Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

5.

Pelästyin valtavasti kolinaa, joka tuntui kuuluvan jostain hyvin läheltä. Nousin salamannopeasti ylös sängystäni.
Näin heti ikkunastani, millainen kamala sää vallitsi ulkona. Taivas oli täynnä tummia pilviä, jotka viskoivat pahaenteisiä vesipisaroita maahan voimalla. Satoi kaatamalla ja maa alkoi pikkuhiljaa lainehtimaan liiasta vedestä, joka ei suostunut siihen imeytymään. Tuuli riepotti puiden oksia ja sai kaiken irrallaan olevan lentämään mukaansa.
Telma oli arvannut oikein. Kun olin eilen kysynyt häneltä peilityynestä ilmasta, hän oli sanonut sen merkitsevän myrskyä tai tuulista säätä. Nyt se myrsky oli sitten saapunut tänne Popkornilaaksoon.
Menin ikkunalle ja etsin katseellani pegasoksia ja yksisarvisia. Niitä ei onneksi näkynyt laitumella, mikä tarkoitti toivottavasti sitä, että ne olivat turvassa, sisällä tallissa.
Puin lyhythihaisen tummansinisen poleroni ylleni, sillä minulla ei ollut täälä mitään lämpimämpääkään laittaa ylleni. Vaatteeni olivat edelleenkin jääneet kotiin, sillä en ollut tiennyt saapuvani niin tavallisena päivänä toiseen ulottuvuuteen, jota kutsuttiin Aqualoupiksi.
Kiirehdin äkkiä huoneestani, sillä halusin mennä katsomaan Kiitävää Tähteä. Sitä saattoi vaikka pelottaa tälläinen ilma, jolloin se tarvitsisi jonkun luokseen.
Aulassa oli heti vastassa Telma. Hän oli todella kiireinen ja poukkoili ympäriinsä, milloin mitäkin kantaen. En uskaltanut häiritä häntä olleenkaan, vaan menin hänen huomaamattaan ulko-ovelle.
Juuri kun olisin lähtenyt ulos, joku tuli ovesta. Hyppäsin äkkiä aukenevan oven tieltä ja tunsin kylmän tuulen paljaissa säärissäni hyytävänä tunteena. Sisälle asteli joku keltaiseen sadeviittaan ja saappaisiin sonnustautunut hahmo. Sadeviittaan pukeutunut hahmo otti hupun päästään, jolloin huomasin henkilön olevan Casy. Casyn hiukset olivat onnistuneet kastua, vaikka hupun olisi pitänyt suojella niitä. Casy näytti pahantuuliselta ja sää taisi olla siihen osasyyllinen.
-Telma, voisitko tuoda minulle vähän lämmintä juotavaa? Casy kysyi anelevasti kiireiseltä Telmalta.
-Tulee! Telma vastasi ja kiirehti taas toiseen suuntaan.
Casy jäi seisoskelemaan ovelle ja vilkaisi sitten ärtyneenä minua.
-Mihinkäs sinä olet menossa noin vähissä pukeissa? Casy kysyi. Nyt kannattaisi pukeutua lämpimästi tai vilustut.
-Ei minulla ole mitään vaihtovaatteita, selitin hiljaisella äänellä, sillä tavallaan pelkäsin Casya.
-Ei sitten kannata tulla talleille, Casy sanoi terävästi. Kipeänä sinusta ei ole mitään hyötyä täällä.
Casy ei saisi määrättyä minua pysymään poissa tallielta, vaikka mikä olisi. Toisaalta ymmärsin häntä. En tosiaankaan saisi vilustua. Se voisi koitua minun ja Kiitävän Tähden yhteisen taivaleen päättymistä, mitä en kestäisi.
Keräsin kaiken rohkeuteni yhdeksi kasaksi, hengittämällä syvään.
-Olisiko sinulla lainata minulle jotain lämmintä? kysyin Casylta.
Casy näytti siltä, kuin ei olisi odottanut minun kysyvän mitään sellaista. En kyllä ollut minäkään kuvitellut, että olisin uskaltanut kysyä Casylta jotain, mikä ei olisi liittynyt pegasoksiin tai yksisarvisiin.
-Kai minulta jotain löytyy, Casy sanoi rauhallisemmin. Mutta ne saattavat olla hieman isokokoisia sinulle.
-Minulle kelpaisi silti jotkin lämpimämmät vaatteet, sanoin.
Casy riisui mitään sanomatta sadeviittansa ja jätti saappaansa oven viereen. Hän lähti kulkemaan yläkertaan johtaville portaille ja seurasin hänen perässään, vaikka Casyn ripeät ja pitkät askeleet tuntuivat olevan minulle kuin juoksuaskelia.
En ollut ennen käynyt rakennuksen yläkerrassa, sillä minulla ei ole koskaan ollut asiaa sinne. Nyt olin siellä kuitenkin ensimmäistä kertaa ja kaikki näytti oikeastaan ihan tavalliselta siellä. Molemmille sivuille kulki kaksi identtistä suoraa käytävää, joissa oli monia ovia. Ne olivat muiden täällä asuvien huoneita.
Casy avasi heti portaiden yläpäässä olevan huoneen oven ja seurasin häntä yhä. Tämä oli luultavasti hänen huoneensa.
Huone oli isokokoinen, mikä oli omaan, alakerrassa sijaitsevaan huoneeseeni verrattuna ainakin kymmenkertainen. Yhdessä nurkassa oli kaksi sänkyä, mistä päättelin tämän olevan yhteinen Telman kanssa. Vasemmalla seinustalla oli suuri vaatekaappi, jonka luokse Casy suuntasikin heti. Hän avasi kaapin ovet ja sieltä paljastui litania vaatteita. Casylla ja Telmalla oli laaja vaatevalikoima.
-Telman vaatteet saattavat olla sinulle sopivampia, Casy sanoi, sillä olihan Telma lievästi pienikokoisempi.
Casy penkoi hetken aikaa sopivia vaatteita. Hän ojensi sitten minulle harmaan etu-vetoketjullisen hupparin ja keltaiset housut.
-Kävisikö nämä? hän kysyi.
Nyökkäsin, vaikken ollut oikeasti ollenkaan varma. En halunnut turhaa kuluttaa hänen arvokasta aikaansa.
-Minulla on nyt kiire, Casy muistutti jälleen äreänä.
Lähdin rivakasti pois huoneesta, Casy perässäni. Hän sulki oven ja menin sen jälkeen alakertaan. Casy puki sadeviittansa ja saappaansa. Sen jälkeen hän otti Telman jättämän mukillisen lämmintä juotavaa ja lähti ulos myrskyyn.
Itse menin huoneeseeni pukemaan Casyn antamat vaatteet. Ne olivat tietysti isokokoisia, mutta kyllä niissä pystyi olemaan. Keltaiset, löysät housut olivat aika hauskat ja se tuntui kororstavan eloisaa luonnettani. Harmaa huppari sai minut näyttämään hiphopparilta tai joltakin räppääjältä. Pidin uudesta tyylistäni näissä vaatteissa.
Päätin ottaa lukemani "Oma pegaos"-kirjan mukaan talleille, niin voisin opetella asioita siellä samalla, kun olisin Kiitävän Tähden seurana. Eihän tallilla olisi mitään tekemistä, kun satoi ja kaikki jouduttiin pitämään sisällä. Sujautin kirjan hupparin tilavaan povitaskuun, josta kukaan ei voisi sitä vahingossakaan huomata.
Vedin hupun päähäni ja lähdin jälleen ulko-ovelle. Telma oli kadonnut jonnekin, eikä hän enää häärännyt siellä. Nappasin jonkun punaisen sadeviitan naulakosta ja sujautin sen ylleni. Sujautin myös isot mustat saappaat jalkoihini. Ehdin avata vain oven, kun joku pysäytti minut.
-Alli! Telman ääni kuului samalla, kun joku asetti kätensä olkapäälleni.
Telma oli selvästikin tunnistanut minut koostani, mikä kieltämättä ärsytti. Olin koko Popkornilaakson tallin pikkuruinen tyttö.
-Et kai sinä meinaa lähteä tuonne hyiseen ilmaan? Telma kysyi huolestuneena.
-Menen vain talleille, selitin. En halua olla erossa Kiitävästä Tähdestä.
-Hyvä on, mutta siellä on kova tuuli, Telma varoitti. Ties vaikka se veisi sinut mukanasi, kun olet vielä niin pieni.
Miksi kaikkien piti muistuttaa minua lyhyydestäni? Se tuntui olean suuri vitsi. Tämä paikka oltiin ehkä todellakin tarkoitettu isommille tytöille ja pojille.
Menin ulos ja heti kova tuuli tempaisi otteensa minuun. Kumarruin ja lähdin kumarassa kävellen kulkemaan kohti talleja. Piha oli pelkkää suurta lammikkoa, sillä vesi oli peitonnut nurmen.
Pääsin talleille ja kiirehdin äkkiä sisälle lämpimään. Raskas ilma, joka vallitsi aina talleilla, teki ilmasta myös lämpimämmän. Silti minun tuntui aina olevan hieman paha hengittää talleilla.
Riisuin sadeviitan ja laitoin sen oven vierellä olevaan naulaan roikkumaan. Jatkoin matkaani käytävää pitkin, kunnes tulin Kiitävän Tähden karsinalle. Kiitävä Tähti todella masentuneelta, kun se vain seisoskeli paikallaan ja roikotti päätään alaspäin. Sillä oli ilmiselväsi tylsää ja yksinäistä.
-Kiitis! kutsuin pegasosta juuri keksimälläni lempinimellä.
Kiitävä Tähti nosti päänsä ylös ja näytti ilahtuvan huomatessaan minut. En tiedä, oliko se nostanut päätään kuullessaan ääneni vai oliko se vain tunnistanut jotain samaisuutta sanomassani nimessä.
Avasin karsinan oven ja menin sisälle. Tervehdin pegasosta ja se hirnahti iloisena. Istuin sen jälkeen nojaamaan karsinan seinään ja otin kirjani heti esille. Kiitävä Tähti askeutui vaivalloisen näköisesti makoilemaan vierelleni, kuin sekin olisi halunnut lukea kirjaa. Silitin pegasosta toisella kädelläni.
Aloin lukea tällä kertaa kappaletta, joka käsitteli pegasosten harjaamista, pesemistä ja puhdistamista. Kyllähän Kiitävä Tähtikin piti aina välillä pestä. Kirjan mukaan pegasoksia kuitenkin pestiin yleisimmin silloin, kun niillä oltiin ratsastettu. Kiitävällä Tähdellä ei siis ollut aihetta pesuun niin usein, kuin muilla tämän tallin pegasoksilla, joilla ratsastettiin.
Olin lukenut muutaman luvun, kun hätkähdin kutsuun.
-Alli, kauanko olet ollut täällä? Casy kysyi karsinan ovella.
Piilotin kirjan äkkiä taakseni, ettei Casy ehtisi kiinnittää siihen mitään huomiota.
-En ole varma, vastasin. Kuinka niin?
-Sade on jo tyyntynyt, jolloin pegasokset ja yksisarviset voidaan päästää kohta ulos laitumelle, Casy kertoi.
-Voinko mennä jo nyt Kiitiksen kanssa ravaamaan ulos? pyysin.
Casy kohautti olkapäitään, mutta sitten hänen ilmeensä muuttui uteliaaksi.
-Oletko keksinyt Kiitävälle Tähdelle lempinimen? hän kysyi hymyillen. Kiitis vai?
Nyökkäsin leveästi hymyillen ja nousin ylös.
Casy väistyi yhä hymyillen, kun menin hänen ohitseen hakemaan riimunarua. Hän taisi alkaa viimein hyväksymään minut.
Tulin pian takaisin Kiitävän Tähden luokse ja sujautin riimunarun sen kaulaan. Lähdin sen jälkeen taluttamaan pegasosta ulos.
En ottanut sadeviittaa, sillä kyllä minä kestäisin kastua. Ulkona satoi sitä paitsi vain tihnuttaen ja aurinkokin paistoi kirkkaasti.
Lähdin juoksemaan kompuroiden, sillä saappaat eivät selvästikää olleet parhaimmat mahdolliset juoksemiseen. Kiitävä Tähti suorastaan kiisi nimensä mukaisesti vierelläni. Se ampaisi ohitseni ja riimunaru tiukkeni välimatkan kasvaessa.
Pegasos riuhtaisi riimunarulla minut kumoon ja satuin kaatumaan vatslteen puhtaaseen vesilätäkköön. Otteeni oli irronnut riimunarusta, jolloi Kiitävä Tähti oli nyt aivan vapaa.
Nousin ylös ja kauhistelin lainaamieni vaatteiden märkyyttä. Olin märkä kuin vesirotta.
-Yyh, sanoin surkeana.
Kiitävä Tähti oli ilmestynyt jälleen vierelleni ja se näytti kummastelevan outoa ulkomuotoani, kun vaatteet olivat lätsähtäneet aivan ihonmyötäisiksi.
-Minun täytyy käydä vaihtamassa vaatteet, sanoin pegasokselle ja sidoin sen riimunarusta vieressä olevaan valkoiseen lankkuaitaan.
Juoksin äkkiä saappaat jalassa sisälle ja menin äkkiä huoneeseeni. Riisuin märän hupparin ja viskasin sen ikkunalaudalle levälleen, jos se hieman kuivuisi. Sitten riisuin keltaiset housut ja heitin ne vaatekaapin oven ylle. Laitoin housujen tilalle sinertävänvihreän hameeni. Vaaleanpunainen toppini oli märkä, enkä tiennyt, mitä laittaisin sen tilalle. Minulla oli vain tummansininen poleroni, enkä varmasti menisi pelkästään se päällä minnekään.
Viitsisinkö lainata vielä joitakin vaihtovaatteita Telmalta ja Casylta? Päätin yrittää ainakin. Menin etsimään jompaa kumpaa ja löysinkin Telman keittiöstä.
-Voisitko lainata minulle jotakin paitaa, kun menin kaatumaan lätäkköön ulkona? kysyin.
-Tietysti, Telma sanoi. Et sinä voi märillä vaatteillakaan olla.
Sain Telmalta punaisen t-paidan, joka sopi kieltämättä hyvin minihameeseeni.
Ryntäsin heti ulos Kiitävän Tähden luokse, joka odotti siellä, minne olin sen riimunarusta sitonutkin. Irrotin riimunarun ja lähdin kävelemään pegasoksen kanssa.
Satoi yhä tihnuttaen. Ilma oli raikas ja täynnä uusia tuoksuja. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota Popkornilaakson hajuihin ja tuoksuihin. Olin niin keskittänyt huomioni siihen, mitä näin, että olin unohtanut keskittää huomiota myös niihin asioihin, joita en nähnyt.
Nuuhkaisin ilmaa. Tuoksui märältä ruoholta ja puun lehdiltä. Tietysti tuoksui myös pegasokselta, sillä olihan Kiitävä Tähti vierelläni. Silti niihin kaikkiin oli sekoittunut jotain erikoista tuoksua. Se oli pehmeää ja herkullista. Se oli kuin suloiselta maistuva karkki, jota kuitenkin löysi luonnosta.
Olimme menossa samaan suuntaan, josta olin alunperin tullutkin tänne. Loiva niityn harja oli minulle tuttu, tästä olin vierinyt alas kompastuessani. Harjanteella huomasin vasta nyt ensimmäistä kertaa kauempana häämöttävän järven, joka oli aukealla niityllä. Järveltä kohosi kaaressa kaunis sateenkaari, joka oli täydellinen.
-Sateenkaari! hihkaisin ääneen ja taisin hieman säikäyttää Kiitävän Tähden.
Halusin ehdottomasti mennä lähemmäs katsomaan sitä ja suuntasin pegasoksen kanssa kohti järveä.
Kun pääsimme tarpeeksi lähelle, sateenkaari luonnollisestikin katosi. En ollut vieläkään ymmärtänyt, miksi se teki joka kerta niin. Halusin silti mennä järvelle, jotta Kiitävä Tähtikin voisi vähän juoda.
Lähellä järven rantaa kasvoi suuri lehtipuu. En tunnistanut, mikä puu se oli ja saattoi olla hyvin mahdollista, että se oli joku minulle täysin tuntematon puu. Kasvoihan täällä Aqualoupissa aivan uudenlaisia kukkiakin, joita en ollut koskaan eläissäni nähnyt.
Kulkiessamme puun ohitse, huomasin jotain viininpunaista roikkuvan sen oksasta. Menin tarkastelemaan hieman lähempää ja huomasin sen olevan jokin nauha. Viininpunainen nauha roikkui puun oksasta ja ylsi aivan maahan asti. Maassa oli nauhan päähän kiinnitetty violetti pidikeosa.
-Ei voi olla totta, sanoin hiljaa ja tartuin violettiin pidikeosaan. Tanssinauhani.
Olin pudottanut sen vahingossa jonekin ja nyt se löytyi viimein. Olin meinannut jo unohtaa sen.
Yritin nykäistä tanssinauhan irti, mutta se oli todella tiukasti tarttuneena oksaan. Oksakin oli niin korkealla, etten millään yltänyt irrottamaan sitä käsin.
Katsoin haikeana tanssinauhaani. Joutuisinko jättämään sen tänne? En pystynyt mitenkään saamaan sitä irti, niin muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
Huokaisin syvään ja käännyin Kiitävään Tähteen päin. Vilkaisin vielä kerran tanssinauhaa. Tulisin vielä joku päivä tänne ja silloin saisin jälleen tanssinauhani itselleni.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com