Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

2. Heräsin tyytyväisenä hyvien yöunien jälkeen. En ollut nukkunut näin hyvin pitkään aikaan, sillä viimeisimmät yöt olin viettänyt... vähän kaikkialla; Puun alla, lehtikasassa, puun oksalla ja kierrätyspaperin keräyslaatikossa. Jälkimmäinen oli ollut itse asiassa mukava paikka nukkua, vaikkei niin välttämättä ensivaikutelmasta luulisi.
Nousin ylös ja laitoin eiliset vaatteet ylleni.
Rakastin huonettani, tätiä ja kaikkea! Minulla meni vihdoin hyvin. Minulla oli paikka, jossa asua, huoltaja, josta pidin ja pääsisin ehkä Vardock Collegeen opiskelemaan. Hyvästi kadut, huono elämä ja joka päivä riivaava nälkä! En kaipaisi niitä asioita.
Menin huoneestani käytävälle ja heti tunsin ihanan tuoksun. Täti oli laittanut ilmeisesti kaakaota ja keksejä. Herkullista vain ajatellakin.
Kapusin rappusia pitkin alakertaan ja suuntasin suoraan keittiöön. Seurasin herkullista tuoksua, joka oli niin kutsuva, ettei sitä voinut vastustaa.
– Huomenta, sanoin tädille, joka istui keittiön pöydän äärellä juomassa.
Selma kääntyi hymyillen, kun huomasi minut.
– Huomenta Venus, hän sanoi myös. – Mukavaa, kun kuulee pitkästä aikaa jonkun sanova minulle huomenta.
Hymyilin vain. Oli ihana saada täti hyvälle tuulelle.
– Tule syömään aamupalaa, Selma-täti usutti. – Tein keksejäkin ja lämmitin kaakaota.
– Kiitos, kiitin ja istuin pöydän ääreen.
Söin keksejä aika monta ja nolostuin siksi. Tuntui kuin käyttäisin yksinäistä tätiä hyväkseni.
– Moneltako posti muuten tulee aina? kysyin.
– Suunnilleen puolilta päivin, täti vastasi. – Kuinka niin?
– Odotan kirjettä, jossa kerrotaan, pääsenkö haluamaani kouluun, selitin.
– Sepä hienoa! täti sanoi. – Saatko tänään jonkin hyväksymiskirjeen?
– Mahdollisesti, kerroin, mutta mainitsin sitten nolona. – Mutta kouluni olisi sisäoppilaitos.
Täti näytti pettyneeltä, mutta hän yritti silti hymyillä.
– Eipä tuo sitten mitään, hän sanoi.
– Minä lupaan lähettää sinulle ainakin yhden kirjeen viikossa, lupasin.
Täti hymyili tällä kertaa aidosti.
– Olet kultainen tyttö, täti sanoi.
– Niin kai, sanoin kainona.
Kiitin aamupalasta ja lähdin yläkertaan huoneeseeni. Minulla olisi tekemistä, kun tonkisin arkussa olevia vaatteita. Selma oli antanut minulle siihen luvan ja halusin ehdottomasti löytää hyviä vaatteita, joita voisin käyttää. Vaihtovaatteita en ollut pitkään aikaan saanut.

Vaatteita kaivaessani arkusta esiin, löysin välittömästi hienon, pitkän valkoisen hameen, johon kuului punainen toppi, jonka päälle oli ommeltu valkoinen avonainen paita.
– Kaunis, ihastelin ääneen.
Halusin heti kokeilla upeaa asua. Se tuntui sopivan ylleni hyvin ja se tuntui mukavalta ylläni. Oli juhlallinen ja pehmeän kevyt olo.
Huomasin huoneessa ihanan kokovartalopeilin ja menin sen eteen ihastelemaan itseäni ja kaunista asustettani. Näytin kauniilta, mutta iloni loppui nopeasti.
Näytin kauniilta, kun ylläni oli valkoinen asu, joka sopi pitkiin, kirkkaan vaaleanpunaisiin hiuksiini. Näytin aivan enkeliltä.
Kyyneleet alkoivat väkisinkin virrata silmistäni.
– Häivy! huusin ja löin peilikuvaani.
Siinä se silti pysyi.
– Venus! Onko jokin hätänä? täti huusi käytävältä. Kuulin, kuinka hän asteli hennosti narisevat portaat yläkertaan ja pian hän tulikin huoneeseen.
Hän katsoi minua ihastuneena, mutta huolissaan.
– Mikä sinun on? hän kysyi äidillisesti.
– Ei mikään, taisin vain nähdä väärin, selitin.
Täti jäi silti ovelle.
– Näytät aivan enkeliltä, hän kehui, vaikka minulle se ei ollut kehu.
Nyökkäsin ja menin takaisin katsomaan vaatteita, joita oli arkussa. Täti lähti ja jäin yksin.
– Enkeli, sanoin ääneen ja aloin itkemään hiljaa.
Vaihdoin äkkiä tuon enkelimäisen asun yltäni äskeisiin vaatteisiini.
Yritin hukuttaa ajatukseni jatkamalla arkun tonkimista. Silloin huomasin arkussa ruskean viitan, ei kun kaavun, jossa oli myös suurikokoinen huppu. Se oli salaperäinen ja siksi todella mahtava.
Vilkaisin kelloa ja huomasin sen olevan jo kaksitoista!
Ryntäsin alakertaan, kohti postiluukkua, joka oli ovessa. Silloin postiluukusta tippui pino postia. Kyykistyin ottamaan posteja, mutta silloin postiluukusta tuli vielä yksi kirje, joka lumottuna tuli suoraan käteeni. Kirje oli Vardock Collegesta!
Menin äkkiä yläkertaan ja avasin kirjeen. Halusin olla rauhassa, kun lukisin kirjeen. Jos siellä olisi huonoja uutisia, voisin ainakin itse ensin surra rauhassa asiaa.
"Hyvä Venus Sofia Lutin-Ange
Olet täten kutsuttu noitien ja velhojen kouluun Vardock Collegeen. Minä Violette Bryden kutsuin sinut. Saavuthan oikeaan määräpäivään mennessä koululle. Mutta sinun täytyy itse ostaa koulutavarasi. Menethän ostamaan ne, ennen kouluun saapumista. Kouluun saavuttuasi toivon että noudatat tarkkoja sääntöjämme ja kunnioitat opettajia ja muita oppilaita.
–Violette Bryden".
– Minä pääsin Vardock Collegeen! huudahdin.
Tästä se sitten alkaisi. Elämäni suurin ja jännittävin kokemus.

Minulla oli tavallisten vaatteitteni lisäksi ylläni se ruskea, suuri huppuinen kaapu. Huppu ei ollut päässäni, sillä kuljin vasta ihmisten katuja, kohti kujaa, jolta pääsisi toiseen maailmaan. Kujalta minun olisi helpointa päästä toiseen ulottuvuuteen, sillä olin saapunut tänne juuri siltä kujalta.
Olin halunnut tulla tavallisten ihmisten maailmaan väliaikaisesti asumaan. Taikavoimaisessa maailmassa minulta olisi kysytty lajiani ja kaikkea muuta mahdollista. Tavalliset ihmiset eivät tehneet niin.
Tulin kujan kulmalle ja varmistin, ettei kukaan nähnyt minua, kun pujahdin sinne. Kujalla piti kääntyä parista kulmasta, jolloin tuli umpikujaan.
– Sumero, lausahdin ja ikään kuin maalasin kämmenelläni seinämään itselleni portin kaaren. Muurin tiilet katosivat piirtämäni kaareen sisäpuolelta ja Sumeron kaupunki ilmestyi portin sisälle esiin.

Vetäisin hupun päähäni, sillä kirkkaan vaaleanpunaiset hiukseni olisivat keränneet liikaa huomiota. Kävelin suoraan vilisevälle luomani portin lävitse. Huppupäistä tyttöä ei kaupungilla ihmetelty sen kummemmin, sillä monet muutkin pitivät niitä peitellen kasvojaan, päätään tai hiuksiaan. Joillakin nimittäin saattoi olla kasvoissaan jotain hyvin huomiota herättävää kuten haavoja, polttomerkkejä tai vaikkapa kirouksen merkkejä. Minulla oli peiteltävänä vain hiukset, jotka olivat silmiin pistävät.
Suuntasin kadulta pankkiin, jossa menin vaihtamaan Selma-tädiltä saamani tavallisten ihmisten rahat genzeruiksi. Tietenkään kahdessa eri maailmassa ei käytetty samaa rahayksikköä. Onneksi pankissa kuitenkin kävi rahan vaihto helposti ja kätevästi.
Menin seuraavaksi sauvakauppaan, sillä sauvan tarvitsi pakosti koulussa. Olisin tykännyt loihtimisesta ilman sauvaa. Osasinhan minä sen yhdenkin taian, enkä tarvinnut siihen sauvaa. Sellainen olisi vain hankala käyttää ja tiellä. Sitä paitsi jos sauva sattuisi menemään rikki tai unohtuisi jonnekin, ei silloin voisi käyttää loitsuja.
Esitin myyjälle selvän toivomukseni sauvasta. Sen piti olla setripuuta ja toivoin siinä olevan taivaan valoa, sillä taivaan valo, kuului yhdeksi 'sukuni elementiksi', jos niin pystyi sanomaan. Kyllä kunnioitin sukuani edes sen verran, vaikken ollutkaan nähnyt melkeinpä ketään sukulaistani kuin perheeni jäsenet. Muistaakseni olin kerran tai kaksi kertaa nähnyt vain pikaisesti isovanhempani. He molemmat häpesivät minua.
Koulutarvikkeiden haku oli tylsää ja uuvuttavaa. Onneksi minun ei sentään tarvinnut ostaa vielä kirjoja. Olisi ollut kauheaa raahata junaankin asti kasa kirjoja. Niitä ei sitä paitsi tarvinnut heti ensimmäisenä päivänä. Varmasti koulusta ei olisi kovin kaukana kylä, josta voisin käydä ne ostamassa tarpeen tullen.
Olin saanut ostettua kaiken ensi sijaan tarvitsemani. Enää minun tarvitsisi vain mennä juna-asemalle ja sieltä tulevaan kouluuni Vardock Collegeen. Tunsin jo sisälläni, että jotain suurta oli alkamassa!

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Lemski

11.05.2014 14:42
Moi! Innostuin lukemaan tätä, sillä jäin (lievästi sanottuna) koukkuun. xD Eikös se ole hyvä juttu? :D

Pari negatiivista juttua:
•Maailmasta, missä tämä tapahtuu, kerrotaan mielestäni liian vähän.Jos siitä kerrottaisiin enemmän, saisi myös lisää pituutta koko tarinalle ;)
•Joitakin monimutkaisia lauseita ja pieniä kirjoitusvirheitä löytyy, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Mutta tosissaan vaikuttaa todella hyvältä tarinalta ja aijon jatkaa lukemista aivan loppuun asti :)

Nimi: Nezsandra
Kotisivut: http://varjokuvaaja.blogspot.com

03.06.2012 10:14
"Minulla meni vihdoin hyvin." — Hehee, ei tässä mitään väärää ole, mutta itse kirjoittaisin "vihdoinkin" sanan "vihdoin" sijasta. [tykkäännipottaatällaisistaasioista.fi] :3

"– Huomenta, sanoin tädille, joka istui keittiön pöydän äärellä juomassa." — Äärellä vai ääressä? Itse sanoisin kai ääressä... ;0

Ja "silmiinpistävä" on sitten yhdyssana; samoin "rahanvaihto". Sanaa "ensi sijaan" mietin pitkään, sillä omasta mielestäni se kirjoitettaisiin yhteen [like this: "ensisijaan"].

"Kyllä kunnioitin sukuani edes sen verran, vaikken ollutkaan nähnyt melkeinpä ketään sukulaistani kuin perheeni jäsenet." — Tämäpä oli hankala lause! Pitäisikö sanan "kyllä" jälkeen olla pilkku? Se sopisi tilanteeseen. Ja "perheeni jäsenet" voisi korvata yksinkertaisesti sanalla "perheenjäseneni".

Ja toivon todellakin, että et menetä uskoasi kirjoittamisen taitoihisi, vaikka aloitankin aina negatiivisella palautteella. Mutta kun huomaan kirjoitusvirheen, minun on aivan pakko laittaa se heti ylös, jotta en unohda sitä... ^^'

Mutta kappalejaoista... Koko osassa oli _yksi_ ns. suuri kappalejako. Niitä saisi kyllä olla enemmän. ;) Anteeksi, että jankutan siitä yhä, mutta se todellakin helpottaa lukemista.

Ja sitten positiivista! Tämä kappale oli mielestäni upea [vaikka pidempikin olisi saanut olla. Hups, negatiivista! Unohda äskeinen!!]. Tarina ei etene liian nopeasti, mutta ei liian hitaastikaan. Pidän päähenkilöstä, sillä hän saa minut uteliaaksi. Miksi Venus ei pidä siitä, että häntä sanotaan enkeliksi? Onko hän itse enkeli? Ja miksi hänen isovanhempansa häpeävät häntä? Tuollaiset asiat saavat lukijan uteliaaksi ja se on hyvä. Erittäin hyvä.

Koulutarvikkeiden hausta olisi voinut kertoa ehkä enemmän. Olisiko Venus tavannut jonkun toisenkin Vardock Collegeen lähtevän? Olisiko hän voinut kuulla epäilyttäviä huhuja, esim. murhia? Tai muuta vastaavaa? Kaupungilla voi sattua vaikka mitä; sitä ei saa sivuttaa nopeasti.

Mutta lyhyesti sanottuna aivan ihana kappale, taas. :''']]

Vastaus:

Sinä taas! X33 Oih~
Pilkunviilausta, voi ei... xD Kumpi vain sana käy tuossa!
Anteeksi yhdyssanavirheet >__< Olen vasta nykyään tavallaan "oppinut" paremmin ne... ^^"
Kieltämättä hankala lause, mutta tuo onkin vaikea ilmaista... ^^" Mutta jos Kyllä-sanan jälkeen laittaisi pilkun, merkitys muuttuisi. Sillä halutaan ikään kuin painottaa myönteisyyttä ;3
Edelleenkin sen yhden tyhjän rivin jättäminen merkitsee kohtauksen vaihtumista! D;; Anteeksi, mutta monessako kunnon kirjassa jätetään tyhjä rivi vähää väliä? >__<
Kiitos!! <3 X3333 Tulihan niitä positiivisiakin kommentteja! Näitä minä rakastan! :D Mutta lyhyesti sanon, että kaikki selviää kyllä ajan kanssa~ ;)
Olisi ehkä kieltämättä voinut, mutta ekat luvut ovatkin hieman "kiireisesti" tehty xD Ja oletettavasti siellä tapahtuneet asiat olisivat jääneet täysin toissijaisiksi.. ^^"
Kiitos, kiitos! ^u^ Olen ihan innoissani, kun luen palautetta sinulta! I love you <3 *herkällä päällä* xDD

-Melek

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com