Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

4. Olin eilen saapunut koululle ja nyt oli ensimmäisen oppituntini aika. Kävelin muutamaa muuta gallantilaista seuraten ensimmäiselle tunnille, joka oli historiaa.

Minulla ei ollut vielä yhtäkään ystävää, mutta silti kaikki olivat kuitenkin hyväksyneet minut joukkoonsa, eikä kukaan ollut kiusannut tai pilkannut. Vähän tietenkin jotkut olivat hämmästelleet hiusteni väriä, mutta olin vain selittänyt, että ne ovat luonnollisen väriset, enkä voi niille mitään.
Meitä gallantiin kuuluvia oppilaita oli suunnilleen kymmenen ja vain yksi oli poika. Kaikki toivoivat lisää oppilaita tulevan Gallantilaisiin, sillä jo Finesseläisiä ja Vipershiin kuuluvia oli kumpiakin yli kaksikymmentä. Gallant ei ilmeisesti ollut kovin suosiossa.
Minulla ei ollut vielä koulupukua, vaan saisin sen vasta tänään. Kolmella meistä kuitenkin oli jo koulupuvut ja he olivatkin aloittaneet lukuvuotensa jo aiemmin. He olivat Pamela, Andrea ja Miley.
Pamela oli siirtynyt toisesta koulusta. Hän kävi jo viimeistä, eli kuudetta luokkaa ja oli joukkomme vanhin. Hän oli kuitenkin vielä 17-vuotias. Pamelalla oli ruskeat hiukset, joissa oli kullan sävyä. Ne ylsivät reilusti yli puoliselkään ja olivat erikoisen voimakkaasti kiharaiset. Pamelan silmät olivat ruskeanvihreät, mikä oli hyvin erikoinen väriyhdistelmä. Niissä oli tietyssä valossa selvää keltaistakin. Pamela sattui välillä kääntämään päätään, jolloin valo sai silmät näyttämään täysin keltaisilta. Silloin hän näytti kieltämättä hieman pelottavalta.
Andrea ja Miley olivat molemmat kakkosluokalla. Jos olin oikein ymmärtänyt, he olivat myös siirtyneet tänne toisesta koulusta. Toisesta koulusta tänne siirtyneet oppilaat olivat saapuneet muutamaa päivää aikaisemmin koululle.
Miley oli minun pituiseni tyttö. Mileyllä oli oranssinruskeat kiharaiset hiukset ja siniset sädehtivät silmät. Luonteeltaan hän vaikutti hyvin avoimelta ja kiltiltä. Hän hymyili jatkuvasti. Miley yritti ottaa meitä uusia oppilaita parhaansa mukaan huomioon ja hän vaikutti olevan hyvin läheisissä väleissä Andrean kanssa.
Andrea oli myös suunnilleen minun ikäiseni. Hänellä oli kellertävän ruskeat lyhyet hiukset, jotka oli laitettu siististi näyttämään pörheiltä ja hieman sekaisilta. Andrean silmät olivat siniset ja hän oli minua pidempi, niin kuin pojat olivatkin useimmiten minuun verrattuna.
Poikien koulupukuun kuului mustat housut, kuulumansa ryhmän värinen t-paita sekä vyö, noitahattu, joka kuului olennaisena osana koulupukuihin, musta kravatti ja musta viitta. Uuden ja toisenvärisen viitan sai kyllä ostaa, mutta ensisijaisesti oppilaille jaettiin koulupuvun mukana mustat viitat, jotka sopivat takuuvarmasti asukokonaisuuteen. Koulupuvun kengät olivat vapaavalintaiset, mutta ainoana kriteerinä niiden kuului olla mustat. Oppilaille jaettiin kengätkin, joiden tilalle sai kyllä ostaa uudet. Sukat olivat tietysti myös kuulumansa ryhmän tunnusvärin väriset. Meillä gallantilaisilla tunnusväri oli vaaleanvihreä, mikä ei ollut onneksi mikään kauhea väri. Finessellä väri oli sininen ja vipershillä punainen.
Menin sisälle luokkahuoneeseen ja istuin takapulpetin ääreen. Me Gallantilaiset erkanimme jokainen istumaan vähän erillemme, sillä taisimme jokainen uusi oppilas olla liian ujoja vielä näin ensimmäisenä päivänä.
Luokkahuone oli ulkoisesti kuin mikä tahansa luokka. Ainoastaan sisustus oli synkkää ja vanhahtavaa.
Opettajamme saapui pian. Hän oli nuorehko noita, joka näytti urheilulliselta, mutta hyvin ankaralta.
– Olen opettajanne Claire Manson ja tämä tunti on historiaa, opettajamme ilmoitti.
Aihe ei kuulostanut minusta ollenkaan miellyttävältä.
– Niin kuin moni varmasti tietääkin, opettajamme aloitti. – Vardock College on ollut vailla ylläpitäjää sekä rehtoria vailla muutaman vuoden ajan, jolloin koulu on ollut suljettuna. Nyt taas pitkästä aikaa tämä koulu saa kokea uuden lukuvuoden alun. Monet teistä ovat uusia oppilaita, jotka ovat aloittaneet ykkösluokallamme, mutta monet ovat siirtyneet toisista kouluista tänne, jotta tämä koulu ei olisi täynnä pelkästään ykkösluokkalaisia.
Nyt ymmärsin, miksi Miley ja Andreakin olivat siirtyneet tähän kouluun.
– Vardok College on siis jonkin aikaa hieman aution puoleinen ja toiminta ei ole täysin kunnossa, mutta kyllä tämä koulu tästä vielä elpyy ja nousee takaisin pinnalle.
Claire jakoi kaikille vihot, joihin saimme tehdä muistiinpanoja.
– Käsittelemme näillä tunneilla historian kausia ja merkittäviä henkilöitä, Claire kertoi. – Tänään aiheena ovat koulumme kolmen oppilasryhmän alkuperä.
Opettajamme kertoi koulun kolmesta perustajasta yleisesti. He olivat aloittaneet kolmistaan ylläpitämään tätä koulua, jonka olivat nimenneet Vardock Collegeksi. He olivat olleet silloin nuoria, vasta valmistuneita opinnoista. Silloin he eivät vielä tajunneet, kuinka vaikeaa koulun ylläpitäminen saattoi olla. Heillä oli hankalaa ylläpitää yhdessä koulua erimielisyyksien takia ja jo pelkästään siksi, että he olivat kaikki kolme olleet niin erilaisia. Koulussa oppilaat alkoivat ikään kuin jakaantumaan kolmeen eri ryhmään, riippuen siitä, kenen koulun rehtorin kanssa he olivat asioista samaa mieltä tai muuten samankaltaisia. Ryhmittyneiden oppilaiden välille syntyi syvä ryhmähenki, jolloin kolme rehtoria tajusivat asian hyödylliset puolet. He päättivät yhdessä, että jokainen kouluun tuleva oppilas päätti, mihin kolmesta ryhmästä hän kuului. Siten he saivat oppilaiden välille luotua ryhmähenkeä, joka kesti. Lopulta sisäoppilaitoksena toimiva koulu jakoi oppilaansa valitsemiensa ryhmien perusteella samoihin oleskeluaulojen huoneideisiin. Gallant, finesse ja vipershi saivat omat oleskeluaulat oppilailleen ja oleskeluauloissa oli huoneita, jotka kuuluivat tietylle ryhmälle.
Aihe alkoi kiinnostaa minua vasta kunnolla, kun siirryttiin Vanilla Gallantiin, Vardock Collegen yhteen perustajaan ja alkuperäiseen rehtoriin, jolta ryhmämme gallant oli saanut nimensä.
– Vanilla Gallant oli rohkea ja ahkera nuori neito, vaikka siltä ei näyttänytkään. Hän pysytteli koulun johtamisessa hieman taka-alalla ja rohkaisi oppilaitaan pitämään puolensa. Vanillalla oli suuria suunnitelmia koulun varalle. Hän halusi koulun ryhmien kehittyessä gallantiin mahdollisimman paljon oppilaita, mutta vuosien varrella gallant vain pysyi epäsuosiossa, kun taa finesseen ja Vipershiin kuului joka vuosi paljon enemmän oppilaita. Vanilla halusi kovasti tehdä asian eteen jotain. Kymmenen vuoden päästä koulun perustamisesta Vanilla ilmoitti piilottavansa kouluun salaisen päiväkirjan, jonne oli piirretty kartta. Hän väitti, että kartan avulla joku gallantiin kuuluvista oppilaista voisi löytää suuren aarteen. Vuosien aikana moni on yrittänyt etsiä päiväkirjaa, mutta turhaan. Kerran eräs oppilas kirjoitti ystävälleen kirjeen, jossa ilmoitti löytäneensä päiväkirjan. Seuraavana päivänä kirjeen lähettämisestä hän löytyi kuolleena veitsi sydämessään. Sen koommin kukaan ei ole saanut vihiä päiväkirjasta.
– Onko sitä päiväkirjaa edes olemassa? joku huusi kysymyksen. – Eikö Vanilla oikeasti keksinyt päiväkirjan vain sen takia, jotta gallantiin saataisiin enemmän oppilaita?
Claire katsoi oppilastaan tuimasti.
– Se on aivan totta, hän sanoi. – Tai, mistä sitä kukaan voi tietää. Itse ainakin uskon sen olevan olemassa.
– Millainen se aarre on? joku toinen uteli.
– Kukaan ei tiedä, sillä kukaan ei ole nähnyt tai löytänyt sitä, Caire selitti. – Ehkäpä joku löytäisi sen tänä lukuvuonna, nyt kun kerta koulu on pitkän ajan jälkeen taas avattu ja paikat ovat olleet pitkään tutkimatta.
Kuuntelin mielenkiinnolla toisten esittämiä kysymyksiä ja vastauksia niihin. Oli uskomatonta, että sellainen päiväkirja oli. Sellainen olisi uskomaton löytö.

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Minea

05.04.2011 17:11
Hei!
Tosi hyvä tarina,mutta noi tuvat tulee ISOLLA kirjaimella....

Vastaus:

Ei ne ole tupia vaan oppilasryhmiä >.< No, joudun taas korjailemaan :D

-Melek

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com