Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

9.

Tämä se oli! Tunsin jo sen herätessäni. Tämä oli se päivä, jota olin odottanut niin innolla näiden parin päivän aikana. Tänään lähtisin patikoimaan lentonäytökseen Kiitävän Tähden kanssa. Tietenkään se ei ollut vielä varmaa, sillä en ollut kuullut Telman mielipidettä vielä. Casy oli eilen luvannut puhua hänelle ja yrittää saada hänet suostumaan.
Puin äkkiä eiliset vaatteeni ja lähdin äkkiä huoneestani. Aulassa ei tuntunut olevan ketään. Talo oli suorastaan autioitunut. Edes Telmaa tai Casya ei näkynyt.
Lähdin äkkiä pihalle ja suuntasin suoraa päätä talleille. Tallien seinustalla oli pari tyttöä satuloimassa ja lastaamassa pegasoksiaan. Yksi lähti juuri lentoon omallaan kauniissa kaaressa, keräten siten vauhtia nousuun. He olivat selvästi lähdössä Keiju saarille, kuten minäkin olisin pian Kiitävän Tähden kanssa.
-Onko Telma täälä jossain? kysyin tytöiltä.
-Näin viimeksi päärakennuksella, toinen tytöistä vastasi.
Hän sai juuri pegasoksensa valmiiksi ja nousi sen selkään. Jäin katsomaan, kuinka taidokkaasti tyttö kannusti pegasoksensa lentoon. Olisinpa itsekin voinut tehdä samalla tavalla.
Lähdin kuitenkin äkkiä takaisin päärakennukselle, sillä minulla oli asiaa Telmalle. Jos hän antaisi minulle luvan, niin lähtisin välittömästi jo matkaan Kiitävän Tähden kanssa.
Telma tuli juuri sisälle astuessani portaita alas, jokin vaatekasa käsissään. Hän huomasi heti minut ja tuli luokseni vaatteet käsissään.
-Sait sitten Casyn puolellesi tässä suunnitelmassa, Telma sanoi hymyillen hieman. Hän suostutteli minut eilen mukaan tähän ideaan.
-Suostutko siis siihen, että lähden Kiitävän Tähden kanssa lentonäytökseen? kysyin toiveikkaana.
-Suostun, Telma vastasi hymyillen. Kyllä minä pystyn sinuun niin paljon luottamaan. Sitä paitsi on sinunkin aika saada hieman vastuuta ja kokemusta.
-Kiitos Telma! kiitin ja olisin halannut häntä, jos hänellä ei olisi ollut vaatekasaa sylissään.
-Minulla on muuten sinulle jotain, Telma sanoi ja laski vaatekasan lattialle. Olemme Casyn kanssa antaneet kaikille lentonäytökseen lähtiöille puvun, jolloin sinäkin tietysti saat omasi.
Telma otti esille vaatekasasta pitkän mekon, joka oli punainen, mutta siinä oli myös paljon mustaa. Se oli todella hienon näköinen, vaikka olikin minulle hieman isokokoinen. Mekkoon kuului myös ruskea pitkä viitta.
Telma ojensi puvun minulle.
-Mene sovittamaan sitä, niin tiedämme, onko se sopiva, Telma sanoi ja menin puvun kanssa innoissani huoneeseeni.
Laitoin puvun vain edellisten vaatteiden päälle, sillä en jaksanut aina vain pukea ja riisua. Minusta ei ikinä tulisi mallia.
Mekko laahasi maata, samoin kuin viittakin. Hihatkin roikkuivat pitkänä käsilläni. Lisäksi mekko oltiin tehty muodokkaammille tytöille. Itse olin vielä niin nuori, ettei minulta näitä tarvittavia muotoja löytynyt.
-Telma, ei tämä sovi minulle, sanoin surkeana, kun menin aulaan näyttämään pukua ylläni.
-Sen kyllä huomaa, Telma sanoi harmittelevasti. No, saat laittaa sen yllesi sitten, kun hieman kasvat.
-On minulla kyllä muita vaatteita, joita voin laittaa ylleni lentonäytökseen, huomautin.
Menin enempää sanomatta huoneeseeni ja otin liian isokokoisen mekon viittoineen yltäni. Laitoin mekon ja viitan vaatekaappiin.
Päätin ottaa mukaani näytösvaatteikseni vaaleanpunaisen toppini, sinertävänvihreän minihameeni ja tietysti sinisen poleroni ja jotkut trikoot. Tanssinauhani ottaisin kaikesta huolimatta mukaani, nyt kun olin saanut sen takaisin itselleni.
Otin valitsemmani vaatteet ja tanssinauhan mukaani ja lähdin äkkiä talleille. Pihalla olleet tytöt olivat jo kaikki lähteneet, eli olimme Kiitävän Tähden kanssa varmaankin viimeisenä lähtemässä.
-Kiitis! huusin jo heti sisälle talleille päästyäni.
Ääneni kuitenkin haihtui kantamattomiin, kun raskas ilma työntyi keuhkoihini. Se oli inhottava tunne, mutta totuin siihen normaaliin tapaan nopeasti.
-Kiitis! huusin uudelleen ja pegasos oli heti minua vastassa karsinansa ovella. Me lähdemme nyt Keiju saarille lentonäytökseen!
Päästin pegasoksen karsinastaan ja lähdimme nopeasti ulos. Koko päivää ei olisi tuhlattavana, sillä matka oli pitkä.
Ulkona Casy odotti jo minua. Hän hymyili tyytyväisenä.
-Otin tarvittavat varusteet jo valmiiksi, Casy sanoi ja viittoi kädellään paalun päälle leitettua satulaa, suitsia ja muita sille kasattuja välineitä.
-Kiitos, kiitin ja menin Kiitävän Tähden kanssa paalulle, johon sidoin pegasoksen riimunarulla.
Casy oli ottanut harjat ja vesisangot valmiiksi, että saisin puhdistettua Kiitävän Tähden mahdollisimman nopeasti, jolloin lähtömmekin onistuisi nopeammin. Pesin ja harjasin Kiitävän Tähden huolellisesti ja sen jälkeen oli varustulsen vuoro.
-Laita ensimmäsenä suitset, Casy neuvoi.
Nyökkäsin ja otin suitset käsiini. Olin selannut kirjasta suitsien laittamisen, joten sen luulisi olevan helppoa. Sain pujotettua suitset Kiitävän Tähden pään yli, mutta poskihihna oli tarttunut jotenkin otsahihnaan ja suitset olivat kiertyneinä pegasoksen silmän yläpuolella. Casy tuli heti apuun ja laittoi suitset valmiiksi.
Otin seuraavaksi isokokoisen lännensatulan, mutta Casy oli toista mieltä.
-Ensin pitää laittaa puuvillaloimi, Casy neuvoi. Siten Kiitis pysyy puhtaana, eikä hyönteiset häiritse sitä.
Nyökkäsin ja Casy auttoi minua laittamaan vihreän puuvillaloimen pegasoksen päälle. Loimessa oli siipiä varten jätetty lovet, jolloin ne eivät jääneet loimen alle epämukavasti.
Sen jälkeen Casy auttoi lännen satulan Kiitävän Tähden selkään ja sain itse kirristää satulavyöt. Hän laittoi vielä siipiremmin Kiitävän Tähden siiville, jotta pegasos ei voisi matkan aikana lähteä lentoon.
-Oletko varma, että osaat laittaa nämä kaikki silloin, kun palaatte Keiju saarilta? Casy varmisti.
-Jos en, niin kysyn kyllä joltain apua, vastasin.
-Nyt voi muuten pakata tarvittavat tarvikkeet ja vaatteet, mitä tarvitset, Casy sanoi, vaihtaen aihetta.
Telma tuli ulos minun pakatessa lännen satulan satulalaukkuihin kaikkea tarvittavaa. Pelkäsin silti unohtavani jotain.
-Onko kaikki jo valmista? Telma kysyi.
-Joo, melkein, vastasin ja laitoin viimeisetkin tarvikkeet satulalaukkuun.
-Oletko nyt varmasti valmiina lähtemään? Telma kysyi huolestuneena.
-Olen, vastasin ja irrotin suitset paalusta.
-Muista sitten juottaa Kiitistä aina mahdollisuuden tullen, Telma muistutti.
Nyökkäsin vain vastaukseksi ja tunsin vatsanpohjassani lepattelevia perhosia. Tämä oli niin jännittävää!
-Onhan sinulla kartta? Telma kysyi. Ja kai tiedät, mihin sinun pitää ensimmäisenä suunnata?
Nyökäyttelin päätäni vastaukseksi molempiin kysymyksiin. Telma tosiaan oli huolissaan minusta ja Kiitävästä Tähdestä.
-Vielä yksi juttu, ennen kuin lähdet, Telma sanoi ja ojensi kättään minua kohti.
Ojensin oman käteni myös ja Telma laittoi sille jonkin pienen, pitkämäisen esineen. Se oli jonkinlainen pilli.
-Jos jotain tapahtuu, mitä tahansa, niin puhalla tuohon pilliin, Telma neuvoi.
-Se on meiltä molemmilta, Casy tarkensi, ettei jäisi asian ulkopuolelle.
-Kiitos, kiitin. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun puhallan?
-Saat nähdä sen, kun sellainen tilanne tulee, Casy vastasi.
-Mutta toivottavasti ei tule, Telma huomautti.
Laitoin pillin taskuuni ja otin Kiitävän Tähden suitset käsiini. Aloin taluttamaan pegasosta tietä pitkin ja vilkutin samalla taakse jääville Casylle ja Telmalle. Tästä alkaisi unohtumaton matka kohti Keijusaaria!

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com