Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

22 1/3. En nukkunut yöllä kovin hyvin, joten olin poikkeuksellisesti ensimmäinen gallantilainen jalkeilla aamusta. Miley tuli oleskeluaulaan huoneestaan ja katsoi kummastuneena minua, kun istuin yhä byjama päällä sohvalla, tuijotaen jonnekin kaukaisuuteen.
– Onko kaikki hyvin Venus? Miley kysyi huolestuneena ja istui vierelleni. – Et Sulkeuduit välittömästi huoneeseesi sen jälkeen, kun tulit treffeiltäsi. Mitä siellä tapahtui?
Laskin katseeni maahan ja mieleeni tuli eiliset tapahtumat; Kevin suuteli minua kaulalle, melkein alkoi imemään minusta verta, hän ei kuitenkaan tehnytkään sitä, vaan muutti mieltään viime hetkellä ja kaiken lisäksi hän tiesi salaisuuteni. Jos Kevin olisi imenyt vertani tai edes lävistänyt kaulani hampaillaan, olisin kuollut. Tavallisesta ihmisestä olisi voinut tulla puremasta itsekin vampyyri, mutta niin ei olisi minun kohdallani käynyt.
– Ne olivat totaalinen katastrofi, kerroin synkeänä.
Laskin pääni Mileyn syliin ja Miley silitti pitkiä hiuksiani.
– Kerro kaikki vaan, hän rohkaisi. – Tekikö Kevin sinulle jotakin?
En voinut kertoa Mileylle totuutta, tai hän saisi selville, että olenkin enkeli-keiju, enkä noita. Sen piti säilyä salassa mahdollisimman monelta henkilöltä. Minun oli keksittävä jotakin. Jotain, mikä olisi kuitenkin lähellä totuutta.
– Kevin yritti suudella minua, kerroin. – Ja vieläpä kaulalleni.
Oikeastaan Kevin ei pelkästään ollut yrittänyt, vaan tehnytkin niin. Miksen ollut estänyt häntä? Olisihan minun pitänyt tajuta, että hänellä oli ollut jotain hämärää mielessään. Ei hän olisi tehnyt niin, ellei hänellä olisi ollut muita aikomuksia. Tässä tapauksessa verenhimo.
– Mitä sitten tapahtui? Miley uteli ja jatkoi silittämistä lohduttavasti.
– Lähdin äkkiä pois, sanoin peitellen oikeaa totuutta ja silloin tajusin erään asian. Hätkähdin äkkiä pystyyn. – Kevin antoi minulle sen paidan, jotta voisi paremmin suudella minua kaulalleni.
– Mikäköhän hänen pointtinsa on ollut koko asiassa? Miley ihmetteli. – Hän pyytää sinut treffeille, jotta voi suudella sinua kaulallesi? Hän taitaa olla rakastunut sinuun.
– Kyse ei varmasti ole rakkaudesta, tokaisin, sillä tiesin totuuden.
– Onko Kevin rakastunut Venukseen? Amy huudahti ja silloin vasta huomasin, että muitakin gallantilaisa oli huoneidensa ovilla kuuntelemassa salaa keskusteluamme.
– Oletteko olleet siinä jo pitkäänkin?! huusin.
– Sen verran, että ollaan kuultu kaikki oleellinen, Reina myönsi. Sitten hän juoksi luokseni ja kietoi kätensä harteilleni. – Nyt kerrot kaiken mielenkiintoisen.
– Miten niin mielenkiintoisen?, ihmettelin ja pelkäsin Reinan saaneen jotain selville. – Mitä muka haluat tietää?
– Millainen Kevin oli silloin? Reina kysyi. – Oliko hän mielestäsi komea? Oliko hän viettelevä?
Hätkädin Reinan erikoisia kysymyksiä. Ei minulla ollut ennen ollut ystäviä, joiden kanssa puhuimme pojista. Eihän minulla ollut oikeastaan ollut koskaan tätä ennen ollut ystäviä, sillä olin asunut pitkän aikaa eristyksissä muusta maailmasta kotonani Heymaey -saarella.
– Miksi haluat tietää tuollaista? kysyin ja sysäsin tytön kädet pois harteiltani.
– Se on mielenkiintoista, Reina vastasi ja istahti sohvalle kuunteluasentoon.
Muutkin kerääntyivät sohvan luokse, odottamaan vastaustani.
– Oli hän kieltämättä komea, vastasin muiden mieliksi.
Kuulin, kuinka jotkut vetivät henkeä, kuin olisin sanonut jotain todella mahtavaa.
– Kevin oli todella lämmin, jatkoin, sillä muiden painostavat katseet vaativat enemmän. – Ja hänen silmissään oleva katse oli luomoava ja lempeä. Hän piteli minua pehmeästi, kuin olisi leijunut. Kevin ei myöskään suotta kiirehtinyt, vaan hän siirtyi pikkuhiljaa lähemmäksi, että olisi tehnyt mieli tulla vastaan, jotta se olisi tapahtunut nopeammin...
Silloin tajusin, että selitin Kevinistä kaikenlaista ihanaa, kuin hän olisi unelmieni prinssi, vaikka minähän olin oikeasti pelännyt siinä tilanteessa! Minua hävetti. Miksi olin sanonut heille tuollaista?
– Apua, en minä tuota oikeasti tarkoittanut! huusin, peläten toisten reagointia. – Mistä tämä johtuu?
Reina nousi ylös ja halasi minua.
– Venus, hän aloitti. – Sinä olet selvästi rakastunut Keviniin.
– Rakastunut? ihmettelin. – Enhän minä...
– Kyllä sinä olet, Ginnykin väitti. – Sen kuulee puheensävystäsi, kun alat puhumaan Kevinistä.
– Sitä paitsi, Amy lisäsi. – Nuo sanasi olivat aika vakuuttavat.
En pystynyt uskomaan toisten puheita. Rakastunut? Keviniin? Kevinhän sai kylmänväreet kulkemaan selässäni ja koko poika karmi minua ilman eilisillan tapahtumiakin. Kuitenkin kun ajattelin rakastumista, hymy nousi huulilleni. Se tuntui nololta, sillä niin ei ollut minulle ennen sattunut ja nuo väitökset olivat mielestäni kaukaa haettuja.
– Hän hymyilee! Reina huusi ja hyppelehti riemusta. – Sinä rakastat Keviniä!
Punastuin väkisinkin, kun kaikki alkoivat taputtamaan kuin hyvälle näytelmälle. Kaikki olivat selvästi iloisia puolestani. Andrea oli ainoa, joka ei näyttänyt kovin iloiselta, vaan pikemminkin huolestuneelta. Hän olikin meille Gallantin tytöille, kuin yhteinen isoveli.
– Minä olen yhä sitä mieltä, etten voi olla rakastunut Keviniin, sanoin. – Se on mahdotonta!
– Et ehkä halua myöntää sitä, mutta niin asia on, Miley sanoi rohkaisevasti. – Sen näkee sinusta.
Kevin oli kieltämättä komea ja ehkä olin nauttinutkin hieman siitä lievää pelkoa herättävästä läheisyydestä, mutta kun muistin hänen olevan salaisuuteni tietävä vampyyri, kaikki positiiviset puolet katosivat. Ei, pystyin siltikin muistamaan Kevinin lumoavan katseen ja lempeyden. Pystyin yhä tuntemaan hänen lämpimät kädet selälläni.
Punastuin varmasti yhtä punaiseksi kuin tomaatti. He taisivat todella olla oikeassa. Minä olin rakastunut Keviniin.
– Mitä minun pitäisi nyt tehdä? kysyin silmät suurina, kun kaikki yhä katsoivat minua.
– Minusta sinun pitäisi kertoa Kevinille asiasta, Amy sanoi.
– Kevinille? ihmettelin. – Entäs jos nolaan itseni? Kevin ei varmasti pidä minusta!
– Varmasti pitää, Ginny sanoi. – Hänhän pyysi sinut treffeille ja yritti suudellakin. Ei sellaista selitä kuin rakkaus.
– Kevinistä en olisi niin varma, Andrea sanoi ja kaikki kääntyivät poikaan päin.
– Ja mitä sinä tuolla tarkoitat? Miley kysyi hieman ärtyneenä.
– Kevin on minusta epäilyttävä tyyppi, Andrea selitti. – Ja jos minulta kysytään, niin mielestäni hän ei voi olla rakastunut Venukseen. Hänellä oli varmasti vain pahat mielessä, kun hän pyysi Venusta treffeille.
– Mikä hänen tarkoituksensa sitten olisi muka ollut? Reina kysyi ja hän näytti pelästyneeltä.
– Eh, en minä mikään selvännäkijä ole, Andrea sanoi näyttäen nolostuneelta.
Muut eivät tienneet, että Kevin oli puoliksi vampyyri, joten he epäilivät tietysti pojasta kaikenlaista mahdollista.
– Entäs jos Kevin olisi halunnut Venuksesta jotakin muutakin? Reina sanoi silmät suurina vihjaillen muille.
– Niin kuin mitä? Amy kysyi.
– No, jos Kevin halusi häneltä enemmän, kuin vain suudelmia, Reina tarkensi ja Amy ymmärsi, mitä tyttö vihjaili.
– Minä en uskalla enää mennä lähellekään sitä poikaa, Amy sanoi, laittaen kätensä suulleen.
Nyt minäkin ymmärsin, mitä Reina tarkoitti. Pyöristin silmäni suuriksi, sillä Reinan sanat olivat mielestäni liioitellut.
– Ei kai Kevin olisi minulle mitään sellaista tehnyt? puolustelin poikaa, sillä vain minä tiesin asian oikean laidan.
– Ei sitä ikinä voi tietää, Andrea sanoi ja punastui sanojensa jälkeen.
– Minä en kuitenkaan usko sellasita Kevinistä, sanoin. – Minä rakastan Keviniä ja aion kertoa hänelle sen.
Pelästyin hieman itseäni. Myönsin juuri kaikille rakastavani Keviniä! Ja äsken olin vielä pelännyt ajatusta, että kertoisin Kevinille tunteistani, mutta nyt jo olin päättänyt todella tekeväni niin.
Jotkut katsoivat minua ihmetellen ja jotkut hymyillen. Mielipiteet asiasta oli jakautuneet meidän Gallantin joukossa. En kuitenkaan piitannut siitä, mitä muut ajattelisivat asiasta. Tunsin oikeaksi ratkaisuksi kertoa rakkaudestani Keviniin pojalle itselleen.

 

22 2/3. Aileenia ei näkynyt ensimmäisellä tunnilla, mikä harmitti minua. Istuin Reinan viereen, sillä olihan hän hyvä kaverini, mutta kieltämättä aika utelias luonteeltaan.

Ensimmäinen tunti oli taian monimuotoisuutta. Se oli yksi lempiaineistani, vaikkakin haastava sellainen ja Bonita Carewell oli ehdottomasti yksi lempiopettajistani. Henkilökohtainen tavoitteeni oli vielä joskus oppia kiinteyttämään taikani eläimen muotoon. Halusin todella tietää, mikä sieluneläimeni olisi.
Tunti oli jo alkanut, mutta Keviniä ei näkynyt tunnilla, vaikka tunti oli luokasta riippumatta kaikille. Tietenkään kaikki oppilaat eivät tulleet samaan aikaan, vaan lukujärjestys oli hieman omavalintainen, jolloin oppilaat saivat valita yleensä kahdesta tai kolmesta vaihtoehdosta, mille tunnille milloinkin menisi. Kaikki kurssit oli kuitenkin suoritettava.
Arvelin Kevinin kuitenkin tulevan myöhässä, sillä sehän olisi vipershiläisten tapaista. Kevin saattaisi saada taas jälki-istuntoa. Ehkäpä voisin hommata itseni Kevinin kanssa taas jälki-istuntoon, että voisin siellä kertoa hänelle asiani. Ei, en minä niin tyhmä olisi. Etsisin joku vällitunti Kevinin käsiini ja sitten kertoisin. Ei sellaiseen jälki-istuntoa tarvittu.
En kyennyt keskittymään tunnilla. Mietin vain Keviniä, vaikka se niin typerältä tuntuikin. Hän oli viholliseni. Hän oli vampyyri ja tiesi salaisuuteni. Ties vaikka hän kertoisi sen jollekin ja joku saattaisi tietää jo. Jatkuisiko opiskeluni enää täällä?
Mitä Kevin sanoisi, kun tunnustaisin rakkauteni hänelle? Muiden mielestä hän vastaisi tunteisiini, mutta he eivät tienneet pojan olevan puoliksi vampyyri. He luulivat Kevinin pyytäneen minua treffeille rakkaudesta, mutta todellisuudessa se oli vain verenhimoa. Kevin ei rakastanut minua.
Mutta miksi poika oli lopettanut viime hetkellä? Miksei hän vain ollut lävistänyt hampaillaan kaulaani ja imenyt vertani? Mikä oli saanut hänet lopettamaan?
Henkäisin ääneen kun eräs vaihtoehto nousi mieleeni: rakkaus. Mutta pystyikö se olemaan mahdollista?

– Tietääkö joku, missä Vipershin oleskeluaula sijaitsee? kysyin välitunnilla.
– Et kai tosissasi aio mennä tapaamaan Keviniä? Amy ihmetteli. – Vieläpä vipershiläisten alueelle!
– Tietysti, vastasin. – Minun on puhuttava hänelle. En saa ajatuksiltani rauhaa, enkä kykene keskittymään tunneilla.
– Sinuna en meni vipershiläisten alueelle, Andrea varoitti. – He voivat tehdä sinulle jotain pahaa.
– Kiitos huolenpidosta, sanoin pikaisesti Andrealle. – Mutta tietääkö joku?
– Ylärappusten päästä oikealle ja sitten käännös toisesta kulmasta vasemmalle, Miley kertoi ja katsoi minua huolestuneena.
– Kiitos, huikkasin ja lähdin äkkiä, ennen kuin kukaan ehti estää minua.
Menin Mileyn opastusten mukaan. Huomasin, että ensimmäisestä kulmasta vasemmalle mentäessä pääsisi Finessen oleskeluaulaan. Voisin joskus kenties mennä katsomaan Aileenia sinne.
Käännyin toisesta kulmasta nopeasti uudelle käytävälle. Täällä Vipershin oleskeluaulan kuuluisi olla. Jouduin kuitenkin välittömästi pysähtymään ja katsoin silmät suurina, mitä edessäni oli.
Kevin oli ahdistanut jonkun vipershiläisen tytön seinää vasten ja oli hänen kanssaan hyvin tiiviisti lähekkäin. En nähnyt tytön kasvoja, sillä pojan käsi oli tiellä. Tytöllä oli kuitenkin pitkät kiharaiset blondit hiukset.
Mitä Kevin oikein aikoi tehdä tytölle? Aikoiko hän imeä tämän verta? Minun oli pakko pelastaa tytön henki, tai Kevin tappaisi hänet.
– Kevin! huusi ja juoksin hänen luokseen. – Lopeta!
Poika kääntyi ihmeissään katsomaan minua. Sysäsin pojan sivuun tytön kimpusta, eikä Kevin näyttänyt pitävän siitä lainkaan.
– Mitä sinä teet? Kevin kysyi ärtyneenä.
– Kuka tämä pätkä on? tyttö kysyi.
Hän oli melkein Kevinin mittainen, jolloin hän oli minua selvästi pidempi. Tyttö ei näyttänyt pelästyneeltä, vaan pikemminkin Kevinin kanssa ärtyneeltä.
– Siis tuota, änkytin. – Etkö Kevin aikonutkaan imeä hänen vertaan?
Tyttö katsoi minua ällistyneenä.
– Ei tietenkään, hän sanoi. – Kevin ei juo velhojen tai noitien verta.
Käännyin Keviniin päin ja odotin tältä selitystä.
– Me seurustelemme Alenoran kanssa, Kevin sanoi ja otti tytön takaisin kainalonsa suojaan.
Jäin sanattomana tuijottamaa, varsinkin kun mietti, mitä varten olin tullut etsimään Keviniä. En voisi kertoa ja pilata toisten suhdetta. Tai pahimmassa tapauksessa molemmat alkaisivat inhota minua, vaikkeivat minusta nytkään niin paljoa pitäneet.
Olin järkyttynyt. Tämä oli jotain, mitä en ollut osannut odottaa ja se tuli niin yllättäen ilmi.
Alenora katsoi minua omahyväisesti.
– Mitä tuollainen Gallantin rääpäle täällä muuten tekee? hän kysyi.
– Olen... tai siis tulin, änkytin, kun yritin keksiä jotain äkkiä. – Eksyin kai.
– Tänne sinulla ei ole mitään asiaa, Kevin sanoi varoittavasti.
Otin pari askelta taaksepäin, jotta päsisin paremmin pakoon.
– Miten muuten tiedät Kevinin nimen ja mistä olet kuullut hänen puolivampyyriuudestaan? Alenora ihmetteli.
Vilkaisin Keviniä, mutta hän pudisti hitaasti päätään ja katsoi minua uhmaavasti.
– Olen kuullut jonkun kutsuvan häntä sillä nimellä, vastasin. – Ja kuulin myös jonkun puhuvan siitä, että hän on puolivampyyri.
Selitykseni tuntui tehoavan Alenoraan. Kevinkin nyökkäsi minulle tyttöystävänsä huomaamatta.
– Minä tästä lähden nyt, sanoin nopeasti ja käännyin.
– Muista, Alenora varoitti. – Jos tulet tänne joskus vielä, niin en vastaa seurauksista.
– Lupaan muistaa, nielaisin ja lähdin juosten pois.
Kevinillä oli tyttöystävä! En voinut hyväksyä sitä. Olin rakastunut häneen, mutta hän kuului toiselle. Miten näin pääsi käymään?
– Venus, miten kävi? Reina kysyi, kun he kävelivät muiden kanssa minua vastaan.
– Kevinillä on tyttöystävä, kerroin ja ääneni kuulosti jo itkuiselta. Minun olisikin tehnyt mieli vain itkeä, mutta päätin olla tai edes esittää vahvaa ja pitää tunteeni kurissa. – En voinut puhua hänen kanssaan. Tämä on toivotonta.
Tunsin kuvainnollisesti sanoen sydämeni särkyneen moneksi osaksi, joiden terävät reunat viilsivät minua sisäisesti. Sitä siis tapahtui todellisuudessakin, eikä vain kuvainnollisesti.
– Voi Venus, Miley lohdutti ja kietoi kätensä hellästi harteilleni. – Ei se mitään. Joskus elämässä tulee eteen yllättäviä käänteitä.
– En voi hyväksyä tätä, sanoin onnettomana. – Tämä tuntuu niin pahalta. Vasta tänä aamuna oivalsin rakastavani jotakuta ja nyt en voikaan saada häntä omakseni tai edes kertoa hänelle, kuinka tunnen häntä kohtaan.
– Mennään seuraavalle tunnille ja mietitään koulun jälkeen tilannetta, Amy ehdotti, sillä seuraava tunti alkaisi kohta.
Lähdin muiden mukaan epäröiden. Halusin vaipua sängyn pohjalle itkemään. Pystyin pidättelemään kyyneliäni vain vaivoin.

22 3/3. Muut olivat parhaansa mukaan pitäneet ajatukseni poissa Kevinistä. En silti saanut haihdutettua pois mielikuvaa puolivampyyrista käytävällä lähekkäin tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävän, joka oli pitkä, kaunis ja hänellä oli kiharainen vaalea tukka, puhumattakaan niistä sinisistä säihkyvistä silmistä. Alenora oli jotain sellaista, mitä minä en koskaan olisi, enkä voisi koskaan verrata itseäni häneen.

– Venus, minne sinä menet? Reina kysyi koulupäivän päätyttyä, kun suuntasin suurille ulko-oville.
– Menen ulos, vastasin vilkaisemattakaan heihin päin. – Tahdon miettiä asioita rauhassa ja ulkoilma ei olisi pahitteeksi.
Kukaan ei estellyt, eikä kukaan väkisin änkenyt mukaani. Sain mennä yksin.
Kuljin ensin hetken aikaa tietä pitkin, ennen kuin suuntasin metsään, pujotellen harvaltaan olevia puita. Kun ajattelin olevani tarpeeksi syrjällä, istuuduin maahan ja nojasin puun runkoa vasten.
En enää pidätellyt kyyneliäni, vaan annoin niiden valua silmistäni valtoimenaan. Vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään. Sitäkö elämä oli? Onni oli revitty juurineen elämästäni ja tilalle oli istutettu epäonnen siemen, joka iti sisimmässäni. Se kasvoi.
– Kyllä se siitä ajan kanssa, pojan ääni sai minut säikähtämään.
Nostin kyyneliset kasvoni äänen suuntaan, enkä ensin meinannut nähdä mitään. Vasta kädellä silmiäni pyyhittyä huomasin Andrean, vaikka tietysti olin tunnistanut hänen äänensä. Minua nolotti, että hän näki minut itkemässä näin, joten hautasin pääni polviani vasten ja olin kuin poikaa ei olisi ollutkaan. Tuntin kuitenki, kuinka hän istui vierelleni.
– Haluaisin olla rauhassa, mutisin.
– Niin Mileykin sanoi, Andrea myönsi. – Mutta aina kun joku sanoo niin, hän yleensä valehtelee. Sitä paitsi puhuminen parantaa aina oloa.
– En ole puheliaalla tuulella, huomautin, mutta poika ei välittänyt tippaakaan.
– Ymmärrän kyllä, että olet mennyt rakastumaan kenties elämäsi ensimmäistä kertaa, Andrea aloitti. – Mutta ota huomioon, kuka Kevin on. Hän kuuluu Vipershiin ja hänellä on jo tyttöystävä. Usko pois, hän vain leikki sinulla.
Nostin päätäni hieman, että näin muutakin kuin vain polveni. Kyynelten virta hiljeni, kun ajatukseni kävivät lävitse Andrean sanoja. Vilkaisin sivusilmällä poikaa. Hän katsoi muualle ja huomasin, kuinka hän puri hampaitaan yhteen kuin hermostuneena tai vihaisena.
– Se tyyppi ei ansaitse kyyneliäsi, Andrea jatkoi vakavana. – Tätä hän varmasti havittelikin. Hän on vipershiläinen. He ovat pahoja ja haluavat vain satuttaa muita.
Andrean sanoissa tuntui olevan järkeä. Ainakin se kuulosti paikkaansa pitävältä, mutta toisaalta en halunnut uskoa sitä todeksi. Vaikuttivatko tunteeni asiaan niin paljon?
Kevinin ainoa tavoite oli ollut vain saada vertani. Sitä hän oli havitellut. Ei hän rakkauden takia minua ollut illalla kirjastoon treffeille kutsunut.
– Se tuntuu rankalta ensin, mutta sinun on unohdettava hänet, Andrea sanoi ja herätti minut ajatuksistani. – Olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuin et olisi koskaan rakastanut häntä.
– Mutta loppuuko tämä tunne koskaan? kysyin ja tuijotin ilmeettömänä maata.
– Varmasti, poika vastasi. – Se vaatii vain aikaa ja itsekuria.
– Miksi sinä olet niin huolissasi minusta? kysyin seuraavaksi ja osoitin pitkän katseen poikaan.
– Koska minä olen teille kaikille yhteinen isoveli, joka pitää teistä huolta, Andrea vastasi naurahtaen ja vakavoitui sen jälkeen. – En vain pidä siitä, kuinka joitakuita kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Vihaan Vipershin oppilaita ja sellaisia, jotka haluavat tahallaan satuttaa muita.
Andrea puri huultansa. Hän oli todella hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen, vaikka välillä saattoi sanoa mitä sattuu.
– Mileytä kiusattiin edellisessä koulussamme, Andrea kertoi yllättäen ja katsoin häntä yllättyneenä. – Häntä syrjittiin ja pilkattiin ilman mitään syytä ja hän oli aina yksin. Minä olin puolestani suosittu ja ympärilläni suorastaan parveili muita. En silti hyväksynyt sitä, miten epäoikeudenmukaisesti kaikki kohtelivat Mileytä. En halunnut kenenkään olevan yksin, joten siksi ystävystyin aluksi ujolta vaikuttavaan tyttöön. Yritin saada muutkin hyväksymään tytön, mutta yllättäen kaikki käänsivät minulle selkänsä. Jouduin itse epäsuosioon, ollessani puolustanut viatonta luokkalaistani. En silti jättänyt Mileytä yksin. Halusin osoittaa muille ja koko maailmalle, kuinka yhdyskunnan kuuluisi oikeasti toimia.
– Mitä lopulta tapahtui? kysyin aidosti kiinnostuneena. Kyyneleeni olivat tyrehtyneet, enkä tuntunut enää edes muistavan, miksi olin itkenyt.
– Kiusaaminen ei loppunut, poika jatkoi ja osoitti katseensa taivaalle. – Olimme kuulleet, että Lureksessa avataan uudelleen noitakoulu, jonne kaivataan varttuneempiakin oppilaita siirrettäväksi. Me lähdimme Mileyn kanssa. Pääsimme eroon siitä paikasta ja saimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Miley sai olla oma itsensä, reipas, auttavainen ja kaikkien kaveri. Kukaan ei kiusannut häntä täällä. Edes Vipershiin kuuluvat ja siitä aion edelleen pitää huolta. Mileytä ei enää kiusata. Pidän myös huolta, ettei ketään teistäkään. Siksi en siedä sitä, mitä Kevin teki sinulle. Jos hän tekee vielä jotain sinulle tai kellekään muulle teistä, hän saa maksaa.
Andrea oli tosissaan. Sen huomasi hänen silmistään ja kuuli hänen äänestään. Pojan suojeluvietti tuntui hyvältä, mutta sitten pelko riipaisi sisintäni. Kevin tiesi salaisuuteni. Hän tiesi, etten ollut noita. Jos Andrea joutuisi tekemisiin Kevinin kanssa, paljastaisiko tämä salaisuuteni?
– Hän ei tee enää mitään, sanoin ja yritin hymyillä vahvistaakseni sanomani. – Hän sai jo niin sanotusti leikkiä minulla.
En ollut aiemmin ajatellut sitä, mutta minua todella pelotti. Entäs jos Kevin havittelisi vieläkin vertani? Olisinko turvassa häneltä? Olisiko salaisuuteni turvassa? Vain yksi vääri liike ja koko uudelleenrakentamani elämä tuhoutuisi.
Aloin pakostikin taas itkemään. En voinut sille mitään, vaikka yritin estellä.
Andrea painautui viereeni nopeasti ja kietoi kätensä ympärilleni.
– Ei mitään hätää, minä olen tässä, Andrea lohdutti ja pyyhki varoen kyyneleeni. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja silloin huomasin hänen olevan todella lähellä minua. Sydämeni takoi vimmatusti ja uskottelin sen olevan pelkoa.
Painaessa pääni Andrean olkapäätä vasten, tunsin oloni lämpimäksi ja näin silmissäni muistikuvan Rebecasta ja Andreasta Gallantin oleskeluaulan sohvalla. Uskottelin vahvasti itselleni, ettei tämä tunne ollut sitä, mitä luulin. Se ei saanut olla.

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: KikiGabriella
Kotisivut: http://sweetsilence.suntuubi.com/

21.09.2012 19:20
Luin vasta nyt tän... xD Olin jossain vaiheessa lopettanut lukemisen ja aloitin vasta lähiaikoina jatkamaan lukemista (olin jäänyt siihen kisalukuun).
"Tunsin kuvainnollisesti sanoen sydämeni särkyneen moneksi osaksi, joiden terävät reunat viilsivät minua sisäisesti."
En tiedä miksi mutta musta toi on jotenkin ihana lause! :D

Nimi: Milana
Kotisivut: http://starfall.suntuubi.com/

04.05.2012 20:40
Olen varmaan ihan idiootti kun käyn jokapv kyyläämässä että onko tullut lisää :D

Vastaus:

Et suinkaan! Olet ihana lukija, joka odottaa innolla jatkoa ;''3 Love u all <3

-Melek

Nimi: Milana
Kotisivut: http://starfall.suntuubi.com/

28.04.2012 01:25
No tätä ollaankin odoteltu jo pitkään :D Kiitos tästä ^^ odotan innolla lisää kolmatta osaa. Mutta tuon keltasen teksivärin voisi jättää kokonaan pois kun sitä ei nää hyvin lukea ^^ Itse suosittelisin erilaisia liiloja jotka sopis taustaan. Esim eka osa ois liila toka osa vähä tummenpi liila ja kolmas vaikka tummin liila.. Silleen että värin erottaa mutta niin ettei se muutu liian radikaalisti ^^

Vastaus:

Anteeksi, että annoin odotuttaa... ^^" Kolmas osa tulee mahdollisimman pian! =3 Yritän (huom. yritän...) samalla lisätä myös seuraavan luvun! Etkä ole suinkaan ainoa, joka valittaa keltaisesta tekstistä XD Nämä ovat sateenkaaren väreissä sen takia, että itselleni on aina kirjoittaessa helpompi näin pitkää tarinaa käsitellessä muistaa eri värit ja niiden myötä, mitä missäkin luvussa tapahtui :D

-Melek

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com