Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

13.

-Hei Kiitis! tervehdin tuttuun tapaani pegasosta ja se tervehti minua hirnahtamalla.
Avasin karsinan oven haa'an ja päästin Kiitävän Tähden karsinasta. Pegasos puski turvallaan minua olkapäähän. Silloin se huomasi kaulassani olevan erikoisen amuletin ja alkoi haistelemaan sitä.
-Hän on Ren, esittelin pegasokselle korun, jonka sisällä oli vangittuna vaarallinen peto.
Kiitävä Tähti vei turpansa lähelle korua ja hirnahti kuin tervehtien. Koru tuntui välkähtävän hetken aikaa valoa, aivan kuin se olisi vastannut pegasoksen tervehdykseen.
-Nyt lähdetään pihalle riehumaan! huudahdin innokkaana Kiitävälle Tähdelle, jotta saisin senkin innostumaan suunnitelmastani.
Kiitävää Tähteä ei tarvinnut paljoa yrittää saada innostumaan, sillä se innostui muutenkin kaikesta. Pegasos hirnahti innokkaana, merkkinä valmiudesta.
En ottanut riimua enkä edes riimunarua. Luotin siihen, että Kiitävä Tähti ei karkaisi. Sitä paitsi pegasos osasi juosta niin kovaa, että raahautuisin jälleen riimunarussa roikkuen maassa, kun en pysyisi perässä.
Kiitävä Tähti seurasi tottelevaisesti perässäni ulos. Avasin laitumen portin ja päästin pegasoksen aitaukseen kanssani. Emme tietenkään aikoneet jäädä laitumelle laukkaamaan, vaan menisimme alitumen toisella laidalla sijaitsevalle metsälle. Siellä oli hauska ravata, kun tiellä oli kaikenlaisia esteitä.
Kiitävä Tähti kulki hidasta käyntiä vierelläni. Olin opetellut Oma pegasos kirjasta nyt askel-lajit ja pystyin tunnistamaan ne. Askel-lajeja oli kirjan mukaan 4: Käynti, ravi, laukka ja kiitolaukka. En osannut varmaksi sanoa, olinko nähnyt Kiitävän Tähden koskaan juoksevan kiitolaukkaa. Luultavasti se oli aina seurassani juossut vain normaalia laukkaa.
Pääsimme laitumen toiselle laidalle. Pujahdin valkoisen lankkuaidan väliköstä toiselle puolelle, mistä metsä alkoi. Kiitävä Tähti jäi hieman hämmentyneenä toiselle puolelle, eikä tuntunut tajuavan, mitä sen kuului tehdä.
Siirryin muutaman metrin päähän aidasta. Hyppäsin pari kertaa tasajalkaa paikallani, kuin leikkisä varsa, joka kaipasi leikkiseuraa. Kiitävä Tähti ymmärsi hyvin sen tarkoituksen.
Pegasos hirnahti ja ravasi edestakaisin aidan toisella puolella. Sitten se otti vauhtia ja hyppäsi kevyesti, siipiään samalla räpytellen aidan ylitse.
Samaan aikaan lähdin puolestani juoksemaan pakoon. Kiitävä Tähti oli hippa!
Hyppäsin juurakoiden ja oksien ylitse ja yritin saada välimatkaa kasvamaan parhaani mukaan. Pegasos oli tietenkin minua nopeampi laukkaamaan, mutta minä pystyin pienen kokoni ansiosta pujahtamaan pienemmistä puiden väliköistä, jolloin taas Kiitävä Tähti joutui kiertämään ne.
Aloin hengästymään juoksemisesta. Piilouduin äkkiä paksurunkoisen puun taakse, jottei pegasos huomaisi minua.
Kiitävä Tähti laukkasi vain muutamaa sekuntia myöhemmin ohitse ja jäi hämillään tarkkailemaan, minne oikein olin kadonnut. Naurahdin suu kiinni, jolloin ääni kuulosti pegasoksen äännähdykseltä. Kiitävä Tähti valpastui äänestä ja äkkäsi minut. Lähdin äkkiä juoksemaan takaisinpäin, mutta pegasos tavoitti minut helposti. Kiitävä Tähti puski turvallaan minua selkään, jolloin tasapainoni petti ja kaaduin maahan.
-Huh, sanoin hengästyneenä ja jäin makaamaan maahan.
Kiitävä Tähti oli juossut ohitseni, mutta se palasi heti luokseni, kun huomasi, etten seurannutkaan sitä. Pegasos laskeutui makaamaan vierelleni. Sekin oli hyvin hengästynyt ja kaipasi pientä lepoa.
Tajusin yllättäen, ettei kaulassani roikkuva koru tuntunut enää jäätävältä, mikä oli ollut tähän mennessä sille aivan normaalia. Koru oli päinvastoin haaleasti lämmin. Ren oli luultavimmin hyvällä tuulella.
Pedon pystyi kesyttämään tiedolla ja rakkaudella. Ehkäpä Ren sai molempia aina, kun opimme Kiitävän Tähden kanssa toisistamme uutta ja osoitimme toisillemme rakkauttamme.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com