Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

12.

Olin edelleenkin yhä innostunut lentonäytös voitostani. Kaikki olivat olleet todella yllättyneitä, kun olin nostanut esille saamani ruusukkeen. Uskon, että nyt Telma, Casy ja muut voisivat pitää minua kokeneempana ja luottaa minuun enemmän. Voisin saada myös enemmän vastuuta ja ehkäpä pian koittaisi se aika, kun alkaisin harjoitella lentämistä ja ratsastamista Kiitävän Tähden kanssa.
-Me ollaan oikeita mestareita, sanoin pegasokselle ja halasin kevyesti sen kaulaa.
Talutin Kitävää Tähteä ulos, jotta se saisi vapaasti telmiä siellä. Sitä paitsi, minulla oli siivoushommia, niin en muutenkaan olisi kerennyt osoittamaan pegasokselle tarpeeksi huomiota samalla.
Päästin Kiitävän Tähden vapaaksi laitumelle, mutta se kääntyi heti katsomaan minua kutsuvasti. Kiitävä Tähti olisi halunnut minut mukaansa ravaamaan.
-Sori Kiitis, minulla on hommia, pahoittelin ja lähdin tallille harja kädessä.
Lakaisin innokkaana tallikäytävää, jossa oli levällään paljon heiniä ja muuta moskaa, mitä kenkien ja kavioiden mukana sisälle keertyi. Työ tuntui huvilta, kun oli hyvällä tuulella.
Yhtäkkiä silmiini pisti koru, joka oli yhdellä tytöllä kaulassaan. Koru oli kiemurainen ja pikkutarkka erilaisine koristuksineen. Jokin korussa herätti minussa outoa tunnetta.
Laitoin harjan nojaamaan seinään ja laskin käteni rinnalleni. Sydämeni löi pelottavan nopeasti ja minulla oli epämukava olo. Hengittäminen tuntui vaikeammalta ja pelkäsin ilman loppuvan.
Nojasin toisella kädelläni harjan kanssa seinään ja huohotin kauhuissani. Minua sattui keuhkoista pelkkä hengittäminenkin ja vielä enemmän sattui, kun jouduin hengittämään todella ripeästi.
Kipu otti vallan. En saanut happea. Yritin hengittää sisäänpäin, mutta se ei onistunut. Minä tarvitsin ilmaa!
-Alli! Telman kauhistunut ääni kuului takaani. Mikä sinun on?
En pystynyt vastaamaan. Yritin vain hengittää, vaikkei se onnistunut. Tunsin oloni todella heikoksi, enkä varmasti kestäisi kohta enempää.
Telma ilmestyi salamannopeasti vierelleni ja yritti mahdollisimman nopeasti päätellä, mikä minulla oli.
-Onko sinulla astmaa? Telma kysyi hätäillen.
En pystynyt tekemään elettäkään, jolla olisin voinut vastata hänelle. Käteni vapisivat holtittomasti ja aloin pikkuhiljaa kallistua, kun käteni lipsui.
Telma otti äkkiä minua kainaloiden alta ja lähti äkkiä kantamaan ja puoliksi raahaamaan minua ulos. Sitä kipua, mitä tunsin, ei pystynyt kuvittelemaan mitenkään. Sitä pystyi kuvaamaan vain yhdellä sanalla: tuskallinen.
Telma sai minut ulos ja laittoi minut makaamaan selälleni ruohikolle. Tunsin yllättäen, että sain hieman ilmaa sisäänpäin. Yritin väkisin hengittää lisää ilmaa, jotta tämä tuska loppuisi.
-Tuokaa joku vettä! Telma käski pelokkaalla äänellä.
Paikalla oli ilmeisesti muitakin, kun Telma puhui jollekin. Keräsihän tälläinen outo kohtaus varmasti katsojia ja niitä, jotka halusivat jotenkin auttaa.
Yhtäkkiä hengitykseni palasi normaaliksi. Sain hengitettyä normaalisti, vaikkakin ensin huohotin ahkerasti ilmaa.
Telma sai jostain vettä ja yritti juottaa minulle sitä.
-Mikä on olo Alli? Telma kysyi huolissaan.
Nyökkäsin vain, sillä yritin yhä hengittää hapenpuutetta vastaan. Kipua alkoi kaikota pikkuhiljaa ja sydämeni syke muuttui normaaliksi.
-Mitä tapahtui Alli? Telma yritti saada selkoa.
Olisin halunnut vastata, mutta en tiennyt itsekään vastausta. Mitä oikeasti oli tapahtunut? Mikä minulle oli tullut?
-Onko sinulla astmaa? Telma kysyi uudelleen, kun ei ensimmäisellä kerralla saanut vastausta.
Pudistin päätäni vastaukseksi. Minulla oli yhä omituinen olo, mutta onneksi ainakin kipu oli hellittänyt ja pystyin jälleen hengittämään normaalisti.
Telma viittoi kädellään muita kaikkoamaan luotamme, jotta hän voisi puhua rauhassa kanssani. Nousin istumaan ja tunsin oloni noloksi.
-Onko sinulla mitään sairautta, josta hengenahdistus olisi voinut johtua? Telma kysyi. Tai oletko ennen kokenut tuollaista?
Pudistin päätäni jälleen. En halunnut puhua, sillä tunsin oloni yhä kurjaksi.
-Minun pitää varmaan viedä sinut tutkittavaksi, Telma tuumi.
-Ei tarvitse, torjuin asian heti. Minulla on varmaan ilmentynnyt vasta nyt sitä astmaa. Ei se sen kummempaa voi olla.
-Oletko varma? Telma kysyi.
nyökkäsin vain ja nousin ylös. En halunnut, että minua suotta jouduttaisiin tutkimaan. Ei minua mikään vaivannut, ainakin uskoin niin.
-Yhdellä tytöllä oli erikoinen koru kaulassaan, otin asian puheeksi. Se vaikutti jotenkin mystiseltä ja samalla oudolta.
-Tiedänkin, mitä tarkoitat, Telma sanoi vihjaavasti.
-Mikä se koru sitten on? utelin.
-Tule sisälle, niin kerron, Telma sanoi ja lähti odottamatta vastaustani.
Lähdin hänen kanssaan sisälle. Telma suuntasi heti hänen ja Casyn huoneeseen, joka sijaitsi yläkertaan johtavien portaiden päässä. Telma meni ottamaan kaapistaan kauniin rasian, jossa oli koristeellisia kuvioita. Se näytti satumaiselta ja upealta. Telma otti rasian kyljestä siihen ripustetun viestin.
-Rakkaat ystävät... Telma aloitti lukemaan viestiä. Pyydämme apuanne. Jokainen koru sisältää yhden villin pedon, joka on ollut maamme riesana ties kuika kauan. Olemme vihdoin saaneet ne suljetuiksi näihin kaikukivestä kaiverrettuihin amuletteihin, jotka sinetöivät niitä toistaiseksi. Sinetti ei ole kuitenkaan pysyvä, vaan se tulee raukeamaan kuunpimennyksen aikana. Pyydämme nöyrästi teidän kesyttävän petomme. Ne kuulevat kaiken sinetistä huolimatta ja ne voivat ilmentää tunteitaa lämpötilolla. Tällä hetkellä pedot ovat uupuneita pitkän kamppailunsaansiosta, jonka ne kävivät puolustautuessaan. Toipuessaan ne ovat taatusti raivoissaan. Kuunpimennykseen on vielä aikaa, mutta kansani on peloissaan kuollakseen petojen kostosta. Yrittäkää pehmittää ne rakkaudella ja viisaudella, johon me emme kyenneet. Liekehtivän Autiomaan kuningas Aurol.
Kuuntelin haltioituneena viestiä. Koruja, joihin oltiin vangittu petoja?
-Olen antanut näitä amuletteja jo parille, Telma kertoi. Pelkään vain, että kuunpimennys tulee liian aikaisin ja jotain kamalaa tapahtuu.
-Ja tuollainen amuletissa oleva peto kesyyntyy, kun sille juttelee ja osoittaa rakkautta vai? varmistin.
-Suunnilleen, Telma vastasi. Ei sitä suoraan tässä viestissä kerrota.
-Koska kuunpimennys on? kysyin.
-Se on suunnilleen kahden viikon päästä, Telma kertoi.
Mielessäni kävi tyhmä ajatus, jota arvelin katuvani vielä. Uskoin pystyväni tuollaiseen, vaikka se pelottikin minua.
-Haluaisin yhden niistä koruista, päätin sanoa lopulta.
Telma ei voinut uskoa korviaan. Hän tuntui yllättyvän aina, kun ehdotin jotain hänelle.
-Alli, mitä minä juuri sanoin? Telma sanoi kysyvästi. Olen huolissani kaikista, joilla tälläinen koru jo, enkä halua olla huolissani noin pienestä tytöstä. Se olisi kaikkein pahinta.
-Saatan ehkä näyttää pikkutytöltä, mutta olen henkisesti kypsä, yritin uskotella Telmalle. Kyllä minä pystyn siihen. Näytin taitoni lentonäytöksessäkin.
Telma näytti tuskastuneelta. Hän selvästi yritti miettiä jotakin muuta keinoa asialle. Häntä sevästi pelotti puolestani.
-Jos en saa petoa kesytetyksi päivää tai paria ennen kuunpimennystä, niin luovutan korun heti sinulle, ehdotin.
-Hyvä on, Telma myöntyi, vaikka hän oli selvästi yhä huolissaan.
Telma avasi rasian, jossa oli vielä 4 amulettia. Jokainen niistä oli mystinen ja kaunis. Yksityiskohdissa ei oltu turhaan säästelty, vaan niitä löytyi jopa riipuksen ketjusta tai nauhasta.
Kauniit värit herättivät minussa huomiota, jolloin katseeni kiinnittyi tiettyyn koruun. Amuletti oli hopea kiemura, jonka kaikukivi oli turkoosin ja merensinisen sävyinen. Se oli kaunein kaikista. Ehkä se olisi vieläpä helpoin kesyttää.
-Haluan tuon, valitsin, kun osoitin korua sormellani.
-Sen nimi on Ren, Telma kertoi ja otti korun rasiasta.
Käännyin selin Telmaan ja hän auttoi laittamaan amuletin kaulaani. Se tuntui kylmältä tai toisin sanoen jäätävältä, sillä koru oli kuin sulamaton jääkimpale lämpimällä kaulallani. Kylmänväreet pyyhkivät ylitseni, mutta yritin olla tärisemättä. Kylmänväreet tuntuivat minusta inhottavilta.
Hivelin sormillani kaulassani olevaa kylmää korua. Jos peto viesti lämmöllä tunnetilojaan, niin se saattoi olla todella vihainen nyt.
-No niin Ren, puhuin hiljaa korulle. Meistä tulee varmasti hyvät ystävät.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com