Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

18 1/2. Oli koittanut se suuri päivä, jota olimme kaikki odottaneet. Ginny oli antanut jokaiselle valmistamansa kilpailuasun. Housut olivat mustat ja leveälahkeiset, mutta tärkein osa asusta oli hihaton gallantin vihreä takki, joka oli hieman ylipitkä. Siinä oli leveä helma, edessä vetoketju ja kaikenlaisia remmejä sekä kiinnikkeitä tuomaan yksityiskohtia. Kaulus oli lyhyt ja pystyssä. Minua mietitytti hieman, haittaisiko se suorituksiamme.
Rebekka, Ginny, Jadet ja Amy hoitivat hiustenlaiton ja meikin. Oikeastaan ainoa meikki, jota käytettiin, oli luomiväri ja sekin oli Gallantin vihreä. Ginny olisi jälkikäteen halunnut vielä muitakin käytettävän. Hän olisi halunnut myös tehdä keinotatuointeja käsivarsiimme, mutta kaikki olivat olleet ideaa vastaan. Jos Ginny olisi lisännyt vielä jotakin asustukseemme, olisimme kuin sirkuksesta karanneet. Tästä syystä korukivetkin, jotka olisi kuulunut laittaa kasvoillemme, saivat jäädä pois.
Andrea oli saanut välttäää luomivärin, mikä sopi kaikille. Emme halunneet nöyryyttää joukkomme ainoaa poikaa, joka oli meitä tyttöjä kohtaan niin huolehtiva ja mukava. Muotovaahdolla taakse laitetut hiukset eivät kuitenkaan kuuluneet pudotettujen ideoiden listaan Andrean kohdalla. Poika sai hiuksiinsa myös selvästi enemmän sulkia kuin me muut. Muille tuli pompulaan kiinni kolme sulkaa, mutta Andrean hiuksiin niitä laitettiin vähintäänkin puoli tusinaa.
Kun kaikki oli valmista, lähdimme yhtenä joukkona ulos. Minä, Andrea, Reina ja Rebekka otimme mukaan luutamme, sillä edustaisimme joukkuettamme kilpailun lento-osiossa. En olisi halunnut siihen, sillä luudan kanssa lentäminen oli mielestäni vastenmielistä ja hankalaa. Olin kuitenkin muussakin todella kehno ja jokaisen kuuluisi osallistua kahteen lajiin, lukuun ottamatta Jadetia, joka osallistui vain yhteen lajiin, johon ei taikavoimia tarvittu. Hän edustaisi kanssani rohdosten osiossa Rebekkan ja Amyn kanssa. Loitsimisessa edustaisi Miley, Andrea, Amy ja Pamela. Taian monimuotoisuuteen jäisi siis edustamaan vielä Ginny, Pamela, Miley ja Reina. Ginny osallistuisi väri- ja pistetiedon erikoistehtävään. Olimme saaneet eilen kuulla, että se tehtävä olisi vapaa lyhyt esitys aiheen taidoistaan, jolloin Ginny uskoi luovilla kyvyillään olevansa vahvoilla. Lisäksi hän oli tehnyt itselleen upean omanlaisen asun, joka kävisi erikoistehtävään mainiosti.
Ulkona näimme muidenkin joukkueiden asut, jotka olivat myös upeita. Vipershillä oli punaiset puolipitkähihaiset takit, joita kaikki pitivät joko kokonaan auki tai vain hieman alhaalta kiinni, jolloin alla oleva musta paita näkyi. Housut olivat mustat ”lökärit”, joissa näkyi tietyssä valossa punaista. Ne olivat kuin Pamelan koulupuvun viitta. Kaikkien hiukset olivat tupeerattu ja tytöillä oli kajaalilla laitetut vahvat rajaukset silmissään.
Finessen oppilailla oli pitkät siniset paidat, joiden päälle oli laitettu mustat liivit. Housut olivat tavalliset suorat mustat kuin koulupuvussakin. Jokaisen tytön hiukset olivat letitetty. Huomasin Aileeninkin tyttöjen joukossa. Hänen sinertävänvihreät hiuksensa olivat uskomattoman pitkällä letillä, joka ylsi kevyesti lanteille. Kaikkein hienointa Finessen joukkueen asuissa oli rennoilta näyttävät siniset baskerit. Pojillakin oli sellaiset ja jotkut pitivät päähineitään todella vinossa, mikä näytti hienolta.
– Hyvää kilpailupäivää kaikille! rehtori Violette toivotti. – Toivottavasti olette innoissanne ja tästä tulee ikimuistoinen päivä!
Violette selosti, kuinka kilpailupäivä etenisi. Kilpailu pidettäisiin kokonaan ulkotiloissa ja ensimmäisenä lajina olisi rohdokset. Jännitin  kamalasti, kun astelin Jadetin, Rebekkan ja Amyn kanssa urheilukentälle, joka oltiin järjestetty kilpailualueeksi. Jokaisella joukkueella oli merkitty alue, jossa he saivat olla.
Kun kaikki joukkueet olivat asettuneet paikoilleen ja neljä edustajaa olivat kilpailukentällä, opettaja Dragomir ja rehtori Violette ottivat sauvansa esiin ja loitsivat näkyviin kilpailukentällä ilmeisesti aluksi näkymättöminä odottaneet välineet. Jokaisen joukkueen eteen ilmestyi hetkessä pöytä, jolla oli välineistö rohdosten tekoon, korkea pino kämmenenkokoisia lappuja ja edempänä maassa oli levittäytyneenä valtava määrä pieniin ruukkuihin istutettuja yrttejä sekä muita kasveja.
– Tehtävänne on yksinkertainen! Violette kuulutti kovaan ääneen. – Lapuissa lukee kasvien nimiä ja vaikutuksia sekä käyttötarkoituksia. Tarkoituksenne on yhdistää kaksi tällaista lappua ja tunnistaa niitä vastaava kasvi. Jokaista kasvia kohti on siis kaksi lappua, mutta joukossa on neljä kasvia, joille ei ole yhtäkään. Näistä neljästä kasvista teidän on tarkoitus tehdä jokin rohdos. Nopein joukkue saa tästä tehtävästä kaksi pistettä, toiseksi nopein yhden pisteen ja hitain joukkue jää pisteittä.
Katsoin lappupinoa ja arvioin lappujen määräksi suunnilleen sata. Meillä olisi siis arvioltani viisikymmentä kasvia tunnistettavana. Pystyin tuntemaan helpotusta siitä, että olin kuunnellut aina tarkasti rohdosten tunnilla ja ensimmäisistä tunneista lähtien olin osoittanut taitoni. Lisäksi olin jo pienenä oppinut tunnistamaan kasveja ja isäni oli opastanut minua, mihin kaikkeen niitä käytettiin.
– Tehtävä alkaa... Violetti aloitti ja nosti ripeästi kätensä ilmaan. – Nyt!
Jadet ehti tarttua ensimmäisenä lappupinoon ja selaili niitä nopeasti läpi. Katsoimme hetken aikaa Amyn ja Rebeccan kanssa, mitä voisime tehdä.
– Kuka teistä osaa tunnistaa hyvin kasveja? Jadet kysyi ja nosti käteni heti merkiksi. – Hyvä. Me Venuksen kanssa tunnistamme kasveja ja te ojennatte oikeat laput meille. Sopiiko?
Kellään ei ollut vastaanpanemista. Jadet ojensi laput Rebecalle ja Amylle, jotka seurasivat perässämmä kasviruukkuja täynnä olevalle alueelle.
– Korvasaniainen, Jadet huikkasi heti. – Käy kurkkukipuun, mutta käytetään erityisesti kosmetologisiin rohdoksiin.
Amy laittoi oikeat laput kasvin juurelle ja Jadet jatkoi seuraavaan. Itse katsoin haurasta kasvia, jonka kukka oli sievä, hauras ja jollakin tavoin hieman hohtava.
– Hohtoleinikki, tunnistin kasvin. – Käytetään suojelu- ja puolustusrohdoksiin.
– Hienoa Venus! Jadet huudahti ja näytti minulle pikaisesti molempia peukaloitaan, ennen kuin jatkoi taas tunnistustehtäväänsä.
Emme hidastelleet tippaakaan tehtävässämme. Jossain vaiheessa törmäsin kasviin, jonka lappuja ei löytynyt, jolloin Amy vei sen nopeasti pöydälle valmiiksi. Jadet auttoi minua välillä joidenkin kasvien kohdalla, joista en ollut varma ja yhteistyöllämme olimme saaneet kaikki laput pian laitettua paikoilleen ja meillä oli neljä kasvia, joista meidän kuului saada aikaiseksi jokin rohdos.
Vilkaisin nopeasti muita joukkueita ja sain huomata, ettei kumpikaan vastustajistamme ollut vielä yhtä pitkällä.
Muut Gallantin oppilaat hurrasivat ja kannustivat meitä kaikin voimin. Outoa, että huomasin heidät vasta nyt. Olin ollut liian keskittynyt tehtävääni.
– Kynsisammal, sinilehvä, feenikssaniainen ja perhosruusu, Jadet sanoi tuumaillen. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, minkä rohdoksen niistä saisi aikaiseksi, niin toivoin Jadetin tietävän.
– Feenikssaniaista ja sinilehvää käytetään hiusten hoitoon, Rebecca huomautti.
– Ja perhosruusua tuomaan hyvä tuoksu, sillä sehän on hajuvesissäkin tuoksu, lisäsin. – Siinähän on myös jotain ainesta, joka luo kirkkautta. Eikö kynsisammal liity kynsienhoitoon?
– Kyllä, Jadet myönsi. – Mutta sitä käytetään myös ylipäätään tuomaan vahvuutta rohdoksen vaikutukseen. Kynsisammal antaa tukevuutta, kuten kynsienhoidossa.
– Sehän on selvä hiustenvahvistusrohdos! Amy huudahti ja peitti nolona suunsa, peläten paljastaneensa vastustajille oivalluksensa. Ja jatkoi kuiskaten. – Tai siis rohdos, jonka laitettua suihkupulloon, se on hyvin tehokasta ainetta hiusten vahvistukseen. Se myös kiillottaa hiuksiaja jättää perhosruusun ansiota miellyttävän tuoksun.
– Todella terävää Amy! Jadet kehui ja nosti silmälasejaan paremmin. – Ensiksi pitää keittää vettä ja liottaa feenikssaniaisen sekä sinilehvän lehdet kiehuvaan veteen. Sen jälkeen lisätään kynsisammaleen haituvat ja rohdoksen keityttyä kuuluu lisätä murskattu perhosruusu. Jos rohdos onnistuu, siitä kuuluisi hypätä ilmaan pieni ilotulitetta muistuttava säde.
Toimimme Jadetin ohjeiden mukaan. Seurasin välillä, missä vaiheessa vastustajamme olivat ja huomasin Finessen oppilaiden päässeen yhdessä tuumimaan, minkä rohdoksen he saisivat aikaiseksi kasveista. Olin silti hyvin varma voitostamme. He eivät voisi enää ohittaa meitä.
– Käyn äkkiä tarkistamassa, onko kaikki lappumme varmasti oikein, Jadet sanoi ja meni kasvien alueelle. Meillä ei onneksi ollut muuta tehtävää sillä välin kuin katsoa, että kasvit liukenivat veteen yhdeksi liemeksi ja lisäsimme kynsisammaleen haituvat.
Jadet ehti tulla juuri sopivasti, kun meillä oli enää perhosruusu lisäämättä. Rebecca oli murskannut sen valmiiksi.
– Oliko kaikki kunnossa? Amy kysyi jännittyneenä.
– Kaikki oli ainakin omien tietojeni mukaan oikein, Jadet kertoi tyytyväisenä ja nappasi Rebeccan murskaaman perhosruusun, jonka hän heitti pataan. Rohdos alkoi kuplia villisti ja yhtäkkiä siitä sinkosi ilmaan pieni välkkyvä säde.
– Me teimme sen! Amy huudahti innoissaan. – Me voitimme tämän erän!
Iloitsimme yhdessä Gallantin meidän avulla saamaa kahta pistettä.
– Älkää intoilko vielä! Vipershiin kuuluva tyttö huusi. – Eihän teidän kasvejanne ole vielä tarkistettu, ovatko laput varmasti oikein!
– Minä tarkistin ne jo, Violette sanoi ja huomasimme hänen astelleen luoksemme. – Kaikki oli oikein.
– Missä välissä... Rebecca henkäisi, sillä emme kukaan olleet nähneet Violettea kasviemme luona. Oli kuitenkin päivänselvää, että Violetten kaltainen todella edistynyt noita kykeni sellaiseen, mitä oppilaat eivät välttämättä osanneet vielä kuvitellakaan.
– Onnitteluni Gallantin saamista kahdesta pisteestä, jotka onnistuitte joukkueellenne saamaan, Violette onnitteli. – Voitte siirtyä kilpailualueelta oman joukkueenne luokse.
Heti muiden luokse päästyämme olimme saaneet kuulla kehuja ja onnitteluja. Jadet oli kaikkien kehujen keskipisteenä, eikä mikään ihme, sillä hänhän oli tehnyt suurimman työn. Jadet todella oli uskomaton noita ilman taikavoimiakin.

Vaikka kilpailu olikin alkanut lupaavasti, se ei pelastanut meitä seuraavan lajin tappiolta. Taian monimuotoisuuden tehtävä oli ollut todellinen haaste vasta-alkajille. Miley ja Pamela olivat kyllä kokeneita noitia, mutta Ginny ja Reina olivat molemmat nuorimmat oppilaamme. Heillä oli ollut tehtävänään saada taikansa kiinteytettyä erikokoisiksi palloiksi, jotka kuului kaiken lisäksi vielä heittää sauvan päästä kauempana olevista renkaista läpi. Renkaita oli erikokoisia ja saadakseen tehtävän läpäistyä, taian kuului olla tismalleen oikeankokoisena pallona lävistäessään ne. Jokaisesta renkaasta kuului saada yksi pallo lävitse, jolloin se aktivoitui läpäistyksi. Renkaita oli noin parikymmentä.
Finessen joukkue oli ensimmäinen, joka sai kaikki renkaat aktivoiduiksi. He riemuitsivat liian aikaisin, sillä silloin kentän toiseen päähän, paljon kauemmas edellisistä renkaista, ilmestyi kaksi suurta rengasta.
– Juuri ilmestyneet kaksi rengasta aktivoituvat... Violette aloitti kuuluvalla äänellä. – Kun niiden lävitse kulkee eläinmuotoon kiinteytettyä taikaa. Niitä pitää kuitenkin olla kaksi erilaista, eli sama oppilas ei saa läpäistä molempia renkaita.
Miley ja Pamela olivat valpastuneet välittömästi, kun saivat tietää tulevasta. He olivat lajissa edustajistamme ainoat, jotka osasivat kiinteyttää taikansa eläimen muotoon. Heillekin oli kuitenkin varma haaste saada hallittua ja ohjattua sitä pitkälle kentän toiseen päähän, varsinkin kun taian eläimen muotoon kiinteyttäminen vaati paljon voimia.
Vipershin joukkue pääsi Finessen kanssa tasoihin. Finesseä ei onnistanut yllätyshaasteessa ja he jäivät siihen jumiin. Viperhin joukkueessa oli tässä tehtävässä pari vanhaa oppilasta, jotka saivat tehtävän hetkessä suoritetuksi ja näin ollen Vipershi voitti tämän erän. Finessen oppilaat taas saivat tehtävänsä suoritetuksi jo ennen kuin oma joukkueemme sai suoritettua pienemmät renkaat. Gallant oli tullut viimeiseksi, mutta joukkueemme taisteli viimeiseen asti ja päästyään yllätyshaasteeseen asti, Pamela ja Miley tarttuivat välittömästi toimeen, aloittaen pikaiset käsiliikkeensä, keräten magiapisteidensä taikaa.
Molempien sauvoista lähti hohtavaa valoa, jonka molemmat sinkauttivat sauvoistaan vauhdilla eteenpäin jo ennen kuin ne ottivat eläimen muotonsa. Pamelan taika, jonka punaisen ja sinisen taistelemaa väriä olin alusta asti ihaillut, otti nopeasti kissan muodon. Kissa juoksi niin lujaa kuin pystyi gepardin lailla. Mileyn tavallinen punainen taika ei kulkenut maata pitkin, vaan se lensi. Mileyn sieluneläin oli fasaani. Se lensi suoraa renkaasta lävitse ja katosi sen jälkeen. Pamelan kissa tuli perässä ja juuri ennen rengasta, se hyppäsi korkealle, päästen suoraa sen lävitse.
Aloimme hurrata, kunnes huomasimme Pamelan vaipuvan maahan. Miley otti nopeasti hänet otteeseensa ja piteli häntä. Pamela viittoi äkkiä kättään merkiksi, että taika oli vain vaatinut häneltä paljon voimia. Mileykään ei näyttänyt olevan täysin vireessä.
Minua huoletti. He olivat molemmat edustajina seuraavassa lajissa, joka oli loitsimista. Ja kuten tähän mennessä olin huomannut, haasteet eivät olleet helpoimmasta päästä.

18 2/2. Miley, Andrea, Pamela ja Amy seisoivat rivissä, kun heidän eteensä loihdittiin esiin tyhjä suurikokoinen vesimalja, sammunut soihtu, iso ruukku täynnä multaa ja teline, jolla oli höyheniä. Kauemmat ilmestyi neljä maalitaulua. Jokaisella joukkueella oli edessään sama näky.
– Kuten näette, jokainen esineistä vastaa jotakin elementtiä, Violette selosti ohjeita. – Jokainen joukkueesta valitsee yhden pääelementin vedestä, tulesta, maasta ja ilmasta, synnyttää sitä loihtimalla esille ja kaataa sen avulla yhden tauluista. Jokainen elementti mennään lävitse järjestyksessä, viestin tapaisesti. Ensimmäisenä joku joukkueesta loihtii maljaan vettä ja käyttää sitä kaataakseen telineen, jonka jälkeen lyö seuraavan joukkueensa jäsenen kanssa vaihdon merkiksi kädet yhteen.
Violette antoi hetken joukkueille aikaa neuvotella haasteesta. Huomasin katsomostakin asti Amyn paniikin. Hän oli ainoa ekaluokkalainen mukana tehtävässä. Muut osasivat luultavasti jo nämä asiat. Muistin, ettei meille ykkösluokkalaisille oltu opetettu kuin veden ja kasvien loihtimista tyhjästä. En tiennyt, kuinka vahvoilla Amy oli niissä asioissa.
– Kaikki joukkueet paikoilleen! Violette komensi. Joukkueemme järjestäytyi jonoksi, jossa kärjessä oli Miley, seuraava Andrea, kolmantena Amy ja viimeisenä Pamela. Amy hoitaisi siis maan osuuden. – Tehtävä alkaa... nyt!
Miley heilautti nopeasti sauvaansa ja kohta siitä suihkusi maljan täydeltä vettä. Hän kauhaisi sauvallaan ilmaa, jolloin vesi maljassa alkoi kohota ilmaan. Miley ei suotta kiirehtinyt, vaan antoi veden muotoutua tiiviiksi palloksi. Finessen ensimmäinen edustaja puolestaan hosui ja yritti välittömästi syöstä vetensä maalitauluun, jolloin ne levisivät vain ympäri maata.
Miley odotti kärsivällisesti, keräten keskittymiskykynsä äärimmilleen ja sen jälkeen sinkosi vesipallon suoraa keskelle maalitaulua. Se kaatui kevyesti maahan. Miley huudahti riemusta ja sen jälkeen löi kätensä yhteen Adrean kanssa, jolloin poika astui esiin.
Andrealta ei hetkeäkään vaadittu, kun hän sai soihdun roihuamaan liekkeihin. Poika oli uskomattoman nopea. Hän viuhtaisi kättänsä nopeasti ja liekit syöksyivät nuolien lailla, kaataen maalitaulun, joka ei kaikesta huolimatta kuitenkaan syttynyt tuleen.
Amy oli kaatua Andrean nopeasta käsien yhteenlyönnistä ja kompuroi multaruukun eteen. Tyttö vaikutti pojan jälkeen todella hitaalta, kun hän sai ruukusta hiljaa nousemaan esiin kasvin vartta. Amy yritti kasvattaa sen kokoa, mutta kasvi oli hyvin melko hauras.
Andrea yritti neuvoa Amya kaikin keinoin. En kuullut heidän puheitaan, mutta poika näytti sauvallaan esimerkkiä, kuinka tytön kuului omaansa liikuttaa. Miley ja Pamelakin opastivat tyttöä parhaansa mukaan.
Amy otti neuvoista opikseen ja sai kasviin tukevuutta. Se oli tavallinen lehdetön ja kukaton kasvinvarsi, jota hän alkoi kasvattaa kaaren lailla kohti maalitaulua. Amy eteni hitaasti, mutta joukkueellamme oli etumatkaa Andrean uskomattoman nopeuden johdosta.
Muut jatkoivat Amyn neuvomista, sillä tytön oli saatava nopeutta, jotta kasvi voisi kaataa maalitaulun. Lisäksi Amyn voimat alkoivat hiipua, kun hän yritti kannatella voimillaan suurta kasvia. Joukkueemme jäi muista jälkeen ja se sai Amynkin huomaamaan tilanteen. Tyttö alkoi pyörittää sauvaansa Andrean ohjeiden mukaan ja yllättäen hänen kasvinsa alkoi kiihtyvällä vauhdilla kasvaa ja syöksyä maalitaulua päin, kunnes lopulta sen tavoitettuaan kaatoi sen.
Amy kaatui ponnistuksestaan johtuen taaksepäin, jossa Miley ja Andrea ottivat hänet vastaan.
Pamela kumartui lyömään kätensä yhteen tytön kanssa ja siirtyi sen jälkeen sulkia täynnä olevalle telineelle. Hän pyöritti sauvaansa vinhasti, jolloin pieni ilmapyörre syntyi leikittämään höyheniä. Finesse oli ehtinyt päihittämään koko tehtävän ja riemuitsi voittoaan. Pamela kilpaili vielä erään Vipershin pojan kanssa. Molemmilla oli pyörremyrsky luotuna ja se täytyi enää vain syöstä maalitaulua päin.
Pamela ja poika vaihtoivat silmäyksen, mutta poika oli nopeampi. Hän sai maalitaulun kaatumaan vain hetkeä aiemmin ennen Pamelaa. Joukkueemme oli jälleen tullut viimeiseksi, mutta jäljellä oli vielä viimeinen laji: lentäminen. Olin valmiina. Peloissani, mutta valmiina.

– Lentotehtävä on hieman epätunnettu peli, jota normaalisti mennään juosten, eikä lentäen, Violette kertoi, kun kaikkien joukkueiden jäsenet odottivat sekoitettuina rivissä luutiensa kanssa ja seisoin vain muutaman oppilaan päässä Aileenista. Meihin oltiin langetettu loitsu, ettemme voineet olla viittä metriä lähempänä oman joukkueemme jäseniä. – Tämä on salamapalloa! Tulleksessa ihmisillä on oma samanniminen versionsa, mutta Holyon salamapallo eroaa siitä täysin. Ympäri Koulua ympäröivän metsän yläpuolella on renkaita, jotka kulkevat yhtenäisen ketjun tapaisesti ratana. Joukkueilla on pallo, jota heittelette toisillenne ja heitätte pallon myös jokaisen renkaan lävitse. Renkaat johtavat lopulta taas tänne. Jälleen nopein joukkue voittaa tämän erän, saaden kaksi pistettä, toiseksi tullut yhden ja viimeiseksi tullut jää pisteittä.
Violette otti opettaja Dragomirin kanssa esiin kolme synkänoloista palloa, joissa jokaisessa oli salamanmuotoisia kuvioita, jotka olivat jokaisen oppilasryhmän väriset. Rehtori piteli selvästi esillä Finessen palloa, jonka kuviot olivat siniset.
– Nämä ovat salamapalloja, joista peli on saanut nimensä, Violette kertoi. – Niiden erikoisuus on siinä, että niitä ei voi pitää kolmea sekuntia kauemmin käsissään tai saa kivuttoman sähköiskun. Pallo tippuu silloin taatusti käsistä ja hallintanne luudasta katoaa. Siksi joudutte heittämään sitä jatkuvasti toisillenne. Mutta jos yritätte vain heittää salamapallon ilmaan ja ottaa sen välittömästi takaisin omiin käsiinne, ette säästy sähköiskulta. Pallon on käytävä toisen käsissä. Myöskään toisen joukkueen palloon ei voi koskea saamatta sähköiskua. Whitney Osmet lentää parhaillaan valmiina radan varrella ja on valmiina auttamaan, jos joku meinaa tippua tai loukkaa itsensä.
Vilkaisin muita Gallantin oppilaita kentän laidalla. Kannustusjoukkueille oltiin annettu jokaista oppilasryhmää kohti yksi iso kristallipallo, josta he saivat seurata, kuinka pärjäisimme kilpailussa. Opettajat seurasivat kukin omasta pienestä kristallipallosta tapahtumia.
– Tehtävä alkaa... Violette aloitti tuttuun tapaan. – Nyt!
Samaan aikaan hän heitti Dragomirin kanssa satunnaiselle oppilaalle salamapallon. Reina sai omasta joukkueestamme pallon ja nousi nopeasti ilmaan. Hetken päästä hän heitti sen minulle. Tein vasta nousua ilmaan, jolloin hätäännyin ja heitin pallon summan mutikassa vain äkkiä pois käsistäni. Huomasin, kuinka Andrea syöksähti nappaamaan sen ja kohosi nopeasti ilmaan. Hän heitti pallon seuraavaksi Rebecalle, joka oli ehtinyt jo kääntää luutansa suunnan ensimmäiselle renkaalle. Renkaat olivat metsän yläpuolella.
Lähtöpaikalla vallitsi kaaos, kun kaikki oppilaat syöksähtivät ilmaan samaan aikaan. Rebecca yritti heittää pallon takaisin Andrealle, mutta osuikin toiseen oppilaaseen, joka sai välittömästi sähköiskun ja menetti luutansa hallinnan. Katsoin, kuinka finesseläinen tyttö tippui melkein maahan, ennen kuin joku opettajista loihti hänet leijumaan ilmaan.
Olin hetken aikaa hämilläni tilanteesta ja vilkuilin ympärilleni. Yllättäen punaisien salamoiden koristama pallo lensi minua kohti. Väistin sen vain vaivoin ja syöksähdin luutani kanssa äkkiä pakosalle. Pelästyin saman pallon lentävän taas luokseni, mutta tällä kertaa se olikin oman joukkueemme pallo, jonka nappasin horjahtaen kiinni.
Laskin kahden sekunnin verran ja heitin pallon sen jälkeen vähän matkan päässä odottavalle Reinalle. Hän kuljetti sitä hetken aikaa, ennen kuin heitti sen Rebecalle. Huomasin meidän läpäisseen jo ensimmäisen renkaan ja Rebecca sai hoideltua toisen pallollamme. Andrea odotti renkaan toisella puolella ja heitti pallon vuorostani minulle ohittaessani häntä.
Olimme saaneet kehitettyä toimintatavan, johon luotimme. Pallo kiersi jokaisella meistä vuorollaan, eikä liian pitkiä aikoja, jottei vahinkoa sattuisi. Keskityin vain ja ainoastaan pitämään silmällä palloa sekä tietysti pysymään luudallani. Se oli virhe.
– Venus varo! Reina huusi ja juuri silloin jokin osui selkääni. Sain kovan sähköiskun, joka ei kaikesta huolimatta sattunut, mutta sai minut hätkähtämään voimakkaasti ja menettämään hallintani luudastani. Aloin tippua luutani kyydissä kohti maata. Käteni olivat sähköiskun takia hetken aikaa täysin turta, jolloin en kyennyt tekemään mitään. Onneksi se tunne katosi nopeasti ja kykenin suoristamaan luutani ennen kuin ehdin osua puiden latvoihin. Syöksyin takaisin muiden perään ja huomasin Rebecankin melkein tippuneen. Hänkin yritti taas tavoittaa Reinaa ja Andreaa, jotka olivat kaksin edenneet pitkälle.
– Vipershiläiset keksivät tavan sabotoida toisten suoritusta! Rebecca huusi, vaikka hän ei normaalisti puhunutkaan melkein mitään. Nyökkäsin hänelle. Heitä olisi varottava.
Olin törmätä ohitseni syöksyvään Finessen oppilaaseen, mutta onnekseni hän väisti minua ajoissa. Pääsimme Rebecan kanssa jälleen Andrean ja Reinan kannoille. He olivat jotenkin selvinneet kaksin ilman meitä, mutta jääneet vajaa miehityksen takia hieman jälkeen. Viperhin joukkue kiisi ensimmäisenä sabotointinsa ansiota.
Andrea syötti pallon heti minulle ja heitin sen seuraavasta renkaasta läpi. Reina otti pallon vastan ja pääsimme jatkamaan samaan malliin. Parin renkaan jälkeen olimme kuitenkin yhdessä kasassa Finessen kanssa. Andrean heittäessä pallomme rengasta kohti, Finessen pallo heitettiin juuri samaan aikaan, jolloin pallot tärmäsivät toisiinsa ja lennähtivät vastakkaisiin suuntiin.
Syöksähdin luudallani pallomme perään, sillä Andrean oli kuulunut heittää se renkaan läpi minulle. Sain pallon kiinni ja yhdellä kädellä ohjasin luutaani korkeammalle. Reina tuli minua vastaan, jotta sain heitettyä pallon hänelle juuri ajoissa.
Olimme varmasti ylittäneet jo puolen välin, sillä huomasin renkaiden suunnan kääntyvän takaisin koululle päin. Samalla myös myötätuuli muuttui vastatuuleksi, vaikeuttaen lentoani. En ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia. Tuuli tuntui puhaltavan minua taaksepäin sitä mukaan, kun pääsin eteenpäin.
– Venus! kuulin tutun äänen pitkästä aikaa vierelläni. Aileen kuljetti Finessen palloa ja heitti sen sitten seuraavalle oppilaalle. – Syöksy hieman alaviistoon, niin pääset paremmin eteenpäin. Silloin et mene suoraa tuulta kohti. Tähän tapaan!
Aileen syöksähti alaviistoon ja seurasin häntä. Liikuimme selvästi nopeammin. En vain ymmärtänyt, miksi tyttö auttoi vastustajaa, vaikka ystäviä olimmekin. Hän ei vain ollut puhunut minulle kahteen viikkoon, emmekä olleet muutenkaan olleet tekemisissä. Ehkä hän yritti korvata sen minulle?
Otin joukkueemme pallon kiinni ja Aileenin neuvojen mukaisesti en ohjannut luutaani suoraa eteenpäin, vaan joko ylä- tai alaviistoon.
Loppusuora lähestyi. Vipershin joukkue oli tavoittelemattomissa ja varmasti tämän lajin voittaja. Finesse ja Gallant oli kuitenkin vielä rinta rinnan viimeisen renkaan luona. Andrea heitti pallon renkaasta ennen Finesseä ja nappasin pallon toisella puolella. Loppu oli enää nopeudesta kiinni.
Pistimme jokainen kaikkemme peliin ja syötellessämme palloa toisillemme keskityimme vain olemaan mahdollisimman nopeita. Viimein kilpailukenttä häämötti ja aloimme pudottaa korkeutta. Andrea otti pallon haltuunsa ja kiisi lujaa kohti kenttää. Hän ei kuitenkaan huomannut laskea sekunteja ja pallo ehti antaa hänelle tällin. Poika putosi kohti maata, mutta joku opettajista loihti hänet turvallisesti maahan. Salamapallomme tippui yksinään kohti maata, jolloin syöksyin sen luokse, napaten sen juuri ajoissa ennen maata. Laskeuduin kevyesti maahan, heittäen pallon vielä kerran perässä tulleelle Reinalle. Hän heitti sen vielä Rebecalle, kunnes olimme kaikki jälleen maassa. Olimme tulleet toiseksi, mikä oli hyvä suoritus.
Finessenkin päästyä maan tasolle, Violette onnitteli kilpailun päälajien läpäisemisestä. Vipershillä oli neljä pistettä, Gallantilla ja Finessellä molemmilla kolme. Esitystehtävä väri- ja pistetietoisuudesta ratkaisisi kisan. Lisäksi joukkueet saisivat tekemistään asuista myös pisteet.
Esitystehtävää varten kentälle oltiin loihdittu lava ja kilpailijoille annettiin hetki valmistautumisaikaa. Ginny kävi vaihtamassa vaatteensa, mutta vielä finesseläisen tytön aloittaessa esitystään, Ginny ei ollut vieläkään saapunut. Tyttö ei pitänyt sen kummempaa esitystä kuin loi taikaansa esille ja vaihtoi sen väriä milloin minkä väriseksi. Jossain vaiheessa hän sai taikansa hohtamaan kaikissa sateenkaaren väreissä, jolloin kaikki taputtivat. Sellainen todella vaati taitoa. Tyttö käytti sateenkaaritemppua hyväkseen ja loi vain pariksi sekunniksi esityksensä lopuksi yläpuolelleen sateenkaaren omasta hileentapaisesta taiastaan. Kaikki hurrasivat.
Ginny ilmestyi juuri silloin sopivasti ja asteli lavalle. Näimme hänen asunsa vasta nyt. Hänellä oli reisiä myötäilevät shortsit, joiden päällä oli kauniisti laskostettu hame, jota koristi kaunis vyö. Kengät olivat kevyiltä näyttävät saapikkaat. Napapaita oli edestä röyhelöinen ja koristeellinen, kaulassaan Ginnyllä oli pantamainen koru. Paidan selkämyksestä lähti jännä koristus, joka oli yksittäisiä valkoisia latvoista olemattomiin kapenevia kaistaleita. En ollut varma materiaalista, mutta ne näyttivät kaukaa hieman siiviltä.
Ginny laittoi musiikin soimaan ja alkoi tanssia. Samalla hän otti sauvallaan esille taikaansa ja vaihtoi sen väriä joka välissä.  Ginnyn tanssiessa jostain lennähti valkoisia höyheniä. Ginny liikkui sulavasti ja höyhenet leijailivat hänen ympärillään. Tyttö vaihtoi niidenkin väriä taikansa mukana. Hän taikoi esiin myös saippuakuplia sauvastaan.
Ginnyn esitys oli vaikuttava ja kaunis. Hurrasimme lopuksi kaikki yhteen ääneen.
Viimeisenä Viperhistä lavalle astui Carlokseksi itsensä esittelevä poika, jonka harmaanruskea tukka oli letitetty. Hän kertoi yrittävänsä saada kaikkien 13 magiapisteensä taian irroitettua.
Kuten arvata saattoi, poika ei onnistunut siinä. Hän piti kyllä taidokkaan esityksen vaihdellessaan aina jokaisen magiapisteensä taian väriä eriväreissä, mutta loppujen lopuksi hän sai kuitenkin 12 pistettä irti. Sydämen magiapiste jäi uupumaan. Opettajat olivat kuitenkin vaikuttuneita pojan taidoista, sillä harva oppilas pystyisi samanlaiseen suoritukseen. Lisäksi pojan valtavan määrän irroitettua magiaa tunsi yleisössä asti. Hän oli todella voimakas ja sen pystyi tuntemaan.
– Pisteet on nyt päätetty! Violette kuulutti lavalla jonkin ajan kuluttua. – Gallant saa kaksi pistettä asuistaan, Finesse yhden ja Vipershi jää pisteittä. Tilanne on siis Gallantin hyväksi yksi piste enemmän kuin muilla.
Riemuitsimme jo. Johdimme muita joukkueita yhdellä pisteellä, joten voitti oli lähellä.
– Ja esityskilpailun pisteet! Violette ilmoitti. –  Aloitan toisesta päästä. Finesse jää pisteittä, joten Finessen lopputulos on neljä pistettä. Vipershi saa yhden pisteen, jolloin lopputulos on viisi. Gallant saa kaksi pistettä upeasta esityksestään, jolloin lopputulos on seitsemän. Gallant on näin ollen kilpailun voittaja!
Emme enää pidätelleet riemuamme. Koko oppilasryhmämme yhtyi ryhmähaliin ja huusimme onnitteluja toisillemme. Vaikka olimme koulumme pienin ryhmä, olimme olleet voittamattomia.
Gallant sai pokaalin voittonsa kunniaksi ja kävimme koko ryhmän voimin vastaanottamassa sen lavalta. Ginny sai ottaa pokaalin käsiinsä, sillä hänen ompelu- ja esiintymistaitojensa ansiota emme olisi välttämättä voittaneet. Nuorin oppilaamme oli osoittanut taitonsa ja minäkin olin osoittanut kykyni lentämisessä. Olin ylpeä meistä kaikista.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Rose

13.04.2012 17:51
Hyvät kilpailutehtävät keksit!
Tuo kasvitehtävä oli aika mielenkiintoinen!

Vastaus:

Kiitos betani! ^^ Vistlipin kappaleet auttoivat tässä vaikeassa tehtävässä! :D

-Melek

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com