntaan kuin minunkin. Kiitävän Tähden outo ilme, josta puuttui sen normaali energisyys ja varsamaisuus, kertoi, ettei se ollut mielissään tulevasta.
Käänsin katseeni pegasostani kohti. Kiitävä Tähti käänsi katseensa heti minuun ja sen kasvoilla pystyi melkein huomaamaan lohduttavan hymyn.
-Se tulee pian, kuiskasin ja värisin hieman kylmästä sekä pelosta.
Otin kaikukivi korun näkyville lämpimän paitani alta. Se roikkui yhä kaulallani hennon lämpöisenä.
-Ren, kuiskasin korulle. Pian pääset pois sieltä ja olet vapaa.
Halusin jo innokkaana tietää, millainen Ren olisi. Toivoin sen olevan jokin suloinen otus, mutta epäilin toden olevan toinen. Renhän oli peto, jota pelättiin. Sellaisella pedolla olisi varmasti terävät kynnet ja hampaat, eikä se olisi mikään suloinen. Ainahan sitä kuitenkin sai haaveilla. Varsinkin, jos omasi yhtä hyvän ja lennokkaan mielikuvituksen kuin minulla.
Yllättäen kohdistin katseeni taas ylös taivaalle. Kuu alkoi yllättäen hohtamaan kirkkaampana. Mitä ilmeisimmin oli kuunpimennyksen aika.
Pujotin äkkiä korun kaulastani. En haluaisi sen olevan kaulassani, kun vaikka kuinka suuri peto ryömisi sen sisältä esiin.
Koru alkoi hohtamaan turkoosina, sillä olihan kaikukivikoru turkoosinsävyinen. Tässä erikoisessa valaistuksessa, jonka kuunpimennys aiheutti, turkoosi hohdekin vaihtoi värinsä viininpunaiseksi.
Menin varoen laskemaan korun kauemmas minusta ja Kiitävästä Tähdestä. Laitoin sen tasaisen kallionlaen reunalle. Silloin pystyin samanaikaisesti seuraamaan kuunpimennystä ja korua.
Kuu muuttui yllättäen tummemmaksi ja siihen ilmestyi mustaa sävyä. Samaan aikaan huomasin kaikukivikorun lopettavan myös hohtamisensa.
Hetken aikaa tuntui, kuin kaikki olisi ohi. Mutta se oli kaikkea muuta kuin ohi.
Yhtäkkiä koru jatkoi taas hohtamistaan. Siitä kohosi esiin korkea valopylväs, jonka kuului luultavasti olla muun kuin viininpunaisen värinen. Valopatsas alkoi ottamaan oikeaa muotoaan. Se alkoi selvästi muodostamaan jotakin olentoa. Pystyin erottamaan jalat, kaulan ja hännän.
Kun valopatsas sai muotonsa, se himmeni ja haihtui kokonaan pois. Tilalle oli vain jäänyt patsaan alle kätkeytynyt olento, joka seisoi varmajalkaisena edessämme. Se oli Ren.
Ren oli pegasoksia selvästi suurempikokoisempi ja se oli kapea koko vartaloltaan, pienestä kapeasta päästä pitkän kaulan kautta aina häntään asti. Väriltään Ren oli tummansininen. Se muistutti ulkonäöltään lohikäärmettä, sillä Renillä oli pitkä kaula ja lohikäärmemäinen pää, vaikka se olikin paljon sirompi ja herkemmän näköinen. Renillä oli 4 jalkaa, joissa kasvoi pitkät raatelukynnet ja sen seläsä kasvoi 6 kukan terälehteä muistuttavaa viininpunaista siipeä. Häntä oli raskas ja yksinkertainen, eikä siinä ollut minkäänlaista tupsua päässä, se vain kapeni olemattomiin. Renin päässä oli 2 taaksepäin kohdistunutta evämäistä siipeä, joiden lävitse pystyi näkemään kuun. Renin silmät olivat tuimat, mutta inhimilliset yksinkertaisuudestaan huolimatta ja ne olivat väriltään vaaleanvihreät kuin ruoho.
-Ren, sanoin hiljaa hymyillen, sillä näkemäni oli uskomatonta.
Ren oli ojentautunut katsomaan kuuta. Kuullessaan ääneni, se kuitenkin kääntyi minua kohti.
Hymyilin uskomattoman upealle otukselle. Minua ei pelottanut, vaikka se katsoikin minua melko tuimasti. En nähnyt Reniä ihastellessani, missä Kiitävä Tähti oli, mutta melko varmasti se oli takanani.
Ren siirtyi hitaan, mutta varman askeleen minua kohti. Sillä oli yhä eläimellinen tuima ilme. Ren nosti ylähuultaan, jolloin se paljasti terän hammasrivistönsä ja päästi hiljaisen murinan.
-Ren, sanoin rohkaisevasti. Se olen minä, Alli. Minä kesytin sinut ja osoitin sinulle Kiitävän Tähden kanssa tietoa ja rakkautta.
Peto siirtyi seuraavankin askeleen minua kohti ja kurotti pitkää kaulaansa eteenpäin. Se murisi yhä vaimeasti.
Hymyni vaihtui hetkessä pelokkaaksi ilmeeksi. Minua pelotti, enkä voinut liikkua.
Yllättäen Ren otti pari nopeampaa askelta ja päästi korkean karjaisun. Se hyökäsi minua kohti kuin peto, mikä se sattui olemaankin. Pystyin vain kauhuissani tuijottamaan, kuinka sekunnin murto-osien aikana kookas Ren lähestyi minua valmina iskemään hampaansa minuun.
Olisin varmasti joutunut pedon hampaisiin, mutta joku ei selvästikään halunnut sitä. Kiitävä Tähti syöksähti hyökkäävän Renin ja minun väliin. Pegasos nousi nopeasti takakavioilleen ja räpyteli siipiään edes takaisin niin levällään kuin ne vain levittäytyivät.
Ren epäröi selvästi, kun väliin asettui kookkaampi saalis. Se pysähtyi, mutta se ei selvästikään luovuttanut.
Ren kääntyi niin nopeasti ympäri, ettei edes minua parempi refleksisempi pegasos tajunnut varoa. Ren iski raskaalla hännällään Kiitävää Tähteä ja pegasoksen paiskautuessa sen siipi löi minutkin maahan.
Iskeydyin kalliota vasten ja pakostikin näin nuori tyttö alkoi itkemään, kun kämmenet vuosivat kipeänä verta. Löin myös polveni kipesäti, jolloin tunsin selvästi, etten voisi tarpen tullen juosta sillä pakoon.
Tajusin Casyn ja Telman olleen oikeassa. Ren ei ollut vielä kesyyntynyt. Se tappaisi meidät! Sehän oli pelätty peto!
Vilkaisin itkuisena taakseni, kun kuulin Renin karjuvan jälleen korkealla äänellä. Pelkäsin sen jo iskevän minuun, kun en kerta olisi päässyt pakenemaankaan.
Kiitävä Tähti oli kuitenkin härnäämässä Reniä. Pegasos lensi Renin ympärillä, yrittäen selvästi saada pedon huomion muualle kuin minuun.
Katsoin tilannetta toimettomana. Ren yritti huitoa Kiitävää Tähteä vuioroin hännällään ja vuoroin terävillä kynsillään. Ei pegasos voisi kauaa pysyä niiden ulottumattomissa.
Minun pitäisi tehdä joitan, mutta mitä. En voinut liikkua kuin ryömien ja minne edes menisin. En voisi sitä paitsi jättää Kiitävää Tähteä yksin. Minä en ikinä jättäisi minulle rakkainta pulaan.
Kiitävä Tähti alkoi selvästi väsymään, sillä sen liikkeet alkoivat muuttua hitaammiksi ja kömpelömmiksi. Pegasos ei jaksaisi enää kauaa.
Aloin haromaan käsilläni maata. Jos vain löytäisin edes kiviä, joilla voisin heittää tuota petoa. Kivet olivat liian pieniä, vain pientä soraa ja hiekkaa.
Laitoin käteni taskuuni ja tunnustelin sieltä jotain. Ensimmäisenä tunsin kartan, mutta se oli tällä hetkellä täysin hyödytön. Etsin vielä ja pian käteeni tarttui jotain kovaa, josta riippui naru. Otin esineen taskustani ja huomasin sen olevan Casylta ja Telmalta saamani pilli.
<<Jos jotain tapahtuu, mitä tahansa, niin puhalla tuohon pilliin.
Olin kuullut Telman sanovan tuon oikeasti vain kerran ja kerran vain omissa kuvitelmissani. Nyt tuo sama Telman sanoma lause neuvoi ja opasti minua.
Voisiko pilli jälleen auttaa? Vilkaisin kauhuissani Reniä ja Kiitävää Tähteä, jotka kamppailivat nopeudesta. Kiitävä Tähti yritti väistää mahdollisimman nopeasti, kun Ren yritti saada siihen osumaa.
Minun oli pakko yrittää! Vedin syvään henkeä ja laitoin pillin kevyesti huulilleni. Puhalsin siihen ja odotin ihmettä. Pilli ei päästänyt ääntäkään, se ei tuntunut edes toimivan.
Sitten kirkkaana hohtava valkoinen valo hätkähdytti minut mietteistäni. Renin ja Kiitävän Tähden luota loisti kirkasta valoa, joka peittosi viininpunaisen hohteen.
Kesti hetken aikaa, ennen kuin tajusin, mistä valo tuli. Se tuli Kiitävästä Tähdestä.
Valo tuntui sokaisevan Reniä ja se joutui lopettamaan hetkeksi. Kiitävä Tähti laskeutui uupuneena maahan. Pegasos seisoi varmasti ja ryhdikkäästi pedon edessä.
Katsoin hämmästyneenä, mitä tapahtui. Miksi Kiitävä Tähti loisti valoa? Mitä ylipäätään oli tekeillä?
Ren tottui kuitenkin kirkkaaseen valoon ja se nosti päänsä ylös uhkaavasti. Se oli valmistautumassa iskemään salamannopeasti.
Yllättäen Kiitävästä Tähdestä loistava valo nousi pegasoksen yläpuolelle valopatsaaksi, kuten Renillä aikaisemmin. Valopatsas otti hetkessä hahmon muodon. Haukoin henkeäni, sillä valo oli mitä ilmeisimmin enkeli. Sama enkeli, minkä Casy oli kerran nähnyt puoli vuotta sitten!
Enkelin muodostava valo siirtyi Reniä kohti. Enkelin kädet kietoituivat Renin pitkälle kaulalle melkeinpä kuristavan näköisesti, mutta ote näytti kuitenkin hyvin hennolta. Ren yritti rimpuilla, mutta valo piteli sitä paikallaan.
Kiitävä Tähti oli jähmettynyt paikalleen ja antoi valon hoidella kaiken. Pian Ren vaipui veltoksi. Se olisi lysähtänyt maahan, mutta enkelin kädet kannattelivat sitä ja laskivat sitten kevyesti maahan.
Sen jälkeen valo vain haipui pois, eikä enkeliä muodostavaa valoa enää näkynyt missään. Kiitävä Tähtikin uskaltautui liikkua. Pegasos kääntyi minua kohti ja hirnahti iloisena. Se juoksi luokseni ja puski minua kevyesti turvallaan, vaikka olinkin yhä puoli-istuvassa asennossa maassa.
Silitin varoen Kiitävää Tähteä, mutta katseeni oli lukittuneena Reniin, joka makasi elottomana maassa. Oliko se kuollut? Tappoiko enkeli Renin?
Sain vastauksen liiankin pian, sillä Ren osoitti elonmerkkejä. Se nousi vaivalloisesti ylös ja venytti kaulansa pitkäksi. Sitten se kääntyi meitä kohden ja avasi silmänsä. Vaaleanvihreissä silmissä oli yhä tuima katse, joka porautui kohteeseensa, joka sattui olemaan minä.
Katsoin kauhuissani, kuinka Ren lähestyi meitä varmoin askelin. Kiitävä Tähti huomasi Renin ja siirtyi seisomaan vierelleni, jälleen varman ryhdikkäästi.
Pegasos ei tehnyt elettäkään, vaikka Ren pääsi kohdallemme. Peto pysähtyi ja yllättäen se ojensi päätään minua kohti. Se sulki silmänsä ja puski minua Kiitävän Tähden lailla kevyesti.
En voinut käsittää tätä. Miksei Ren yrittänyt tappaa meitä? Miksi se nyt oli kuin... kesyyntynyt. Oliko tämä sen enkeliä muistuttavan valon aikaansaannosta? En ollut varma, mutta selvää siitä joskus ottaisin.
Nostin käteni varoen Renin päälaelle ja silitin sitä. Pystyin melkeimpä kuulemaan Renin hennon kehräävän äänen. Se oli täysin kesy nyt, eikä enää mikään peto.
Olimmeko me onnistuneet? Tavoitteemme oli täyttynyt; Ren oli kesy ja vapaana kaikukiviven kammiosta.
Olin onnellinen, vaikka minua kaihersi yhä 2 asiaa; Mitä Casylta ja Telmalta saamani pilli teki ja mikä se enkeli oli?

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com