Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

17.

Menin huoneestani ulos ikkunan kautta rakennuksen taakse. Minulla oli tyypillisenä aseenani viininpunainen tanssinauhani, jota pitelin sen violetista pidikeosasta.
Nostin katseeni ylös. Tarkkailin yläkerran ikkunoita ja yritin arvata, mikä niistä kuuluisi Casyn ja Telman huoneelle.
Tunsin itseni pakostikin murtovarkaaksi. Olinhan aikeissa mennä ilman lupaa heidän huoneeseensa. Mutta minulla oli mielestäni tarpeeksi hyvä syy. Halusin vain tonkia jotain tietoa Kiitävään Tähteen liittyen. Olin liian utelias tietämään pegasoksesta ja sen salatuista asioista.
Yritin ottaa jonkinlaista otetta seinästä, mutta siinä ei ollut kunnon paikkoja jaloille tai käsille. Sitä pitkin en voisi mitenkään kiivetä.
Käänsin katseeni ja huomasin oivan puun, joka soveltui kiipeämiseen. Se oli kyllä hieman liian pitkän etäisyyden päässä rakennuksesta, ikkunasta puhumattakaan. Se näytti kuitenkin parhaimmalta vaihtoehdolta, joten aloin kiivetä.
Tarpeeksi ylös päästyäni vasta ongelmat alkoivat. Oksalta ei voinut hypätä ikkunalaudalle, välimatka oli liian pitkä.
Ikkuna oli auki ja varmistin äkkiä, oliko kukaan siellä. Onneksi ei, sillä olisin joutunut pulaan. Tarkistin vielä, oliko huoneessa näkyvillä mitään särkyvää.
Otin kiinni tanssinauhani päästä. Heitin pidekeosan ikkunasta sisään ja toivoin sen jäävän johonkin kiinni. Olin todellakin kuin murtovaras. En olisi saanut katsella salaa mitään isompien elokuvia.
Nykäisin tanssinauhani takaisin. Se ei ollut tarttunut mihinkään, jolloin heitin sen heti perään uudelleen. Taaskaan ei onnistanut ja heitin vielä kolmannen kerran onnistumatta.
-Miksi ne elokuvissa aina onistuvat? tuumin.
Heitin tällä kertaa sivummalle tanssinauhani ja se kopahti johonkin inhottavan lujaa. Pelkäsin jonkin särkyneen, mutta ainakin tanssinauha oli jäänyt johonkin kiinni. Nyt vasta alkoi kaikista vaikein vaihe.
Tartuin mahdollisimman pitkältä kiinni tanssinauhastani. Laitoin silmäni kiinni ja hyppäsin ikkunaa kohden. Tömähdin tanssinauhassani riippuen seinää päin. Kolautin pääni kovaan seinään, mutta otteeni piti yhä onneksi.
Olin onnekas, että tanssinauhani kesti painoani. Kiipesin nauhaa pitkin ylös ja kapusin avoimesta ikkunasta sisään.
Huomasin tanssinauhani tarttuneen lipaston saranaan. Irrotin sen ja kiersin tanssinauhani siististi pidikeosan ympärille.
Nyt piti vain keksiä jokin paikka tästä suuresta huoneesta, missä heillä olisi joitakin papereita tai muita juttuja Kiitävästä Tähdestä. Olisi paljon helpompaa, jos huone olisi yhtä suuri, kuin minun omani alakerrassa.
Menin ensimmäisenä kaapille, joka näytti hieman vaatekaapilta. Avasin molemmat kaapin ovet auki ja huomasin kaapin olevan vain hyllykkö, jossa oli erilaisia valokuvia, pieniä koriste-esineitä ja palkintojakin.
Katsoin äkkiä kuvat lävitse. Äkkäsin yhdestä kuvasta Kiitävän Tähden. Kuvassa pegasos oli nuorempi, luultavasti niiltä ajoilta, kun se oli tullut tänne. Kuva ei kuitenkaan auttanut minua, sillä hyllyköllä oli nähtävästi valokuvat jokaisesta tallin pegasoksesta ja yksisarvisesta.
Suljin kaapin ja mietin seuraavaa mahdollista kätköpaikkaa. Päätin seuraavaksi tonkia lipastoa, jonka saranaan tanssinauhani oli tarttunut.
Avasin ensimmäisen lipaston lokeron. Siellä oli jonkinlaisia papereita, joista en tajunnut mitään. Luultavasti joitakin virallisia juttuja.
Seuraavassa lokerossa oli lehtileikkeitä. Otin niitä syliini ja selailin, jos jossakin olisi ollut Kiitävä Tähti.
Kaulassani oleva kaikukivestä tehty koru välkähti kylmänä. Ties mitä Ren nyt halusi kertoa. En piitannut siitä, sillä Ren saattoi ainoastaan olla vain huonolla tuulella ja yritti kertoa siitä minulle.
Lehtileikkeissä ei näkynyt mainintaakaan Kiitävästä Tähdestä. Minua hämäsi, kun jossakin leikkeessä kerrottiin jostakin yksisarvisesta nimeltä Kiitävä Tähkä. Meinasin jo luulla löytäneeni jotain Kiitävästä Tähdestä.
Laitoin lehtileikkeet takaisin ja tongin vielä loputkin lipaston lokerot. En löytänyt mitään mielenkiintoista tai edes merkittävää.
Yhtäkkiä kuulin jonkun olevan ovella. Näin kahvan vääntyvän alas, kun joku avasi ovea. Syöksyin nopeasti sängyn alle piiloon, ennen kuin minut ehdittiin huomata.
Joko Casy tai Telma tuli huoneeseen. Hän meni vaatekaapille ja vaihtoi varmaankin vaatteet tai jotain. En uskaltanut katsoa, ettei minua huomattaisi.
Pian hän kuitenkin lähti huoneesta ja uskaltauduin tulla pois sängyn alta. Ren viestitti jotain minulle muuttumalla lämpimäksi.
-Se oli lähellä, huokaisin helpotuksesta.
Ren lämpeni enemmän, kuin yrittäen kerätä huomioni itseensä. En kuitenkaan pystynyt ymmärtämään, mitä korun sisällä oleva peto yritti kertoa.
Kumarruin ja vilkaisin vielä sängyn alle, jonka alle olin piiloutunut. Vedin sängyn alta puulaatikon esiin. Se näytti juuri sellaiselta, jonne joku kätkisi salaisuuksiaan.
Avasin laatikon ja sisältä paljastui valokuvia, papereita, vihkoja ja erilaisia pikkuesineitä, joihin lukeutui myös erinäköisiä kiviä. Olin luultavasti osunut viimein oikeaan paikkaan.
Otin käsiini päälimmäisenä olevan valokuvan. Siinä oli suunnilleen minun ikäiseni pikkutyttö, joka piteli vauvaa sylissään. Pikkutyttö hymyili onnellisena, mikä sai minut hymyilemään.
Tytössä oli jotain tuttua, aivan kuin olisin tuntenut hänet entuudestaan. Silloin tajusin pikkutytön olevan Telma pienenä. Mutta kuka hänen sylissään oleva vauva oli?
Jätin valokuvan sikseen, sillä en uskonut sen liittyvän mitenkään Kiitävään Tähteen. Otin seuraavaksi paksun keltaisenvihreän vihon ja yritin aukaista sen, mutta pieni lukitusviritelmä esti aikeeni. Avasin pienen lukituksen hetkessä ja selasin vihon sivuja.
Tajusin hetkessä vihon olevan Telman päiväkirja! selasin sivuja ja selasin niiden päivämääriä. Jotkut niistä ylsivät viime kesälle asti, mistä päättelin päiväkirjasta olevan mahdollisesti hyötyä.
En tarvinnut enempää tästä laatikosta, sillä Telman päiväkirja saattaisi auttaa minua aivan tarpeeksi. Jos vain saisin vielä jostain Casyn oman...
Menin toisen sängyn alle ja löysin sieltäkin puulaatikon. Puulaatikko sisälsi suunnilleen kaikkea samaa, mitä Telmankin laatikossa oli ollut.
Casynkin laatikossa oli päälimmäisenä valokuva. Tarkastelin heti uteliaana, mitä siinä oli.
Kuvassa oli ilmeisesti Casy pienenä, sillä keskellä oleva pikkutyttö muistutti paljon häntä. Casyn lisäksi kuvassa oli häntä vanhempi tyttö ja yksi todella pieni tyttö.
Esittikö Casyn ja Telman molempien laatikoista löytyneet kuvat heidän sisaruksiaan? Se saattoi olla hyvinkin mahdollista, sillä Casyn kuvassa kaksi muuta tyttöä muistuttivat häntä.
Laitoin valokuvan takaisin paikalleen ja tongin laatikosta esiin Telman päiväkirjalta näyttävän paksun vihon. Siinä ei ollut kunnon lukitusviritelmää, vaan se oli sidottu naruilla kiinni. Oli aikamoinen työ saada se auki, mutta lopulta onnistuin. Selailin paksusta päiväkirjasta sivujen päivämääriä ja ne täsmäsivät Telman päiväkirjan päivämääriin. He kirjoittaneet molemmat päiväkirjaa samoina päivinä. Nyt voisin lukea eri tapahtumia molempien näkökulmasta.
Laitoin laatikon takaisin sängyn alle ja menin ikkunalle 2 päiväkirjaa käsissäni. Minusta tuntui hieman pahalta ottaa ne ilman lupaa. Omatuntoani kouraisi pelkkä ajatuskin, että lukisin ilman lupaa jonkun toisen päiväkirjaa. Halusin kuitenkin saada asioista selvää, joten omatunnollani ei ollut nyt väliä.
Voisin saada päiväkirjojen avulla tietooni, mitä Kiitävään Tähteen liittyvää Casy ja Telma minulta salasivat. Toisaalta minua pelotti, sillä totuus saattoi olla karua kuultavaa.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com