Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

20.

Kuunpimennykseen oli enää 2 päivää. Se oli siis jo ylihuomenna. Olin päättänyt, että lähtisimme päivää aiemmin Kiitävän Tähden kanssa pois jonnekin hienolle paikalle, josta kuunpimennyksen näkisi kaikista parhaiten.
Makoilin vatsallani sängyllä ja tutkin karttaani, jonka olin Telmalta ja Casylta saanut. Olin löytänyt juuri sellaisen täydellisen paikan. Se sijaitsi Popkornilaakson tallin alueelta pohjoiseen päin, suunnilleen kuuden kilometrin päässä. Paikka sijaitsi korkeuskäyrien mukaan korkealla ja sen kuuluikin olla, sillä olihan se kalliolla.
Taittelin kartan pieneksi ja työnsin taskuuni. Nyt oli kuitenkin vielä aikaa ja minun piti mennä katsomaan minulle rakkainta pegasosta, Kiitävää Tähteä.
Riensin talleille, mutta suunnistinkin laitumelle. Ulkona oli hieno ilma, lukuunottamatta päivä päivältä punertavampaa taivasta, jolloin tallin asukit olisi kaikki ulkona.
Laitumelle tallin kierrettyäni, huomasin jonkun nostaneen tarvikkeita valkoisen lankkuaidan päälle. Tunnistin tarvikkeista kaikki. Ne olivat satula, suitset, satulahuopa, kuolaimet, raippa ja siipiremmi. Lisäksi maassa oli kypärä ja ratsastukseen soveltuvat saappaat. Joku oli selvästi lähdössä ratsastamaan.
Silloin huomasin kauempaa laitumella minua kohti kävelevän hahmon, joka talutti mukanaan mustaa pegasosta. Lähestyessään tunnistin pegasoksen taluttajaksi Casyn.
Casy vilkutti kädellään minulle tervehtien. Casykin näköjään ratsasti tallin pegasoksilla, vaikken ollut ennen nähnyt hänen ratsastavan.
-Oletko menossa ratsastamaan? kysyin iloisella äänellä, sillä itse haaveilin ratsastamisesta jatkuvasti.
-Hei Alli! Casy tervehti, eikä vastannut kysymykseeni. Kai muistat Tumman Veden Kiillon?
-Tietysti, vastasin ja nostin käteni pegasoksen turvalle silittääkseni sitä. Tunnen kaikki tallin pegasokset sekä yksisarviset.
-Hyvä, Casy sanoi avoimesti hymyillen. Muistatko millainen pegasos Tumman Veden Kiilto on? Ja onko se ori vai tamma?
-Tumman Veden Kiilto on tamma ja todella kiltti sellainen, vastasin. Minun piti opetella kaikkien luonteenpiirteet, jotta osaisin varoa agressiivisempia.
Casy ei ollut laittanut tammalle edes riimua, jolla olisi sitä taluttanut. Hän tiesi, ettei pegasos karkaisi hyvätapaisuutensa tähden.
Casy otti kypärän ja saappaat maasta. Hän heitti saappaat huolettomasti maahan ja kypärän hän laittoi nopeasti päähäni, jolloin en ensin meinannut tajuta, mitä hän teki.
Naurahdin hieman, kun kypärä sopi päähäni hyvin. Tunsin itseni se päässä aivan oikealta ratsastajalta.
-Laita vielä saappaat, Casy neuvoi hymyillen.
Otin mukisematta pienet ruskeat kenkäni pois ja laitoin tilalle samanväriset ratsastussaappaat. Nekin sopivat minulle hyvin, jolloin tosissani innostuin ylläni olevista varusteista. Nappasin aidalta raipan vielä käsiini ja kuvittelin olevani kunnon ratsastaja.
-Pidätkö niistä? Casy kysyi.
-Joo, vastasin aurinkoisesti hymyillen, mikä oli minulle perushymyni. Toivoisin niin pääseväni joskus ratsastamaan!
-Onneksi nyt pääset lähemmäs sitä toivetta, Casy sanoi hymyillen.
Hymyilin takaisin, sillä pelkkä ratsastusvarusteiden pitäminenkin tuntui tosiaan vievän minua lähemmäs unelmaani. Unelmat toteutuivat askel askeleelta.
-Tumman Veden Kiillon hoitaja Kisse on tällä hetkellä lomalla, Casy kertoi. Hänellä ei nyt siis ole hoitajaa, jolloin sijainen olisi tarpeen.
-Kyllä joku varmasti haluaa Tuvekkia hoitaa edes väliaikaisesti, huomautin ja silitin jälleen kaunista pegasosta.
-Tuvekki? Casy ihmetteli nauraen. Sinä sitten keksit erikoisia lempinimiä pegasoksillemme.
-En jaksa aina sanoa niin pitkiä nimiä, puolustauduin.
-Ymmärrän kyllä, Casy sanoi ja muutti puheenaihetta. Haluatko satuloida? Saisit harjoitusta.
-Sopii, vastasin innoissani ja menin nappaamaan nopeasti suitset ja kuolaimet aidalta.
Kiinnitin kuolaimet suitsiin ja menin sen jälkeen pujottamaan ne Tumman Veden Kiillolle. Pegasos ei vastustellut, vaikka kuolaimet laitettiin sen suuhun. Kiitävä Tähti ei koskaan pitänyt kuolaimista ja tiesin sen varmasti tuntuvan hieman epämukavalta, kun suussa oli jotain ylimääräistä.
Casy nosti sillä välin satulahuovan ja satulan tamman selkään. Minä sain hänen avustuksellaan kiristää satulavyön ja sain laittaa vieläpä siipiremminkin. Tunsin olevani todella paljon avuksi, mikä oli mielestäni hienoa.
-Seuraavan oppitunnin aika, Casy ilmoitti lapsekkaasti esittäen. Kuinka noustaan satulaan?
Tiesin, etten tarvitsisi tuota oppia vielä vähään aikaa, mutta halusin oppia sen jo valmiiksi. Siitä olisi vielä hyötyä.
-Ensin vasen jalka nostetaan jalustalleen, Casy selosti ja teki saman. Sitten ponnistetaan toinen jalka selän ylitse ja laskeudutaan kevyesti istumaan satulalle.
Casy istui nyt ryhdikkäästi pegasoksen selässä satulalla, joka oli siipien takana. Hän näytti niin ammattitaitoiselta, että en voinut muuta kuin katsoa häntä suu hieman auki ihaillen.
Casy hymyili ja nousi satulalta alas. Sitten hän sääti jalustimet ylemmäs.
-Sitten sinun vuorosi, Casy sanoi ja viittoi käsillään satulaa.
Katsoin hämilläni Casya, uskomatta silmiäni. Tarkoittiko hän tosiaan tuota? Saisinko nousta pegasoksen selkään? Casy tuntui lukevan ajatukseni, sillä hän nyökytti kannustavasti.
-En minä ollut lähdössä ratsastamaan, Casy selitti hymyillen ilkikurisesti minulle. Sinä saata Tuvekin väliaikaiseen hoitoosi Kiitävän Tähden kanssa, jolloin voit vapaasti meidän valvonnassamme harjoitella ratsastamista.
-Minä siis saan alkaa ratsastamaan? kysyin hämilläni. Ja Tuvekki on minun hoidossani Kissen poissaollessa!
Casy nyökkäsi ja olin haljeta riemusta. Tietysti olin haaveillut, että ensimmäinen ratsastuskokemukseni olisi Kiitävän Tähden selässä, mutta tämä oli kieltämättä turvallisempi vaihtoehto.
Astelin varoen pegasoksen vierelle ja Casy otti raipan käsistäni. Yritin nostaa jalkaani korkealle jalustalle. Se ei yltänyt, joten Casy hieman nosti minua. Heilautin toisen jalkani satulan ylitse ja menin vahingossa lysähtämään satulaan voimakkaasti, jolloin Tumman Veden Kiilto hirnahti hieman paheksuvasti.
-Anteeksi, pyysin pegasokselta ja se vastasi myöntyvästi siihen hörähtämällä hennosti.
Laitoin jalkani jalustimille, jotka oli säädetty minua varten sopivalle korkeudelle. Otin suitsien ohjat käsiini ja Casy korjasi heti pitelemistapaani oikeaksi.
-Kun haluaisit liikkeelle, puristaisit kevyesti pohkeillasi pegasoksen kylkiä, Casy kertoi. Ja pysähtyisit vetämällä suitsia kevyesti tiukalle.
-Mutta en minä us... aloitin, mutta Casy keskeytti.
-Et kuitenkaan tällä kerralla tarvitse niitä tietoja, sillä minä talutan Tuvekkia, Casy selitti nopeasti. Voit rauhassa vain istua selässä ja totutella siellä olemiseen.
Sain pitää yhä ohjista kiinni, mutta Casy tarttui niihin kuitenkin itse kiinni. Hän lähti kulkemaan ohjista pitäen eteenpäin, jolloin Tumman Veden Kiilto lähti myös liikkeelle.
Se oli todella jännittävää, vaikka kävelimmekin todella hiljaa, hevosen käyntiä. Joka kavion askeleella nytkähtelin tasaisesti eteen ja taakse. Tuntui kuin olisi lentänyt unessa.
-Tämä on paljon hauskempaa kuin autolla ajaminen! riemuitsin ja Casy hymili hieman kummastuneena.
-Mikä ihmeen auto? Casy ihmetteli hymyillen.
-Siis sellainen... aloin selittämään, ihmetellen, ettei Casy tosiaan tiennyt. Antaa olla. Ei se ole mitään ihmeempää.
Täällä Popkornilaaksossa ei ilmeisesti ollut ollenkaan autoja. Pitihän se kyllä arvatakin, kun kaikki kulkivat matkoja erilaisilla ratsuillaan. Casy ei ollut siksi varmaan koskaan kuullutkaan autoista. Eikö hän siis ollutkaan lähtöjään samasta maailmasta, mistä minäkin? Oliko hän syntynyt ja asunut koko ikänsä Aqualoupissa? Eikö hän siis ollut edes ihminen?
Casy oli taluttanut minua jo jonkin aikaa ja hän pysäytti Tumman Veden Kiillon. Hän irrotti otteensa ohjista ja siirtyi pegasoksen sivulle.
-Tee tilaa, Casy sanoi käsillään viittoen.
En ensin ymmärtänyt, mutta Casy selvensi asiaa viittomalla minua siirtymään satulassa edemmäs. Casy sääti jalustimet pidemmiksi ja nousi sitten myös satulaan. Hän istuutui satulaan taakseni, eikä hänellä ollut edes kypärää tai saappaita, toisin kuin minulla.
-Nyt saat tuntea kunnon ratsastuksen huuman, Casy sanoi ja nappasi ohjat minulta. Oletko valmiina?
Nyökkäsin innokkaana. En tiennyt, mitä oli luvassa, mutta halusin ottaa selvää. Ilmeisesti Casy ratsastaisi minun kanssani.
Casy laittoi Tumman Veden Kiillon liikkeelle. Ensin liikuimme hidasta, tasaisesti nytkähtelevää käyntiä. Vatsanpohjaani kuitenkin kipristeli jännityksestä, sillä olihan Casy juuri sanonut minun saavan tuntea ratsastuksen huuman. Odotin koko ajan jännittyneenä, milloin Casy siirtäisi pegasoksen vauhdin raviin ja mahdollisesti lopulta laukkaan. Jännitys tuntui kasvavan joka hetki sisälläni ja se alkoi tuottamaan tuskaa.
-Valmiina, Casy viimein varoitti, kun käänsi pegasoksen suunnan suoran pitkän laitumen suuntaiseksi. Nojaa eteenpäin ja yritä pitää nupista kiinni tarpeeksi lujaa.
Tiesin heti, mitä Casy nupilla tarkoitti. Tartuin tiukasti satulan etuosassa olevaan nuppiin eteenpäin nojaten.
Yhtäkkiä Tumman Veden Kiilto otti muutaman harovan askeleen ja nopeutti samalla liikkeitään. Hetkessä vauhtimme muuttui ravin sijasta laukaksi. Nytkähtely ei ollut enää hidasta ja hellää, vaan se oli rajua heittelehdintää kyydissä.
Katsoin silmät suurina, kuinka lujaa laidunta reunustavat puut kiisivät ohitsemme. Tunne oli uskomaton, mutta silti se tuntui yllättävän hyvältä. Aivan kuin olisin aina odottanut tätä maagista hetkeä. En halunnut tämän loppuvan koskaan.
-Tämä on uskomatonta! huudahdin riemuissani.
-Pidätkö todella? Casy puoliksi huusi, jotta kuulisin.
-Tietysti! vastasin. En uskonut tämän voivan olla näin hienoa!
Ratsastimme pian muutamien laiduntavien pegasosten ohitse. Yllättäen äkkäsin Kiitävän Tähden niiden seassa.
-Kiitis! huusin ja vilkutin varoen kädelläni pegasokselle.
Kiitävä Tähti valpastui, kun kuuli ääneni. Sitten se huomasi minut ja hirnahti.
Kiitävä Tähti jäi taaksemme, kun laukkasimme Tumman Veden Kiillon selässä yhä eteenpäin. Nuori pegasos ori ei kuitenkaan suostunut päästämään minua pakoon. Se lähti yllättäen laukkaamaan peräämme.
-Kiitis seuraa meitä! huudahdin Casylle, joka seisoi jalustimilla satulassa istumisen sijaan ja hän vilkaisi heti taaksemme.
-Ei hän meitä tavoita! Casy naurahti.
-Mutta Kiitis kuroo välimatkaa umpeen! huudahdin, sillä pegasos todella nimensä mukaisesti kiisi perässämme ja lähestyi lähestymistään.
-Kiitis meneekin kiitolaukkaan toisin kuin me! Casy selitti melkeimpä huutaen.
Laitumen pää lähestyi ja Casy hidasti vauhtiamme. Hän valmistautui kääntymään, jotta palaisimme takaisin talleille.
Kiitävä Tähti tavoitti Tumman Veden Kiillon hidastaessamme vauhtia raviin. Nuori pegasos ori tuli hyppelehtimään varsan lailla mustan pegasos tamman vierelle. Tästä tamma ei pitänyt, muttei kuitenkaan hätyyttänyt varsamaista oria pois.
Minun teki mieli yrittää silittää Kiitävää Tähteä ratsastaessamme, mutta tiesin, ettei Casy sallisi sitä. Valkoinen pegasos kuitenkin näytti kärsimättömänä haluavan minulta rapsutusta heti paikalla.
Casy kaartoi Tumman Veden Kiillon liikkeet käännökseen ja pian olimmekin matkalla tulosuuntaan. Casy nosti ravin jälleen laukkaan. Valkoinen pegasos yritti kiitolaukallansa pysyä mustan pegasos tamman tahdissa ja onnistuikin. Pegasokset laukkasivat vieretysten, vaikka selvästi pienempi joutuikin ponnistelemaan kovasti.
-Koitetaan, suostuuko Kiitis luovuttamaan! Casy huudahti.
En ensin tiennyt, mitä Casy aikoi, mutta hetkessä asia valkeni minulle. Casy nosti Tumman Veden kiillon laukan kiitolaukkaan ja vauhtimme kasvoi selvästi. Kiitävä Tähti jäi jälkeen, eikä pegasosta ollutkaan enää rinnallamme.
Vilkaisin taaksemme pegasosta, joka ei suostunut luovuttamaan, vaikka välimatka kasvoikin. Tiesin kyllä, ettei yhä varsamaisella pegasoksella olisi mitään mahdollisuuksia pysyä aikuisen pegasoksen kiitolaukan vauhdissa.
Silloin Kiitävä Tähti levitti valkoiset suuret siipensä ja alkoi raskaasti räpyttämään niitä. Pegasos jäi yhä vain enemmän jälkeen, mutta se pääsi ilmaan.
En voinut uskoa sitä, kun Kiitävä Tähti alkoi kuromaan matkaa umpeen lentäen. Se kulki siten paljon lujempaa, kuin täysikasvuinen pegasos kiitolaukalla!
-Casy! huusin riemuissani tytölle.
Casy kääntyi katsomaan taaksemme, mutta siinä vaiheessa Kiitävä Tähti lensikin jo vierellämme. Casy ei näyttänyt hämmästyneeltä, vaikka minusta nuoren pegasoksen lentovauhti oli odotuksianikin paljon suurempi.
Pian Casy alkoi taas hidastamaan vauhtiamme, sillä talli lähestyi. Huomasin Telman nojaamassa aitaa tallin kohdalla. Vilkutin hänelle, mutta hän ei vilkuttanut takaisin. Mietin hetken aikaa, mistä nyt kiikasti.
Asia selvisi, kun pysähdyimme viimein tallin kohdalle. Telmalla oli toruva ilme kasvoillaan. Hän ei kuitenkaan katsonut minua, vaan Casya.
-Sinun piti vain taluttaa Allia Tumman Veden Kiillon selässä, Telma huomautti paheksuvasti. Tuo äskeinen näytti aivan muulta.
-Älähän nyt Telma, Casy rauhoitteli ystäväänsä. Olihan Allilla kypärä ja saappaat.
-Silti, Telma sanoi ja hänen toruva äänensä oli hetkessä muuttunut huolestuneeksi. On tuo vaarallista, jos kyseessä on aloittelia. Teillä ei edes ollut lännensatulaa, eikä muutenkaan pegasoksen selässä saisi ratsastaa kahta kerralla.
-Minulla oli ainakin hauskaa, huomautin hymyillen.
-En minä sitä kiistäkään, etteikö ratsastaminen olisi hauskaa, Telma sanoi lempeästi ja ihmettelin, kuinka nopeasti hänen mielentilansa vaihtuivat. Olin vain huolissani, jos sinulle olisi sattunut jotain.
Pyöräytin silmiäni. Olin jo tottunut Telman ylisuojelevaan tyyliin. Ei se minua haitannut, mutta välillä mietin, mistä moinen saattoi olla peräisin.
-Lupaan, ettei tämä toistu, Casy sanoi Telmalle ja riisui Tumman Veden Kiillon varusteet.
-Kerroitko jo hänelle Casy ideastamme? Telma kysyi ja tyttö nyökkäsi.
-Ai se, että Tuvekki on väliaikaisesti minun hoidossani? varmistin ja molemmat tytöt nyökkäsivät.
-Tiedätkin siis, että ratsastuksen tai muun rasituksen jälkeen pegasos pitää pestä ja kaviot putsata ylimääräisestä liasta? Telma varmisti ja nyökkäsin.
Telma oli lähdössä jo viemään Casyn kanssa varusteita sisälle. Estin kuitenkin heidän aikeensa kysymyksellä.
-Milloin minä voin alkaa ratsastamaan Kiitiksellä? kysyin suoraan ja sain osakseni kahdelta tytöltä katseet, joista päättelin, etteivät he uskoneen minun olevan tosissaan.
-Et pitkään aikaan, Telma sanoi varoittavaan sävyyn. Kiitistä ei ole koulutettu vielä, jolloin olisi vaarallista yrittää ratsastaa sillä.
Casy nyökkäsi minulle vakavana merkiksi, että Telma oli oikeassa. Sen jälkeen molemmat käänsivät minulle selkänsä ja lähtivät viemään varusteita sisälle.
Itse jäin vielä haikeana ulos, sillä minun piti pestä Tumman Veden Kiilto. Pesin tamman kasteluletkulla ja Kiitävä Tähti hyppelehti myös suihkuavaan veden alle. Se halusi osansa viilentävästä suihkusta rasituksen jälkeen. Tumman Veden Kiilto ei kuitenkaan ollut kovin innoissaan nuoren orin käyttäytymisestä. Tamma itse rakasti vettä paljon, jolloin se halusi puolestaan omia koko vesisuihkun itselleen ja tuuppi turvallaan nuorta oria muualle.
Pegasosten varsamainen kinastelu sai minut heti paremmalle tuulelle. En enää murehtinut hetkellistä harmiani siitä, etten saisi pitkään aikaan ratsastaa Kiitävällä Tähdellä, vaikka toivoin sitä ylikaiken.
Putsasin kaviokoukulla mustan pegasos tamman kavioita, kun Casy ilmestyi istumaan aidalle. Hän oli hetken aikaa hiljaa ja tyytyi vain katsomaan, kuinka tein hommani.
-Kai tiedät, kuinka lähellä kuunpimennys on? Casy varmisti.
Olin melkein unohtanut koko kuunpimennyksen. Kaulassani riippuva korukin tuntui ruumiini lämpöiseltä, jolloin en meinannut edes tuntea sen olevan siinä.
-Tiedän, vastasin nyökäten. Uskon Renin olevan jo kesy.
-Oletko varma? Casy ihmetteli. Entäs jos ei olekaan? Huomenna tulee kova paikka, jos Ren ei olisikaan kesyyntynyt.
-Kyllä min... aloitin, mutta silloin vasta tajusin, mitä Casy oli sanonut. Huomenna?
-Niin, kahden päivän päästä, Casy tarkensi. 2 päivää siis, jos tämäkin päivä lasketaan.
Silloin vasta kauhistuin, kuinka nopeasti kuun pimennys tulisi. Olin kuvitellut sen olevan vasta sitä seuraavana yönä. Kukaan ei ollut selventänyt, että sitä hetkeä elettävät päivät laskettiin myös laskuihin. Paniikki iski väkisinkin minuun.
-Eli minulla on tämä päivä ja huomisen päivän jälkeinen yö on kuunpimennyksen aikaa? varmistin.
-Kyllä, Casy vastasi. Kun nukut tämän yön, niin seuraavana yönä on kuunpimennys.
Olin hiljaa, sillä minun piti miettiä tarkkaan asioita. Alkuperäisten suunnitelmieni mukaan, minun olisi pitänyt lähteä tänään Kiitävän Tähden kanssa. Yllättävän tiedon takia meidän olisi pakko lähteä Kiitävän Tähden kanssa jo huomenna aamulla tai viimeistään aamupäivästä. Kerkeäisimmekö silti? Olihan meillä kuitenkin melkein kokonainen vuorokausi aikaa, mutta mitä tahansa voisi tapahtua matkallamme.
Nostin katseeni ylös taivaalle, joka oli väriltään jo melkein kokonaan punainen. Vain siellä täällä erotti sinistä sävyä. Tuo punainen väri kertoi ajan kulumisesta ja sitä mukaan vähenemisestä. Pian se loppuisi.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com