Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

15.

Aivastin äänekkäästi ja avasin vetiset silmäni. Olin saanut pahan kuumeen ja olin nukkunut pitkälle päivää.
Nousin istumaan ja kietaisin peiton harteilleni. Minun oli todella kylmä, mutta ihoni tuntui kuumalta.
Ojensin kättäni huoneen nurkalle, jossa vaatelaatikkoni oli. Halusin jotain lämmintä päälleni. Villapaita olisi sopiva.
En tietenkään yltänyt sängyltä laatikolle, mutta yritin silti. En vain ymmärtänyt miksi. Jotenkin kuumeisena luulin pystyväni johonkin sellaiseen, mihin en oikeasti pystyisi.
Kurkotin kättäni niin pitkäksi kuin pystyin. Tasapainoni petti ja putosin sängyltä lattialle. Onneksi sentään alla oli matto pehmittämässä.
Konttasin kylmissäni laatikolle ja otin sieltä valkoisen villapaidan ja mustat trikoot. Puin molemmat alla olevien vaatteiden päälle.
Nousin huojuen ylös ja otin tukea vaatekaapista. Halusin mennä katsomaan Kiitävää Tähteä. En edes tiennyt, miten pegasoksen oli käynyt. Minun oli pakko päästä katsomaan, miten se voi.
Odotin hetken aikaa paikallani, jotta pysyisin pystyssä. Menin sitten ovelle ja suuntasin aulasta ulko-ovelle.
Ketään ei näkynyt aulassa, mikä oli hyvä. Kaikki olivat luultavasti pihalla, sillä ulkona oli niin kaunis aurinkoinen ilma.
Meinasin kaatua aulassa, mutta sain ovesta otteen. Pujahdin ovesta ulos ja aurinko häikäisi minua heti. Lähdin talleille päin, sillä tiesin Kiitävän Tähden olevan tallissa. Kipeää pegasosta ei päästettäisi laitumelle.
Otin heti seinästä tukea, kun pääsin tallille. Menin seinään puoliksi nojaten sisälle.
Jälleen se sama tunne valtasi minut, kun keuhkoihini työntyi raskasta ja kuumaa tallin ilmaa. En meinannut hetkeen saada henkeä, joten istuin varoen tallikäytävän lattialle. Odotin hetken aikaa, että kamala tunne menisi pois ja nousin sitten jälleen ylös.
Suunnistin karsinoiden seinistä tukea ottaen Kiitävän Tähden karsinan ovelle. Kursistin sisään ja huomasin pegasoksen.
Kiitävä Tähti makasi elottoman näköisenä karsinansa lattialla. Sillä oli yhä monia pieniä haavoja ympäri kehoa, enimmäkseen kyljissä.
-Kiitis, sanoin pelästyneenä ja tajusin ääneni olevan yhä kamalan käheä.
Avasin karsinan oven ja menin sisälle pegasoksen luo. Kiitävä Tähti ei nostanut päätään ylös. Se ei tehnyt pientäkään elonmerkkiä.
Polvistuin pegasoksen vierelle. Nostin käteni sen pään yläpuolelle, mutta pelkäsin koskettaa sitä. Pelkäsin, että laittaessani käden pegasoksen turvalle, en tuntisi sen hentoa ja rytmikästä pulssia.
-Kiitis, sanoin itkien. Minä tässä, Alli. Ole kiltti ja osoita olevasi elossa.
Laskin pääni alas ja annoin kyynelten tippua polvieni päälle. Tärisin kamalasti, enkä voinut sille mitään.
-Et voi jättää minua näin, kuiskasin hiljaa, vaikkei kukaan välttämättä kuulisi minua. Et voi jättää minua yksin. Et voi lähteä vielä.
Tyhjässä tallissa kaikui hennosti jokainen niiskaisuni. Kyynelteni tippuessakin pystyin melkeimpä kuulemaan niidenkin äänien kaikuvan.
-Olet minulle kaikkein rakkain, kuiskasin jälleen kyynelten seasta. Kukaan muu ei merkitse minulle yhtä paljoa.
Kaiken hiljaisuuden keskellä kuulin sen viuhahtavan pienen äänen. Se oli hento ja tuntui merkityksettömältä, mutta minulle se oli uskomattoman tärkeä.
Nostin katsettani. Huomasin sen, mistä ääni oli tullut. Pegasoksen korva oli nyt liikkumatta, mutta voisin vaikka vannoa, että se oli äsken liikkunut.
-Kiitis, kuiskasin toiveikkaana.
Kiitävän Tähden korva viuhahti jälleen nopeasti, kun pegasos kuunteli ääntäni. Kiitävä Tähti vaikutti siltikin elottomalta, mutta ainakin se oli osoittanut pienen elonmerkin.
Laskin käteni pegasoksen kaulalle. Tunsin pienen sykkivän pulssin.
-Kiitis, sanoin onnellisena käheällä äänelläni. Et jättänytkään minua. Et lähtenyt.
Halasin hyvin varoen pegasosta, jotten vahingossakaan satuttaisi sitä. Emme joutuneetkaan eroon toisistamme. Niin ei saisi käydäkään, jos se oli minusta kiinni.
Pystyin tuntemaan, kuinka yhä taskussani oleva kaikukivestä tehty koru alkoi lämpenemään hiljalleen. Se ei enää tuntunut viileän kylmältä, vaan lempeän lämpimältä.
Ren kuuli ja ymmärsi kaiken korun sisältä. Se ei ollut aiemmin kuullutkaan mitään rakkaudesta, mutta nyt se tuntui ymmärtävän sitä. Minun ja Kiitävän Tähden rakkaus toisiamme kohtaan kertoi Renille kaiken tästä niin uudesta tunteesta.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com