Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

5. Sovitin koulupukuani, jonka olin saanut vasta eilen. Se oli mielestäni hieno ja todella pidin siitä, vaikken yleensä käyttänyt tummia vaatteita.
Koulupukuun kuului tavallinen mustanharmaa, polviin asti ulottuva mekko. Mekossa oli ”gallantin vihreä” koristevyö, jota sai tarpeen tullen kiristettyäkin ja otettua pois. Mekko kyllä saattoi näyttää autiolta ilman vyötä, jolloin kukaan ei luultavasti ottaisi sitä pois. Ainakaan itse en aikonut.

Mekon kaula-aukko oli avoin v-aukko, joka periaatteessa jatkui melkein napaan asti. Onneksi mekon alla oli vihreä avoimuutta estävä osa, joka näytti siltä kuin mekon alle olisi ommeltu paita. Edessä kovin yliavoimen kaula-aukon teki hienommaksi korsettimaiset nauhat, joiden ansiota kaula-aukko ei näyttänyt typerältä.
Lisäksi koulupukuun kuului tietysti myös puolipitkä polviin asti ulottuva viitta, joka oli musta. Ajattelin kuitenkin ostaa tumman violetin, sillä se sopisi paremmin minulle.
Katsoin itseäni peilistä.
– Jotain puuttuu, mietin.
Sitten huomasin, että minulta puuttui noitakouluille tyypillinen musta noitahattu.
– Enkö minä saanut sellaista, ihmettelin ja kumarruin katsomaan tuolin alta. – Täällähän se on.
Noitahattu oli upea lisä kokonaisuuteen ja siitä huomasi heti, että kävin jotakin noitakoulua. Voisin kulkea tässä koulupuvussa ympäri maailmaa ja kaikki ohikulkijat tietäisivät, että kävin noitakoulua.
Menin takaisin peilin eteen ja ihastelin valmista kokonaisuutta koulupuvustani. Näytin hienolta, kunnes huomasin peilikuvassani olevan jotakin vikaa... Minulla oli siinä mustat enkelin siivet, kirouksen merkki. Tunnustelin äkkiä selkääni, mutten tuntenut siellä siipiä.
– Miksi kummittelet minulle? kysyin kuvajaiseltani ja silloin siitä katosi ne mustat enkelin siivet. Aivan kuin niitä ei olisi ollutkaan. Ehkä olin vain kuvitellut ne?
– Tuletko Venus? joku kysyi huoneeni oven takaa ja tunnistin kysyjän toiseksi gallantilaiseksi.
– Juu, tulen, vastasin ja lähdin äkkiä pois peilin luota. Jos näkisin siivet vielä uudelleen...
Menin muiden gallantilaisten kanssa tunnille, joka oli väri- ja pistetietoutta. Juuri pistetietoutta halusinkin oppia ja siksi aihekin oli mielestä kiinnostava.
Hilda Bruwe oli arvioltani kolmikymppinen nainen, jolla oli tuuheat puoliselkään yltävät tummanruskeat hiukset. Hänellä oli myös pyöreäsankaiset silmälasit vihreiden silmiensä edessä.
– Tuntimme on siis väri- ja pistetietoutta, Hilda ilmoitti kaikille, jotka eivät vielä tienneet. – Aloitetaan ensin pistetietoudesta.
Pistetietous oli mielestäni mielenkiintoisempaa. En suoraan sanottuna ymmärtänyt, mitä järjkeä väritietoudessa oli. Jokaisen taika oli oman väristä. Mitä opittavaa siinä oli vielä?
– Varmasti suurin osa teistä tietää jokaisen kehossa olevan 13 magiapistettä, Hilda varmisti ja veti taulun eteen kartan noidasta, jolla oli vain ääriviivat. Ääriviivojen sisälle oltiin merkitty vaaleansinisiä palloja. – Nämä pallot kuvaavat magiapisteitä. Ne sijaitsevat suurin piirtein näillä kohdilla. Molemmissa jalkaterissä, polvien yläpuolella, kämmenissä, hauiksissa, olkapäissä, vatsan seudulla, päässä ja tietysti sydämessä.
Hilda osoitti karttakepin avulla aina kutakin pistettä, josta hän milloinkin mainitsi.
– Jotta taikaa voisi käyttää, se pitää ensiksi irroittaa jostakin magiapisteestä. Jokainen osaa varmasti irroittaa ainakin yhden magiapisteen. On kuitenkin mahdollista irroittaa useampia samanaikaisesti. Kukaan ei ole kuitenkaan kyennyt magian historiassa saamaan samanaikaisesti irroitettua kaikkia kolmeatoista magiapistettä. Suurin ennätys on 11 ja aina ennätystä yrittäessä toinen puuttuva magiapiste on ollut sydämen. Sydämen magiapiste on kaikkein vaikeinta irroittaa ja se on myös kaikkein vahvinta.
Olisin heti halunnut yrittää sydämen magiapisteen irroittamista. Tuntui kovin uskomattomalta ajatellakin, millaiset voimat siinä piilisi. Tiesin kuitenkin, että se opetettaisiin vasta viimeisenä.
– Jokaisen magiapisteen taika on erilaista, Hilda jatkoi. – Joidenkin on voimakaampaa ja joidenkin helpompi hallita. Luultavasti kaikkein helpoimmat hallita ja irroittaa on kämmenien magiapisteet. Kuinka moni osaa irroittaa kämmeniensä magiapisteet?
Viittasin välittömästi ja niin näyttivät kaikki muutkin. Jotkut nuoremmat huusivat, etteivät osanneet irroittaa kuin toisen kämmenen magiapisteen. Katsoessani tarkemmin, huomasin ettei yksi oppilas viitannut. Hän oli meihin gallantilaisiin kuuluva Jadet.
– Tietenkään hän ei voi viitata, kuulin jonkun takanani kuiskivan. – Hänen magiapisteensä ovat tyhjät kuten tavallisten ihmisten. Hänellä ei ole taikaa.
Miten se pystyi olemaan mahdollista? Jadetillako ei ollut taikavoimia ja hän kävi silti noitakoulua? Kyllähän ilman taikavoimiakin pystyi käymään koulua tietääkseni, sillä olihan koulussa paljon teoriatunteja. Silti minua mietitytti, miten Jadetilla ei voinut olla taikavoimia. Oliko se syntymävika?
– Kämmenien magia on helpon hallitsettavuutensa ansiota myös helppo suunnata loitsuihin, Hilda jatkoi selostamista. – Sillä kun taika on irrallaan, tehdäkseen loitsun, on irrallaan oleva taika ikään kuin napattava ja suunnattava jonnekin. Tähän noidat ja velhot käyttävät sauvaa. Sauvalla on helppo napata taikaa ja ohjata sitä.
En ollut aiemmin tiennyt sauvalla olevan tuollainen tarkoitus. Olin aina luullut, että noidat käyttivät sitä vain hienouden takia tai siksi, etteivät osanneet loitsia pelkin käsin.
– Nyt siirrymme väritietouteen, Hilda kertoi. – Näillä kahdelle oppiaineelle ei saatu eri tunteja ja opettajaa järjestettyä, jolloin pyrimme pitämään puolet tunnista pistetietoutta ja toinen puoli väritietoutta. Lisäksi väritietous on liian pieni osa-alue omaksi oppitunniksi. Väritietoudessa käsittelemme taian väriä, sen muuttamista ja värien merkitystä. Jokaisen taika on oman väristä ja siihenkin on oma merkityksensä. Kuitenkin, kun taika on aivan vapaasti irrallaan, se pysyy näkymättömänä. Väri tulee esille vasta, kun joku käsittelee sitä. Ja silloin taikaan tulee sen käsittelijän ominaisväri.
– Voiko joku toinen käsitellä omaa irralla olevaa taikaani? joku finesseläinen tyttö kysyi yllättäen viittaamatta. – Jos minulla on taikaa irrallaan, niin voiko joku vain napata sitä minulta omaan käyttöönsä.
– Erittäin hyvä kysymys, Hilda kehui. Hän osoitti katseensa hetkeksi mietteliäänä luokan kattoon. – Periaatteessa se on mahdollista, mutta se on hyvin vaikeaa. Voihan joku yrittää tulla sauvansa kanssa nappaamaan irrallaan olevaa taikaasi, mutta hän ei välttämättä saisi sitä kiinni. Siihen tarvitsee paljon taitoa ja mahdollisesti apuvälineitä. Taika nimittäin on sidoksissa magiapisteeseensä ja sitä kautta kehoon, jossa magiapiste sijaitsee.
Hilda odotti, olisiko jollakin ollut enempää kysyttävää. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, jolloin hän jatkoi jälleen aihettaan.
– Nyt katsomme, minkä väristä taikaa teillä jokaisella on. Kaikki irroittavat vuorollaan taikaa ja nappaavat sen sauvaansa. Silloin oman taian ominaisväri tulee esille. Tähän tapaan!
Hilda otti oman sauvansa esille. Hän pyöräytti rannettaan, jolloin sauva teki pienen kiepin lähellä kättä. Silloin hänen taikansa sai ominaisvärinsä. Sauvan ja kämmenen ympärillä oleva taika tuli esiin punaisina hileinä, jotka leijailivat ilmassa sauvan mukana. Jotkin hileet olivat keltaisia ja siksi taika näytti hieman oranssilta.
– Jokainen tekee tämän tempun vuorollaan tässä luokan edessä, Hilda sanoi ja osoitti eturivin tyttöä aloittamaan.
Jokainen teki vuorollaan onnistuneesti tämän yksinkertaisen tempun. Pistin merkille, että Jadet jätti touhun välistä. Hänellä ei tosiaan tainnut olla taikavoimia. Kaikkien taika oli oman väristä, vaikka tietysti joillakin oli saman väristä. Valtaosalla taika oli punaista. Toiseksi yleisin väri oli keltainen. Kaikkein kauneimman väristä taikaa oli mielestäni meihin gallantilaisiin kuuluvalla Pamelalla. Hänen taikansa oli puoliksi punaista, mutta puoliksi se oli sinistä. Se näytti siksi sekoittuvan violetiksi ja vaihdellen väriään punaisen sekä sinisen välillä.
Oma vuoroni lähestyi ja minua jännitti kamalasti. En tiennyt, minkä väristä taikani oli. Osasinhan tietysti yhden taian, jonka monesti olin tehnyt. Sitä tehdessäni taikani väri oli varmasti esillä, mutta olin aina kyseistä taikaa tehdessäni pitänyt silmäni kiinni, jossa pystyisin keskittymään paremmin. Olikohan taikani kauniin väristä? Kaikkein mieluisin väri, minkä väristä toivoisin sen olevan, olisi sininen tai vihreä.
Viimein tuli oma vuoroni. Astelin luokan eteen kevein askelin ja käännyin muihin päin. Tunsin oloni kiusaantuneeksi, kun kaikki katsoivat minua. Hiukseni varmasti vain keräsivät muiden huomiota yhä enemmän. Otin sauvani tiukasti toiseen käteeni. Kämmenieni magiapisteiden taiat olivat normaaliin tapaansa irrallaan jo valmiiksi. Pyöräytin rannettani Hildan osoittamalla tavalla, jolloin sauvani nappasi irrallaan olevaa taikaa, jota uhkui kämenestäni sille. Taikani ilmestyi näkyviin. Näin ensimmäistä kertaa sen värin. Pettymyksekseni taikani ei ollut sinistä. Vihreää siinä oli vain kaiken hileyden keskellä vain hyvin pieni osa, jolloin niitä ei meinannut edes huomata. Taikani oli muuten väriltään täysin valkoista ja siinä oli hentoa hopean sävyä.
Olin hämilläni. Miksi minun taikani oli tämän väristä? Miksi se oli valkoista? Miksi se oli puhdasta? Kenenkään muun taika ei ollut ollut valkoista. Kenenkään muun taiassa ei ollut ollut hentoa hopean sävyä. Miksi omassani siis oli?
Vetäisin sauvani takaisin ja kaikki tuo valkoinen taika muuttui jälleen näkymättömäksi. Katsoin muiden ilmeitä. Jokut olivat hämmentyneitä, jotkut olivat ihastelevia. Ne hämmentyneet katseet kuitenkin olivat liian voimakkaita, varsinkin kun opettajammekin oli osallisena niihin. Hilda selvästi mietti, mitä ihmettä oli tekeillä.
Tepastelin nopeasti omalle paikalleni ja väistelin toisten katseita parhaani mukaan. Loputkin oppilaat kävivät luokan edessä vuorollaan, eikä heidänkään joukossaan kellään ollut valkoista taikaa tai edes hopean hohtoista. Lopulta Hilda tuli jälleen luokan eteen. Huomasin hänen varoen vilkaisevan minua, mutta hän käänsi katseensa välittömästi pois, kun katsoin häntä takaisin, hieman peloissani.
– Oman taian väri riippuu monista tekijöistä, Hilda kertoi. – Synnyinpaikka, laji, erikoisuus... Eri mantereilla on oma tunnusvärinsä. Nämä tunnusvärit juontuvat siitä, että sen väristä taikaa kyseisellä mantereella on valtaosa. Kastanan tunnusväri on punainen ja siksi tällä mantereella syntyneillä on punaista taikaa. Rieskolla syntyneillä keltaista, Ogonymillä sinistä, Manorilla violettia, Lehodella vihreää.
Missä syntyneillä valkoista? Saatoin jo arvata ja se sai sydämeni lyömään kiivaammin. Minun olisi äkkiä opeteltava muuttamaan taikani väriä tai jotain kamalaa voisi tapahtua.

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Adriane
Kotisivut: http://www.creeper.suntuubi.com/

30.04.2011 18:28
Tämä luku on muuttunut aivan ihanaksi kerta kaikkiaan ♥ Mutta yksi asia alkoi vähän häiritä, tuo magiapiste juttu nimittäin. Joko meillä on salaperäinen yhteys ajatusten kautta tai sitten se on silkkaa sattumaa, mutta minäkin olen tuollaisen asian keksinyt jo viime vuonna Jäälinnun lento tarinaani. En tosin ole vielä sitä ehtinyt käyttää kun olen vielä niin kaukana siitä osuudesta jossa se tulee esiin. Yritän vähän muokata sitä nimeä ja vähän muuttaa sitä asiaa, mutta en voi luvata että onnistuisin siinä kauhean hyvin. No, katsotaan miten käy :) Muuten todella fantastinen luku ♥

Vastaus:

Kiitoksia ;) Aika jännää, että sinullakin on tullut tuollainen idea! :D Meillä on siis jokin telepaattinen yhteys ^^
Mutta kiitos vielä kerran kommentistasi <3

-Melek

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com