Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 3

Olin tunkenut muutaman setelin taskuuni isän antamasta kirjekuoresta. Täytyisihän minun jotain ostaa Poke Marketista, jos kerta olin sinne menossa Riikan kanssa. Varmasti löytäisin jotakin hyödyllistä.

- Pääset takaisin uusien toveriesi luokse, sanoin Quichelle, joka piteli lujasti kiinni ylläni olevasta liivistä, jottei se olisi pudonnut juostessani.
- Cyndaquil, pokemon vastasi riemuissaan ja sen kimeä ääni korvani juuressa vihlaisi ikävästi.
Olin suunnilleen varma siitä, missä Poke Market sijaitsi. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä edes katselemassa. Minusta oli kiusallista mennä johonkin kauppaan ilman että lopulta ostaa mitään.
Monen kadunkulman jälkeen löysin Riikan, joka odotti minua Poke Marketin pihassa. Hän oli palauttanut kaikki pokemonit palloihinsa lukuun ottamatta Kirliaa. Pokemon seisoi Riikan harteilla ja nojasi ylävartaloaan tytön päälakeen. Kylmänväreet kulkivat selässäni.
- Tulithan sinä viimein, Riika sanoi tyytyväisenä. Kirlia tervehti meitä iloisesti ja Quiche vastasi sille. Minä vain yritin olla kuin pokemonia ei olisikaan. Typerä pelkoni tuntui ärsyttävältä.
- Anteeksi, että kesti, pahoittelin. - Miksei Muffini ole kanssasi?
- Muffini on liian iso kulkemaan kaupassa, Riika selitti nopeasti. - Kirlia on niin pieni, että se kulkee harteillani.
- Niimpä tietysti, mumisin vastaukseksi. Quiche kuiskasi huolestuneella äänellä jotain korvaani, mutta en tietenkään voinut ymmärtää, mitä se yritti sanoa. Luultavasti se ihmetteli, mikä minun oli.
Astuessamme sisään Poke Marketiin, en voinut olla ihailematta kaikkia erikoisia tarvikkeita, pulloja ja kiviä, joita oli hyllyt täynnä. Quiche henkäisi ihastellen samanaikaisesti kanssani. Aloin tutkimaan heti tarkemmin tarjontaa.
- Onpa erikoisen värisiä pokepalloja! hämmästelin, kun tavallisen punavalkoisen sijaan löysin myös sinisiä ja keltamustia. - Onko niillä muutakin hyötyä kuin pelkästään hyvältä näyttäminen?
- Erikoisemmat pokepallot ovat vahvempia ja siksi niillä on helpompi napata pokemon, Riika vastasi. - Luonnosta oleva pokemon pistää yleensä vastaan, kun se yritetään napata pokepallolla. Nämä erikoiset pokepallot nostavat mahdollisuutta saada pokemon napatuksi.
- Minulla on kyllä tyhjiä, tavallisia pokepalloja neljä kappaletta laukussani. En taida tarvita tuollaisia erikoisia siinä tapauksessa.
- Minulla on erikoisiakin, Riika kertoi ja vinkkasi silmäänsä. - En halua upeiden pokemonien pääsevän minulta pakoon, jos sellainen on mahdollista napata.
- Cyndaquil! Quiche hihkaisi ja osoitti etukäpälällään vitriiniä, jossa oli kiviä.
- Näitkö jotain mielenkiintoista? kysyin ja menin pokemonin osoittaman vitriinin luokse. Siellä olevat kivet olivat eri värisiä ja joissain oli jopa kuviointia. Quiche osoitti käpävällään yhtä kivityyppiä, jonka nimi oli pienen kyltin mukaan fire stone eli tulikivi.
- Kehityskiviä, Riika sanoi ja säikäytti minut, sillä hän oli laskenut päänsä toiselle olkapäälleni. Se tarkoitti sitä, että Kirlia oli ollut hetken aivan pääni vieressä. Huitaisin vahingossa kädelläni vitriiniä ja katsoin irvistäen, kuinka sen lasi helisi. Onneksi mikään ei mennyt rikki. - Älä nyt noin säiky.
- Voisit olla säikyttelemättä, sanoin hieman ärtyneenä.
- Anteeksi, Riika sanoi loukkaantuneen kuuloisena, aivan kuin minä olisin tässä väärin tehnyt eikä hän.
- Kehityskiviä siis? yritin kääntää puheenaiheen takaisin edelliseen. - Pokemon siis kehittyy niiden avulla evoluutiossaan ylemmälle tasolle?
- Osuit aivan oikeaan, mutta kivi kehittää vain tietyn tyyppisen pokemonin. Jos haluaisit kehittää Cyndaquilisi, käyttäisit fire stonea, sillä Cyndaquilin on tulityypin pokemon. Tuo mitäänsanomattoman värinen kivi puolestaan estää pokemonin kehittymisen.
- Miten joku voi haluta pokemoninsa... siis ettei se kehity? ihmettelin sanoihini sotkeutuessa. - Eikös tarkoitus kuitenkin ole kehittää pokemoniansa, jotta siitä tulisi vahvempi?
- Jotkut haluavat pokemoninsa pysyvän aina samannäköisenä, Riika selitti. - Jos sinulla on esimerkiksi todella söpö pokemon etkä halua sen muuttuvan rajun näköiseksi körilääksi, voit käyttää kiveä silloin.
- Siinä ei silti ole mitään järkeä.
- Meitä on monenlaisia, tyttö huomautti olkiaan kohauttaen.
Minä ainakin halusin Quichen kehittyvän ajan kanssa isommaksi ja vahvemmaksi. Minulla oli korkeat tavoitteet. Nappaisimme Quichen kanssa erilaisia pokemoneja ja voittaisimme salimerkkejä. Meistä tulisi voittamaton tiimi.
- Tule katsomaan tätä! Riika hihkaisi. Hän oli toisen lukitun vitriinin edessä, jossa oli omituinen, mustavalkoinen marja. - Se on uyuma-marja. Sen avulla pääsee kuulemma Dream Worldiin.
- Mikä on Dream World? kysyin, sillä en ollut koskaan aiemmin kuullut sellaisesta paikasta. Se ei mitenkään voinut sijaita Cindassa.
- En ole suoraan sanoen itsekään täysin varma, Riika vastasi nolostuneena. - Mutta siellä on kuulemma erikoisia pokemoneja. Vaarallinen paikkakin se ilmeisesti on. Se on oman käsitykseni mukaan todellisuuden ja unimaailman rajalla, mutta silti kaikki on totta.
- Kuulostaa hämmentävältä.
- Sitä se onkin. Haluaisin joskus kokeilla sitä, mutta toisaalta en uskalla. Entäs jos en pääsisikään enää takaisin?
- Pelkkä ajatuskin kuulostaa pelottavalta, sanoin, mutta silti mielessäni ajattelin, olisiko Dream Worldissa legendaarisia pokemoneja. Varmasti olisi! Minun olisi päästävä joskus sinne, mutta vasta sitten, kun todella olisin ensin kehittynyt pokekouluttajana ja kun Quichekin olisi kehittynyt voimakkaammaksi.
 
Päädyin lopulta ostamaan vain potionin, joka parantaa pokemonin pintahaavat. Tiesin tarvitsevani sitä eikä se ollut edes paha hinnaltaan. Halusin säästellä parhaani mukaan isältäni saatuja rahoja. En voisi koskaan tietää, mitä voisi tapahtua.
Riika puolestaan osti erilaisia potioneja ja sprayita. Hänellä vaikutti olevan rahaa tuhlattavaksi.
- Aria, minulla olisi yksi pyyntö, tyttö sanoi päästyämme ulos Poke Marketista. - Tai oikeastaan se ei ole pyyntö, vaan käsky. Tai ei oikeastaan käskykään, vaan haaste.
- Mikä se on? ihmettelin, kun Riikan puheista ei ottanut selkoa.
- Ottele kanssani! tyttö huudahti. - Sinun on saatava harjoitusta ennen kuin lähdet yhtään mihinkään. Minä tarjoan kevyen, mukavan ottelun, josta on varmasti hyötyä sinulle.
- Enpä tiedä, sanoin epäröiden ja katsoin Riikan harteilla yhä seisovaa Kirliaa. - Quiche on vasta...
- Joltik! Riika huudahti yllättäen ja heitti yhden pokepalloistaan ilmaan. Juuri silloin keltainen, pieni pokemon ilmestyi eteemme. Se kiipesi kouluttajaansa pitkin ylös, kunnes saapui tämän käsivarrelle. Tyttö alkoi nauraa. - Hei, tuo kutittaa! Aria, ottele Joltikia vastaan. Minähän kerroin jo, että se on vasta liittynyt joukkoomme.
- Cyndaquil! Quiche huusi innoissaan. Se selvästi halusi otella.
- Hyvä on sitten, myönnyin. Ehkä Riikan kanssa ottelu olisi hyvää harjoitusta, mutta silti en olisi halunnut otella häntä vastaan. Riika oli minua vanhempi ja kokeneempi. Hän varmasti voittaisi.
Menimme leikkipuistoon, jossa oli oma hiekkakenttä pelaamista varten. Nyt siellä ei ollut ketään, jolloin saimme vallata sen ottelupaikaksemme. Riika asettui kentän toiseen päähän ja minä toiseen. Tyttö vapautti loputkin pokemoninsa katsomaan ottelua. Joltik jäi hänen eteensä valmiiksi. Quiche asettautui myös eteeni ja sydämeni pamppaili lujaa.
- Oletko valmiina? Riika huusi kysymyksensä toiselta puolelta kenttää, joka ei loppujen lopuksi ollut edes niin iso, että hänen olisi oikeasti tarvinnut huutaa.
- Odota! pyysin hädissäni. - Eikö pokemonit pitäisi ensin laittaa takaisin pokepalloihinsa ja sitten heittää kentälle?
- Siis mitä? tyttö ihmetteli ja naurahti heti perään. - Ei meillä ole tarvetta niin näyttävään alkuun. Sitä paitsi yleensä niin tehdään vain silloin, jos kumpikaan ei aluksi tiedä, minkä pokemonin saa vastaansa. Me voimme aloittaa heti, kun olet valmis.
- Ai... sanoin nolona. Quiche vilkaisi minua huolestuneena, kun huokaisin turhautuneena. Tuntui siltä, että tein itsestäni totaalisen pellen. Tämän takia en olisi halunnut otella Riikaa vastaan.
- Oletko valmiina? Riika toisti kysymyksensä.
- Kyllä kai, vastasin, mutta niin hiljaisella äänellä, ettei tyttö tainnut kuulla.
- Äh, valmiina tai et! Joltik, tee String Shot!
- Häh!? huudahdin yllättyneenä. Juuri samalla hetkellä Joltik suihkutti suustaan vaaleaa ainetta kohti Quichea. - Quiche väistä!
Annoin komentoni viime hetkellä, sillä Quiche ehti juuri ja juuri hypätä pois alta. Huomasin valkoisen aineen olevan jotakin tahmaista rihmaa, sen täytyi olla seittiä.
- Tackle! huusin käskyn ja Quiche toimi välittömästi. Se syöksyi pientä Joltikia kohti lujaa vauhtia.
- Väistä ja tee Spider Web! Riika komensi Joltikia. Samalla sekunnilla Joltik hyppäsi pois edestä ja Quiche ei ehtinyt kääntyä, kun sai päällensä valkoisen verkon. Pokemon oli hämillään verkon alla.
- Quiche pinnistele! kannustin sitä. - Sinä pääset sieltä kyllä!
- Joltik, Leech Life! tyttö huusi. Sivummalle laskeutuneesta Joltikista alkoi ilmestyä keltaista kimallusta, joka siirtyi Quicheen ja takaisin pieneen pokemoniin. Quiche vinkaisi, mutta juuri silloin se pääsi verkosta vapaaksi.
- Hyvä Quiche! huudahdin tyytyväisenä. - Yritä Tacklea uudelleen!
- Joltik, väistä ja tee String Shot!
Quiche juoksi kohti Joltikia, joka väisti jälleen kerran. Samalla Joltik sylki taas tahmaista verkkoa kohti pokemoniani. Se osui Quichen jalkaan, jolloin pokemon jäi kiinni ja kaatui.
- Nyt Quiche, tee Leer! annoin käskyn Quichelle, jolloin pokemonistani sinkosi pieni hohde kohti Joltikia.
- Joltik, väistä! Riika komensi äkkiä, mutta väistöstä huolimatta pokemon ehti saada osuman. Se ei aiheuttanut minkäänlaista näkyvää vahinkoa, mutta tiesin sen heikentävän Joltikin iskunottokykyä.
- Tackle! huusin ja Quiche syöksyi kohti Joltikia, jonka seitti yhä yhdisti molemmat pokemonit toisiinsa. Se vaikeutti Joltikin väistöä.
- Tee Spider Web! komento kantautui Joltikille, mutta pieni pokemon ei ehtinyt tehdä niin, kun Quiche ehti puskea sitä päin. Joltik lennähti iskun voimasta taaksepäin eikä päässyt enää jaloilleen.
- Me teimme sen! huusin riemuissani. Quiche juoksi luokseni ja hyppäsi syliini. Pyörin paikallani pokemon sylissäni. - Onneksi olkoon, Quiche! Toimit todella upeasti!
- Sinä voitit minut! Riika huudahti hämillään. Hän ojensi pokepallon Joltikia kohti. - Joltik, takaisin.
Pieni, keltainen pokemon katosi punaisena valona pokepallon sisälle. Riika näytti edelleen hyvin hämmentyneeltä. Vasta silloin huomasin, että kentän laidalla oli ihmisiä pokemoneineen taputtamassa käsiään yhteen, aplodeja antaen. Ilmeisesti ottelumme aikana oli ilmestynyt katsojia. Tuntui hyvältä, että monet olivat olleet todistamassa voittoani, mutta toisaalta mietin, miltä Riikasta tuntui hävitä muiden edessä.
- Onneksi olkoon, tyttö sanoi ja hätkähdin, kun hän laski kätensä yllättäen olkapäälleni. En ollut huomannut Riikan tulleen pokemoniensa kanssa luokseni, sillä olin keskittynyt liikaa voitosta riemuitsemiseen Quichen kanssa. - Ottelit todella hyvin. En olisi uskonut, että voisit voittaa minut, mutta olin väärässä. Cyndaquilisi teki myös upeaa työtä.
- Kiitos, sanoin Riikan silittäessä Quichea onnittelujen kera. - En olisi itsekään uskonut voivani voittaa. Onhan Joltik varmasti kunnossa?
- Älä huoli. Annan sen levätä hieman pokepallossa ja annan sille hoitavaa potionia vähän myöhemmin.
Hymyilin tyytyväisenä tytölle. Silloin tarkastelin pikaisesti sylissäni olevaa Quichea. Sillä ei ollut ulkoisia naarmuja kuin maahan kaatumisesta.
- Voitko kertoa minulle, mitä Leech Life teki? Se ei aiheuttanut ulkoista vahinkoa, mutta jotain tapahtui.
- Se oli isku, jolla pokemon ikään kuin imee toisesta voimaa omaan käyttöönsä, Riika selitti pikaisesti. - Quichelta tosin lähti hieman voimaa. Se ei siis ollut mitään vakavaa, joten älä huoli.
Huokaisin helpottuneena. Osasin pelätä Quichen puolesta liiankin helposti.
Ensimmäinen otteluni oli takana ja olin vieläpä voittanut sen, vaikka vastassa oli ollut minua paljon kokeneempi kouluttaja. Näin hienosti alkoi matkani kohti suuria tavoitteitani. Olin itsevarma alun suhteen. Tästä tulisi unohtumaton matka!

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com