Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

6.

Kiiruhdin jälleen omissa vaatteissani talleille ja olin törmätä Casyyn, joka astui juuri ulos.
-Varo vähän! Casy sanoi kiireisenä.
-Anteeksi, pyysin ja kiersin Casyn taakse, jotta pääsisin sisälle talliin.
Raskas ilma teki jälleen hengittämisestäni hetken vaikeaa. Oikeastaan aina tallilla ollessan minun oli hieman hankala hengittää, mutta eniten hengittäminen vaikeutui aina silloin, kun astuin vasta sisälle.
Kuljin käytävää pitkin iloisella mielellä ja tervehdin muita ohikulkiessani. Tänään aamuni oli alkanut niin onnellisesti, ettei mikään pilaisi sitä. Olin nimittäin aikeissa lähteä Kiitävän Tähden kanssa vähän pidemmälle kävelemään, kuin normaalisti. Tällä kertaa aikoisimme suunnata päärakennuksen takana kohoavalle suurelle, vihreälle mäelle. Halusin nähdä, millaista siellä olisi.
-Hei Kiitis! tervehdin pegasosta, joka oli aina yhtä hyvällä tuulella, kuin minä nyt. Tänään lähdetään vähän pidemmälle, kuin yleensä. Mennään tutkimaan Popkornilaakson paikkoja.
Avasin haa'an ja päästin Kiitävän Tähden karsinastaan. Tartuin hellästi sen harjaan ja talutin sen siten käytävän puoliväliin, jossa oli tutussa naulassa riimunaru, jota käytin aina taluttaessani Kiitävää Tähteä.
Sujautin narun pegasoksen kaulaan ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Kiitävä Tähti ei välittänyt siitä, vaikka se joutui muiden talutettavaksi tai muutenkaan että joku toinen määräsi, minne se menisi. Kiitävä Tähti oli yllättävän hyväkäytöksinen pegasos, vaikka se olikin niin nuori.
Päästyämme ulos, Terlma kulki ohitseni sisälle talliin.
-Toitkin Kiitävän Tähden jo valmiiksi, Telma huikkasi ja jatkoi matkaansa.
En ymmärtänyt ollenkaan, mitä hän tarkoitti, mutta kai hän vain erehtyi jotenkin. En piitannut asiasta, vaan lähdin Kiitävää Tähteä taluttaen tallin viertä pitkin kohti päärakennuksen nurkkaa.
-Et voi lähteä Kiitiksen kanssa vielä minnekään! Casyn hermostunut ääni kuului takaani.
Käännyin ja huomasin Casyn tallin ovella, katsomassa minua tuimasti. En ymmärtänyt ollenkaan, mistä oli kysymys.
-Miksen voisi? ihmettelin, sillä en nähnyt mitään hyvää syytä.
Hetken ajan mietin, opettaisivatko Casy ja Telma minulle nyt jotain uutta pegasoksista ja niiden hoidosta. Se olisi hienoa, sillä tykkäsin aina kuulla yhä enemmän ja enemmän.
-Kengittäjä tulee hetkenä minä hyvänsä, Casy sanoi ja meni sisälle talliin.
Kengittäjä? En ollut vielä lukenut mitään sellaista kirjasta, mutta tiesin hevosilla olevan kavioissaan jonkinlaiset jännät kengät. Kai pegasoksillakin oli sellaiset.
Käännyin Kiitävän Tähden kanssa takaisin tallejen edustalle. Telma tuli juuri silloin sisältä kahden nuoren yksisarvisen kanssa. Sitten hän käänsi päänsä tarkkailevasti tielle.
Käänsin katseeni samaan suuntaan, jolloin huomasin mustan yksisarvisen ravaavan kohti talleja. Yksisarvisen sarvi oli hopeanhohtoinen ja tumma. Sen harja oli pitkä ja se liehui sulokkaasti tuulessa. Yksisarvisen selässä oli ratsastaja, jota oli hankala erottaa vielä niin kaukaa.
Kun ratsukko tuli lähemmäs ja pysähtyi tallin edessä, erotin pitkän ratsastajan mustahiuksiseksi naiseksi. Oli hauskan näköistä, kun parivaljakolla oli molemmilla samanlaiset mustat hiukset tai harja. Nainen oli nuoren näköinen ja varmaan vain hieman Casya ja Telmaa vanhempi.
-Terve Telma! nainen tervehti.
-Hei Lora! Tässä tulee kaikki kengitettävät, Telma sanoi ja sitoi kaksi yksisarvista paaluun kiinni.
Casykin tuli tallista yhden yksisarvisen ja yhden pegasoksen kanssa. Hän vei molemmat samaan paikkaan, kuin kaksi yksisarvistakin.
-Alli, tuo Kiitis tänne odottamaan, Casy huikkasi minulle ja tein työtä käskettyä.
-Viisi siis... nainen sanoi ja kääntyi komean yksisarvisensa puoleen. Yksisarvinen oli täysikasvuinen ja hyvässä kunnossa. Sen selässä oli erikoinen satula, jossa roikkui kaksi satulalaukkua. Tunnistin satulan lännensatulaksi, sillä olin lukenut kirjasta juuri erilaisista satuloista ja suitsista.
Nainen otti toisesta satulalaukusta hevosenkenkiä ja toisesta jonkinlaisen vasaran ja pitkiä nauloja. Oliko hän tullut kenkien lisäksi korjaamaan jotakin? Jos hän oli jonkinlainen huoltaja...
Telma siirtyi seisomaan vierelleni ja kietoi toisen kätensä kevyesti harteideni ympäri.
-Lora on kengittäjämme ja hän tuli kengittämään kaikki lähemmäs 1-vuotiaat varsamme, Telma kertoi.
Casy meni Loran kanssa ensimmäisen pegasoksen luokse. Se oli vihreä ja olin oppinut tuntemaan sen nimellä Asvaltti Kukkana. He siirsivät pegasoksen sivummalle muista ja Lora rupesi hommiin. Hän nosti pegasoksen toisen kavion ja asetti oikeankokoisen kengän sitä vasten.
Sen jälkeen tapahtui jotain, mikä sai minut järkyttymään; Lora otti yhden pitkistä ja paksuista nauloistaan ja alkoi vasarallaan hakata naulalla kengän kiinni kavioon. Peitin äkkiä käsillä silmäni, sillä en kestänyt katsoa. Ties kuinka paljon pegasosta sattui tuollainen!
Telma huomasi heti reaktioni.
-Ei pegasoksia satu tuollainen, Telma selitti äkkiä. Kaviot ovat täysin tunnottomat, eivätkä ne siksi tunne kipua niissä.
-Se näyttää silti niin kivuliaalta, valitin.
-Voisit mennä kengityksen ajaksi syömään, ettet ole turhaa huolehtimassa Kiitävästä Tähdestä, Telma sanoi.
Nyökkäsin vain ja kiiruhdin äkkiä päärakennukselle. Minulla olikin jo nälkä. En aamuisin millään malttanut syödä, kun halusin niin palavasti Kiitävän Tähden luokse.

Sain syötyä ja palasin äkkiä ulos. Kiitävä Tähti oltiin onnekseni jo kengitetty ja se odotteli paaluun sidottuna minua.
-Kiitis, ei kai sattunut? kysyin huolissani, vaikka uskoin Telman sanoja todeksi.
Kiitävä Tähti vain puski turvallaan olkapäätäni, millä se osoitti kiintymystä. Rapsutin kevyesti pegasoksen harjaa, joka oli karhea.
-Kiitiksen pitää totutella uusiin kenkiin, Telma huomautti. Ei kannata lähteä tänään minnekään kävelemään. Voitte enintään pysyä laitumella.
-Hyvä on sitten, vastasin ja talutin Kiitävää Tähteä kohti laidunta. Huomasin Kiitävän Tähden askelten olevan erilaisempia kuin normaalisti. Ehkä se tosiaan johtui kengistä, joihin sen piti totutella.
Päästin Kiitävän Tähden riimunarusta irti, mutta pegasos ei lähtenyt luotani minnekään. Se jäi vierelleni ja poski hieman turvallaan.
-Kuinka syvästi pegasos voikaan olla noin kiintynyt ihmiseen? kuulin takaani Telman juttelevan Casyn kanssa.
-Kiitis on vielä niin nuori, että se kiintyy nopeasti ja todella herkästi, Casy huomautti.
-Äläs vähättele, Loran ääni keskeytti Casyn. Noista kahdesta kyllä huomaa, että heitä sitoo yhteen näkymätön sidos. Sellainen on harvinaista saada kenenkään kanssa!
Hymyilin pakostikin Loran sanoista. Meitä tosiaan yhdisti side, jota kukaan ei nähnyt. Se teki meistä kahdesta yhdessä vahvoja, eikä meitä siksi pystynyt erottamaan eroon toisistamme.
-Ei nyt kuitenkaan elätellä turhia toiveita, Casy sanoi napakasti. Alli on kuitenkin vasta niin nuori ja kokematon, samoin kuin Kiitävä Tähtikin.
Hymyni ei siltikään kaikonnut kasvoiltani. Casyn sanat eivät masentaneet minua. Hänen mielipiteillään ei ollut merkitystä minulle, sillä hän ei muuttaisi mieltään helpolla. Toisaalta en ole pystynyt mitenkään todistamaankaan hänelle, että pystyisin tähän.
Loppupäivä kului Kiitävän Tähden seurassa. Harjasin sen läpikotaisin sen jälkeen, kun olimme ravanneet yhdessä laitumella. Harjaaminen oli yllättävän hauskaa ja uskoin sen tuntuvan pegasoksestakin ihanalta. Olihan harjaaminen tavallaan kuin hierontaa.
Illalla luin jälleen kirjaa "Oma pegasos". Tällä kertaa opin paljon rehuista ja kuivikkeista. Joka päivä sain uutta opittavaa ja tätä menoa, minusta tulisi kunnon kokenut ammattilainen, jollaisesta Casy ja Telma voisivat olla ylpeitä.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com