Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

11.

Sitten huomasin korkean pylvään, johon oltiin naulattu opastuskylttejä. Huomasin heti ilmoittautumiset -kohdan ja lähdin kyltin osoittamaan suuntaan. Huomasinkin pian pöydän, jolle oli jonoa. Edelläni oli paljon erilaisia olentoja ratsuinensa, jonottamassa ilmoittautumistaan. Jäin Kiitävän Tähden kanssa myös jonottamaan vuoroamme.
Jono eteni nopeasti ja pian olimme ilmoittautumis tiskillä. Pöydän äärellä oli 2 keijua kirjoittamassa tietoja. Molemmat olivat tyttöjä ja suunnilleen Casyn ja Telman ikäisiä. He eivät siis olleet vielä aikuisia.
-Oma nimi, ikä ja laji samoin ratsun, toinen keijuista pyysi nopeasti.
-Oma nimi Alli Elina Metsäketo, aloitin. Ikä 10-vuotta ja laji ihan vain ihminen.
Molemmat keijut kirjoittivat luettelemani asiat ylös. Molemmilla oli eri paperi.
-Ja pegasoksen? keiju sanoi kysyvästi.
-Nimi Kiitävä Tähti, kerroin. Ikä... suunnilleen 1½ -vuotias. Laji on pegasos.
-Teille on pieni tallikarsina tuolla, toinen keiju sanoi.
Hän osoitti sormellaan matalaa tallirakennusta, joka ei ollut mikään kummoinen. Keiju ojensi myös lapun, jonka hän oli täyttänyt antamillani tiedoilla.
-Odota osallistumisvuoroasi, kunnes sinut ja ratsusi kutsutaan areenalle, keiju jatkoi nopeasti selittäen.
Nyökkäsin hämilläni ja lähdinäkkiä jonon tieltä. En ollut oikein varma, mitä keiju oli snaonut, sillä nopeasta puheesta oli hankala saada selvää. Lähdin kuitenkin tallirakennukselle ja luin samalla lappuani.
Siinä oli karsinapaikan numero, joka oli varattu Kiitävälle Tähdelle odotteluajaksi. Kuljin tallien seinustaa ja tarkkailin numeroita karsinoiden yläpuolella, kunnes löysin etsimäni. Vein Kiitävän Tähden karsinaan, jossa sillä oli valmiina heinää ja juotavaa. Riisuin pegasokselta siipiremmin, satulan, suitset ja puuvillaloimen. Kiitävä Tähti levitti heti siipensä levälleen, kun se sai ne vapaaksi.
-Meidän pitää alkaa jo nyt valmistautua, sanoin Kiitävälle Tähdelle. Ei voi tietää, milloin meitä kuulutetaan.
Otin satulalaukusta kaviokoukun ja aloin puhdistaa pegasoksen kavioita, kun se söi samalla. Harjasin myös Kiitävän Tähden perusteellisesti, vaikkei se ollut loimen ansiota likaantunut ollenkaan.
Sain Kiitävän Tähden tältä osin valmiiksi. Minunkin piti vaihtaa vaatteeni, mutta mitään pukuhuonetta ei näkynyt. Oliko minun vaihdettava vaatteeni täällä karsinassa? Muuta vaihtoehtoa ei tuntunut olevan.
Menin ottamaan satulalaukusta vaihdettavat vaatteeni. Sen jälkeen menin karsinan takaseinustalle Kiitävän Tähden taakse, joka peitti minut taakseen hyvin. Vaihdoin ylleni vaaleanpunaisen topi, tummansinisen poleron, mustat trikoot ja vihertävänsinisen minihameeni.
Otin satulalaukusta vielä viininpunaisen tanssinauhani. Olin suunnitellut omaa esitystäni sillä aikaa, kun kiitävä Tähti lentäisi. Tekisimme yhteistyötä, mikä voisi olla vaikuttavaa. En vain ollut vielä keksinyt, miten saisin Kiitävän Tähden lentämään. Se oli suurin ongelmani ja tämähän oli lentonäytös.
Purin alahuultani, kun yritin miettiä väkipakolla jotain. Kiitävä Tähti ei koskaan suostunut lentämään, kun olin sen kanssa. Miten ihmeessä saisin sen nyt lentoon?
Olin ottanut mukaani pari viininpunaista lettinauhaa. Ne olivat aivan tanssinauhani väriset ja ajattelin niiden olevan hieno yksityiskohta. Sidoin molemmat olkapäille yltäviin kellertävänvaaleisiin hiuksiini ja vilkaisin peilikuvaani Kiitävän Tähden vesisangosta. Näytin kieltämättä hienolta.
-Ensimmäisiä kilpailijoita odotetaan valmistautumaan! kuulutus kaikui kaijuttimista, joita oli tallillakin asti.
Siellä lueteltiin ensimmäisten kilpailijoiden ja heidän ratsunsa nimet. Minua ja Kiitävää Tähteä ei vielä ollut onneksi. Olimme yksinä viimeisimpinä osallistujina.
Meillä olisi siis vielä aikaa harjoitella. Ja ehkäpä voisin keksiä keinon saada Kiitävän Tähden lentämään, kun itse olisin maassa.
Pegasos oli juuri saanut syötyä ja juotua. Se saisi olla näytöksen aikana ilman riimua tai edes riimunarua.
Otin Kiitävän tähden harjasta kevyen otteen ja lähdin sen kanssa karsinalta. Menimme sivummalle hälystä, jotta voisimme yrittää eri keinoja rauhassa, muita häiritsemättä.
-Kiitis, kutsuin pegasosta, kun menin hieman kauemmas sen luota. Lennä!
Yritin huitoa käsilläni ylös kannustavasti, että pegasos tekisin käskettyä. Kiitävä Tähti ei kuitenkaan ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Se katsoi minua suurilla tummilla silmillään minua kysyvästi.
-Lennä! sanoin uudelleen ja tällä kertaa heiluttelin käsiäni ylös ja alas kuin siipiä.
Tunsin monta katsetta kohdistettuna minuun ja kaiken lisäksi näytin varmasti typerältä. Lopetin heti räpyttelyn, kun se ei tuntunut toimivan.
-Mitä minä sinun kanssasi oikein teen? kysyin itsekseni puhuen.
Kiitävä Tähti tönäisi minua turvallaan lohduttavasti. Minun olisi turha olla vihainen pegasokselle, sillä eihän se oikeasti voinut ymmärtää käskyjäni. Oli vain yritettävä keksiä jotain muuta.
Yritin vaikka mitä. Yritin juosta, hypähdellä ja tanssia tanssinauhallani, jotta pegasos lähtisi lentoo. Mikään ei kuitenkaan toiminut, vaikka kuinka yritin. Aika oli mennyt täysin hukkaan. Lentonäytöskin oli jo pitkällä. En ollut kerennyt edes seuraamaan toisten esityksiä.
-Seuraavina valmistautumaan odotetaan Sora Raellia, Helen Kirinää, Alli Metsäketoa ja Elora Ylimaata, kuulutus kertoi.
-Apua, kauhistelin. Meitä odotetaan valmistautumaan jo, vaikka emme ole vielä läheksikään valmiita.
Olin epätoivoinen. Meillä olisi vain suunnilleen vartti aikaa valmistautua, ennen kuin oma näytöksemme alkaisi. Miten tästä selvittäisiin?
Nolaisin itseni täysin, jos tämä epäonnistuisi. Sitä paitsi olin toivonut tältä mahdollisuudelta paljon. Pettyisin, jos mokaisin kaiken.
Kuulin yleisön huokaisevan areenan laidalla yhteen ääneen. Mielenkiintoni heräsi, mitä siellä tapahtui. Enhän ollut nähnyt vielä yhtäkään esitystä.
Menin Kiitävän Tähden kanssa tallien toiselle puolelle, missä areena sijaitsi. Paikka oli täynnä katsojia. Yritin lyhyeni kuikuilla olkien ylitse turhaan. Näin kuitenkin ylhäällä lentävän lohikäärmeen ja sen selässä olevan ratsastajan. Tuo oli ilmeisesti Sora Raell, sillä ratsastaja näytti kaukaa katsottuna ainakin pojalta.
Minua ennen olisi vielä Helen Kirinä. Sen jälkeen olisi minun ja Kiitävän Tähden koitos vuorossa.
Sora laskeutui lohikäärmeellään maahan ja sai osakseen raikuvat aplodit. En enää nähnyt häntä tai hänen lohikäärmettään pitkien katsojien takaa.
-Seuraavaksi vuorossa on 17-vuotias Helen Kirinä ja hänen 4-vuotias pegasoksensa Liitävä Leija, kuulutus sanoi ja minulle se oli selvä varoitus lähestyvästä vuorosta.
Halusin nähdä jostain Helenin esityksen, kun hänelläkin oli kerta pegasos. Yleisen takaa en kuitenkaan nähnyt mitään. Minun olisi päästävä jonnekin korkealle.
Huomasin matalan tallirakennuksen katolla istuvan monta katsojaa, jotka olivat enimmäkseen nuoria, jotka olivat katsojien joukkoon yhtä lyhyitä kuin minä. He olivat päässeet tikkaita pitkin kapuamalla täydelliselle katsomopaikalleen.
Menin tikkaille Kiitävän Tähden kanssa. Aloin kiivetä ylös ja pegasos jäi valitettavasti maahan. Se hirnui heti huolestuneena minulle, kuin käskien minua tulemaan heti alas.
-Tule Kiitis tänne! kannustin pegasosta katolla.
Kiitävä Tähti vain katsoi minua anelevasti ja kuopi kaviollaan maata. Viimein se levitti suuret siipensä ja nousi kevyesti lentoon.
Kiitävä Tähti lennähti yläpuolelleni, mutta se ei uskaltanut laskeutua epäilyttävälle alustalle. Pegasos jäi yläpuolelleni lennähtelemään. Se kaarteli ympäriinsä levottomana.
Silloin tajusin, että olin viimeinkin saanut Kiitävän Tähden lentoon niin, että olin itse alhaalla. Olin viimein onnistunut! En saisi antaa Kiitävän Tähden laskeutua näytöksen aikana ollenkaan.
Otin tanssinauhani ja heilauttelin sitä lentävää pegasosta kohti. Kiitävä Tähti väisteli sitä taidokkaasti ja se tuntui mieltävän tämän jonkinlaiseksi uudeksi leikiksi. Täydellistä!
Kuulin jälleen aplodeja ja huomasin Helenin laskeutuneen pegasoksensa kanssa. Minulta oli taas mennyt esitys ohi.
-Sitten on vuorossa 10-vuotias Alli Metsäketo ja hänen 1½-vuotias pegasoksensa Kiitävä Tähti, kuulutus kertoi.
Nyt oli minun vuoroni. Menin katon reunalle ja huomasin onnekseni matalan katon alla olevan muutama laatikko, kuin rappusina. Astelin laatikoita pitkin alas ja heiluttelin yhä tanssinauhaani ylhäällä, minkä katsojajoukko ymmärsi pyynnöksi väistää minua. Astelin reippaasti tanssinauhaa liehutellen areenalle ja Kiitävä Tähti lensi yläpuolellani.
Lentonäytöksemme oli alkanut. Tanssin ja hyppelehdin pitkiä harppauksia tanssinauhalla tanssahdellen, kun Kiitävä Tähti kieppui ja lensi samaan aikaan. Pyörähtelin ja tanssin koko pyöreän areenan ympäri. Siirryin keskelle ja aloin tanssahdella tunteella, koko sydämestäni. Kiitävä Tähti teki samoin ja pystyin tuntemaan sen onnen huokuvan minuun, antaen energiaa jaksaa tanssia parhaani mukaan.
Päätin koittaa yhtä temppua. Heitin tanssinauhan kaaressa ilmaan, jolloin se teki korkealla silmukan. Kiitävä Tähti lennähti nopeasti muodostuneen silmukan läpi, mikä oli tarkoituskin. Nappasin tanssinauhan hyppyni aikana takaisin käteeni ja jatkoin tanssiani.
Kuulin yleisön henkäykset ja ihastelevat huokaukset. Tämä oli uskomatonta!
Lopulta ajattelin päättää näytöksen. Heilautin tanssinauhani kohtisuorana ylös ja alas. Polvistuin tuomareihin päin toisen jalkani varaan ja laskin pääni. Hetken päästä tunsin Kiitävän Tähden laskeutuvan vierelleni ja se tarkisti heti, olinko kunnossa.
Suuret aplodit peittivät minut ja Kiitävän Tähden. Olimme tehneet parhaamme ja se oli ollut sen arvoista. Pystyimme olemaan vain ja ainoastaan ylpeitä suorituksestamme.
Lähdin Kiitävän Tähden kanssa kävellen katsojajoukon lävitse takaisin talleille. Kiitävä Tähti oli varmasti yhtä janoinen kuin minä kovan suorituksen jälkeen.
Saimme levätä rauhassa talleilla, eikä meillä ollut minnekään kiire. Vasta myöhemmin kun voittajia aloitettiin luettelemaan, lähdimme takaisin areenan laidalle.
Keijuprinsessa Lucy oli keskellä areenaa ja hänen molemmilla sivuillaan toiset 2 tuomaria; Taiteilija Reon ja tanssija Rina. Prinsessalla oli mikki kädessään ja Reon piteli palkinto ruusukkeita ja pokaalia.
-Ensimmäisen palkinnon saa taidokkaalla ja ammattimaisella näytöksellään 18-vuotias Esmeri Lakeila 7-vuotiaan lohikäärmeensä Syöksyvän Hampaan kanssa! prinsessa julisti.
Areenalle asteli kauniin lohikäärmeensä kanssa nuorelta vaikuttava tyttö, jolle pokaali ja ensimmäinen ruusuke ojennettiin. Hän siirtyi sen jälkeen sivummalle ja aplodit raikuivat jälleen. Olisin halunnut nähdä voittajan näytöksen, mutta se oli mennyt minulta ohitse.
-Toisen palkinnon saa komealla ja tunteikkaalla näytöksellään 21-vuotias Rene Kaarnavuori 4-vuotiaan pegasoksensa Kuiskaavan Kauneuden kanssa! prinsessa jatkoi selostusta.
Rene oli todella komean näköinen ja hänen pegasoksensa oli nimensä veroinen, nimittäin kaunis!
-Kolmannen palkinnon saa omaperäisellä ja elegantilla näytöksellään 10-vuotias Alli Metsäketo ja hänen 1½-vuotias pegasoksensa Kiitävä Tähti! prinsessa Lucy ilmoitti ja se tuli minulle täytenä yllätyksenä.
Olinko minä voittanut kolmannen palkinnon? Tämä oli uskomatonta! En voinut siksi uskoa sitä todeksi.
Menin kuitenkin Kiitävän Tähden kanssa areenalle ja minulle ojennettiin vaaleansininen ruusuke. Jokainen tuomari kätteli minua ja onnitteli. Kiitävä Tähti hirnui innosta, kun se kuuli yleisön taputtavan sille. Olin itskein intoa täynnä, mutta en osannut purkaa sitä. En tiennyt, miten tähän piti suhtautua.
Lopulta en voinut pitää innostustani sisällä. Revähdin iloiseen huutoon Kiitävän Tähden hirnunnan mukaan. Hyppelehdin tanssinauhaani heilautellen Kiitävän Tähden kanssa pois areenalta.
Olin pitänyt Casylle lupaukseni, sillä olin saanut yhden ruusukkeen. Tästä minulla olisi pitkään kerrottavaa kaikille. Voisinpa joskus kertoa sen myös vanhemmilleni.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com