Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

8.

Tutkin sormenpäälläni kirjan sisällysluetteloa. Löysin etsimäni melkeimpä heti ensi silmäyksellä.
-Näytökset ja valmistelu, luin kirjasta ja aloin selata oikeaa sivua kappaleelle.
Aioin alkaa jo hieman valmistautua tulevaan lentonäytökseen. Minun piti selvittää etukäteen kaikkea mahdollista niistä. Ylimääräinen tieto olisi kaikkea muuta kuin turhaa.
Kun sain aukeaman auki, ensimmäisenä siinä oli kuva kauniista, pitkäharjaisesta pegasoksesta. Pegasos oli valkoinen, niin kuin Kiitävä Tähtikin. Pegasos oli selvästi tamma, sillä sen harjassa oli muutama vaaleanpunainen nauha sidottuna. Pegasos oli sanoinkuvaamattoman kaunis.
Aloin lukea pikaisesti, sillä minun kuului pian lähteä talleille. Vaikka kaikki hyväksyivätkin minut, niin kukaan ei hyväksynyt tehtäviensä laiminlyöjiä.
-Ruusukkeet saa vain 5 ensimmäisiksi tullutta! ihmettelin.
Casy oli eilen laittanut minut lupaamaan, että voittaisin edes yhden ruusukkeen. Emme mitenkään pärjäisi kisassa niin hyvin, kun olimme Kiitävän Tähden kanssa vasta aloittelijoita molemmat. Kiitävällä Tähdellä ei nimittäin ollut vielä yhtään näyttelykokemusta. Siitä oltiin kuulemma aina toivottu estelentäjää.
Oveen koputettiin ja heitin äkkiä kirjan kaappiini piiloon. Mietin hetken aikaa, kaipasiko kukaan edes sitä, kun olin noin vain ottanut sen aulasta.
-Niin? sanoin kysyvästi ovella olijalle.
Telma tuli sisälle hymyillen. Mielessäni kävi, olisiko Casy jo puhunut hänelle.
-Minulla on sinulle hienoja uutisia, Telma sanoi salaperäisesti.
Mielestäni tämä ei voinut tietää muuta, kuin lupaa lentonäytökseen. Meinasin jo revetä riemusta, mutta pysyttelin tyynenä.
-Me hankimme sinulle jotain Casyn kanssa, Telma jatkoi yhä salaperäisesti.
Hankkivat minulle luvan? Nyt aloin epäilemään ensimmäiseksi mieleen tullutta vaihtoehtoa.
-Hankitte mitä? kysyin oudoksuen.
-Tule katsomaan aulaa, Telma sanoi ja lähti jo edeltä.
Ehkäpä he olivat hankkineet jotain lentonäytökseen tarvittavia varusteita. Tai varusteita matkaamme varten.
Telma meni aulassa neliskanttisen puulaatikon luokse. Laatikko oli hyvin tavallisen näköinen, mikä hieman harmitti.
-Se on sinulle, Telma sanoi hymyillen ja jäi katsomaan minua odottavasti.
Polvistuin laatikon eteen ja raotin sen kantta. En erottanut, mitä sisällä oli, niin avasin kannen aivan kokonaan auki.
Laatikossa oli jotain kankaista. Voisiko tässä olla jokin asuste lentonäytökseen? Mielessäni pyöri vain näytös, jolloin en pystynyt ajattelemaan mitään muuta.
-Hankimme sinulle vaatteita, kun sinähän olet tähän mennessä lainaillut muilta vaihtovaatteita, Telma kertoi, mistä muistinkin minulla olevan yhä hänen hupparinsa ja housunsa lainassa.
-Kiitos, kiitin, vaikkakin tämä oli ollut lievä pettymys.
Olin haaveillut vain saavani jotain, mistä voisi olla hyötyä lentonäytöksessä. Eikä Casy ollutkaan vielä puhunut Telmalle?
-Tervitsetko apua sen kantamiseen? Telma kysyi.
-Ei kiitos, vastasin kohteliaasti. Saan sen raahattua huoneeseeni itsekin.
Nousin ylös ja kumarruin ottamaan laatikosta tukevan otteen. Lähdin peruuttaen raahaamaan laatikkoa avointa huoneeni ovea kohti.
Saatuani suljettua oven perässäni, aloin tutkimaan saamiani vaatteita. Laatikossa oli vaatteita yllättävän paljon, vaikka se olikin niin pienikokoinen. Housuja oli yhteensä 6, paitoja 9 ja löytyi sieltä 2 takkiakin. Lisäksi pohjalla oli muutama pari sukkia ja lippis.
Laitoin lippiksen heti päähäni. Se oli keltainen, mikä oli hienoa. Minulla oli niin harvoin oransseja tai keltaisia vaatteita. Toisaalta, lippis erottui hankalasti samansävyisistä hiuksistani.
Laatikossa ei ollut yhtään hameita. Minä juuri niin pidin hameista. Nyt minulla oli siis ainoana hameena ylläni oleva sinertävän vihreä.
Päätin kuitenkin vaihtaa vaatteeni, nyt kun vaihtovaatteita kerran oli. pian ylläni olikin ruskeat trikoot, violetti t-paita ja vyöksi sidottu vihreä pitkähihainen paita. Tietenkin pidin lippistä päässäni, kruunaamassa kokonaisuuden.
Lähdin kiiruhtamaan talleille, että ehtisin viettää aikaani Kiitävän Tähden kanssa. Sen voisi tulla vaikka ikävä minua pahimmassa tapauksessa.
Casy oli järjestelemässä satuloita ja satulahuopia. Päätin käydä äkkiä juttelemassa hänelle.
-Etkö ole vielä puhunut Telmalle? kysyin.
-Mehän puhumme Telman kanssa joka päivä, jos et ole sattunut huomaamaan, Casy sanoi sarkasmissesti, katsomattakaan minua.
-Tarkoitan siitä, että pääsisin lentonäytökseen, tarkensin.
-Kyllä minä lupaan puhua hänelle vielä tänään, Casy lupasi.
En malttanut vielä lähteä paikalta, sillä minulla oli vaikka mitä kysyttävää Casylta.
-Miten minun pitää varustautua matkaan? kysyin. Miten minun siis pitäisi valmistautua?
-Puhdistat Kiitiksen jo täällä, Casy aloitti. Lähdette sitten kävellen vaeltamaan Keijusaarille. Kiitikselle laitetaan puuvillaloimi, riimu, siipiremmin ja lännensatula, johon voit pakata tavaroita.
-Mikä on siipiremmi? keskeytin, kun outo termi pisti mieleeni.
-Siipiremmi laitetaan pegasokselle vatsan alta ja siipien päältä, jotta he eivät voi lentää, Casy vastasi. Se on sinun omaksi turvallisuudeksesi.
En ymmärtänyt, mitä vaaraa Kiitävä Tähti voisi aiheuttaa minulle lentämällä. Eihän pegasos edes koskaan yrittänyt karatakaan minulta.
-Pakkaat mukaan kaviokoukun, harjan ja muita tarvitsemiasi varusteita sekä tietysti kaikkea sellaista, mitä itse tarvitset, Casy luetteli.
Nyökkäsin vain ja mietin, tarvitsisinko itse mitään. Ei ainakaan tullut mitään mieleen.
-Jos sinulla ei ole muuta, niin voisit mennä jo Kiitiksen luo, Casy sanoi ja yritti jatkaa jälleen työtänsä.
Kiiruhdin sanaakaan sanomatta Kiitävän Tähden karsinalle. Pegasos oli selin minuun, jolloin en voinut mennä vielä karsinaan. Pegasoksien piti aina ensimmäisenä nähdä, kuka niiden karsinaan tuli, ennen kuin kukaan saisi tulla.
-Kiitis, kutsuin pegasosta ja se kääntyikin heti katsomaan, kuka sitä kutsui.
Avasi haa'an ja menin laittamaan riimunarun pegasoksen kaulaan. Olin kyllä harkinnut laittavani ensimmäistä kertaa Kiitävälle Tähdelle oikean riimun kaulaan pujotettavan rimunarun sijaan. Olisin voinut harjoitella sitä, sillä lentonäytökseen lähtiessä joutuisin kuitenkin laittamaan pegasokselle sellaisen.
Lähdimme Kiitävän Tähden kanssa ulos, sillä ajattelin meidän lähtevän yhteen haluamaani paikkaan. Otin käytävällä kulkiessa vaivihkaa taskuuni kaviokoukun. Jos joku olisi huomannut eleeni, hän olisi luullut minun varastavan sen. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, sillä tarvitsin kaviokoukkua toiseen tarkoitukseen, kuin kavioiden putsaamiseen.

Täällä sitä taas oltiin. Popkornilaakson tallin maastossa olevan järven lähettyvillä, tutun suuren yksinäisen puun luona. Puu sijaitsi niityllä ja juuri tämän kyseisen puun oksaan oli tanssinauhani tarrannut kiinni. Olin tullut lunastamaan tanssinauhani takaisin.
Yritin ensin varmuuden vuoksi nykiä tanssinauhaa maasta käsin, vaikkakin se oli turhaa. Minun pitäisi siis jotenkin kavuta puun oksalle.
Irrotin otteeni Kiitävän Tähden kaulassa olevasta riimunarusta. Pegasos saisi olla hetken aikaa yksikseen, mutta ei se karkaisi. Luotin siihen.
Menin puun rungolle ja yritin käsilläni etsiä tukevia pidikkeitä. Sain kavuttua vain metrin korkeudelle, kun joku nykäisi minut jalasta maahan. Tipuin vatsalteen, mutta sain käsilläni otettua vastaan, jolloin pudotus ei sattunut kuin kämmeniin. Vilkaisin taakseni ja näin Kiitävän Tähden aivan lähelläni, katsoen minua huolissaan.
-Kiitis, sanoin hieman hermostuneena. Et saa nyt häiritä minua. Minulle voi käydä vielä pahemmin, jos nyit minut puusta alas.
Nousin ylös ja pegasos katsoi minua suurilla silmillään lempeästi. Sen tummanruskeat silmät suorastaan sulattivat sydämen.
Menin takaisin rungolle ja aloin kavuta ylös. Tällä kertaa oli varautunut pegasoksen alas nykimiseen, jolloin väistin sen näykkäisy yritykset. Kiitävä Tähti jäi alas katsomaan minua haikeana. Se ei näköjään kestänyt olla hetkeäkään erossa minusta tai sitten se oli huolissaan turvallisuuteni vuoksi.
Kapusin istumaan oksalle. Se tuntui olevan paljon korkeammalla näin ylhäältäpäin katsoessa.
Aloin hivuttautumaan eteenpäin, jotta pääsisin käsiksi tanssinauhaani. En edes oikeastaan ymmärtänyt, miksi tein tämän kaiken tanssinauhan takia. Eihän se mitenkään voinut olla minulle niin tärkeä. Tai ehkä tanssinauhallani halusin pitää ylläni vanhoja muistojani kotiulottuvuudestani.
Kiitävä Tähti hirnui korkealla äänellä alapuolellani, kun se yritti takakavioillaan seisomalla yltää nappaamaan minut alas puusta. Se ei kuitenkaan pienikokoisena pegasoksena yltänyt mitenkään.
Pääsin yhä vain lähemmäs tanssinauhaani ja kohtaa, johon se oli oksaan takertunut tiukasti. Olin jo melkein päässyt tarpeeksi lähelle.
Yhtäkkiä aloin kuulemaan raskaita siiveniskuja. Vilkaistuani alas, huomasin Kiitävän Tähden olevan aikeissa lähteä lentoon. Sen suuret siivet nousivat ylös ja laskeutuivat alas raskaasti, antaen ilmavirran lennähdellä pieninä pyörteinä maassa.
-Kiitis, älä! komensin pegasosta, mutta se ei totellut.
Kiitävä Tähti nousi kevyesti maasta ja lähti lentoon. Se hirnui yhä korkealla äänellä. Kiitävä Tähti alkoi yllätyksekseni lentämään puuta ympäri. Sen siiveniskut ja liikkeet olivat sulavia ja kevyitä. Kiitävä Tähti lensi kuin unelma, todella lujaa.
Silloin tajusin, etten ollut koskaan nähnyt Kiitävän Tähden lentävän. Tämä oli ensimmäinen kerta ja se oli selvästi näkemisen arvoinen.
Keskityin jälleen oikeaan tehtävääni. Hivuttauduin tanssinauhan luo ja tarkastelin, miten se oli oksaan takertunut. Yritin sormillani selvittää sotkua, mutta pienet sormeni olivat hommaan aivan liian isot ja paksut.
Otin taskustani nappaamani kaviokoukun. Aloin kaviokoukkua apuna käyttäen irrottaa kiinni jäänyttä tanssinauhaani irti.
Kuulemani kaikuva hirnunta kuitenkin keskeytti puuhani. Kiitävä Tähti hirnui kyllä yhä edelleen, mutta jostain kuului toisen pegasoksen... tai pegasoksien hirnuntaa.
Keskittymättä sohaisin vahingossa kaviokoukulla tanssinauhaani. Tanssinauha lähti irti ja tippui maahan, mutta siitä jäi pieni pala oksaan kiinni. Onneksi se oli vain nauhan päästä ja olin saanut tanssinauhani muuten ehjänä irti.
Nostin katseeni mäelle, jonka takana Popkornilaakson talli sijaitsi. Huomasin taivaalla meitä kohti lähestyviä pegasoksia. Lähemmäs tullessa, erotin niitä olevan 3. Jokainen niistä hirnui Kiitävälle Tähdelle tervehtien. Kun ne saavuttivat meidät, kaikki pegasokset yhtyivät lentämään Kiitävän Tähden kanssa puuta ympäri. Se oli satumaista; Kiitävä Tähti, Mustan Yön Hohto, Hento Tuulahdus ja Aurinkoinen Koralli. Valkoiset pegasokset lensivät yhtenä renkaana puuta ympäri. Kauempaa se olisi varmasti näyttänyt siltä, kuin pegasokset olisivat muodostaneet puulle oman renkaan kuin saturnuksella. Tätä taianomaista hetkeä en unohtaisi ikinä!

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com