Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

3/3

 

Aika kului tähden sydämelle nopeasti. Elimmehän oikeasti miljoonia vuosia. Yksi vuosi ei tuntunut siksi missään. Melko pian sen jälkeen, kun minut oli suljettu pieneen huoneeseen, luonani oli käynyt ihmisiä milloin missäkin aikeissa. Minua yritettiin syöttää, mutta eivät tähden sydämet syöneet. Emme myöskään nukkuneet koskaan. Siksi olin ihmisille varmasti kummajainen. Istuin vain paikallani huoneessa, enkä tehnyt mitään. Odotin vain ja ainoastaan kuolemaa.

Minut vietiin melko pian huoneestani muualle. Sain toisen huoneen, jossa minut laskettiin vuoteelle makaamaan. Huoneessa oli erilaisia tavaroita yrittäen luoda kodikasta ilmapiiriä, mutta minulle kodikkuus olisi ollut palatsin suuret loistavat salit.

Uudessa huoneessani oli ikkuna. Jonkun tai joidenkin tähtien valoa tulvi päivisin sisälle, jolloin olin sokea. Öisin oli sama juttu, mutta joskus pilvien todella peittäessä taivaan, pystyin näkemään. Se vaikutti kuitenkin turhalta, sillä pimeässä en meinannut nähdä muutenkaan mitään. Aikani kului silmieni edessä kiihtyvällä tahdilla. Minun luultiin varmaankin olevan koomassa tai jotain. Koko tämän ajan vain makasin sängyllä puhumatta ja liikkumatta. Oloni alkoi käydä jo heikoksi. Tiesin, että aikani koittaisi pian ja kuolisin. Samaan aikaan oma tähteni räjähtäisi supernovaksi.

Katselin yöllä ulos ikkunasta. Oli todella pimeä yö, eikä tähtien valo näkynyt. Makasin sängylläni yhä edelleen. Odotin kuolemaani. Yllättäen kuitenkin muutuin sokeaksi ja tiesin jonkin tähden valon osuvan minuun. Ehkä pilvenreuna oli raottunut ja jokin tähti loisti minuun valoaan.

Kuulin, kuinka ikkunani avautui hiljaa naristen. Mikään ei ollut enää pitkään aikaan hätkähdyttänyt minua, joten olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

– Rijl al Awwa, kuulin nimeni mainittavan ja tutun kielen.

– Kuka siellä? kysyin ja nousin istumaan. En ollut pitkään aikaan liikkunut lainkaan, joten istuminen sattui hieman. Heikko oloni ei kaiken lisäksi auttanut tilannetta.

– Tulin viemään sinut, tytön ääni kertoi. – Olet saattanut kuullakin minusta. Olen Auringon tähden sydän.

– Mitä sinä täällä teet? ihmettelin. – Ja mitä tarkoitat sillä, että aiot viedä minut.

– Vien sinut takaisin kotiisi, Aurinko vastasi. – En halua antaa sinun kuolla. Siksi kävin varastamassa alphasi luota kaapusi ja otsapantasi. Oletko valmis lähtemään?

En pystynyt uskomaan tätä todeksi. Olin jo valmistautunut kuolemaan ja nyt minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä takaisin kotiini muiden luokse.

– Mutta olen jatkuvasti sokea siellä, kerroin. – En kykenisi elämään kunnon elämää.

– Et kykene täälläkään, vaikka sinut lähetettiinkin tänne, tyttö huomautti ja tiesin hänen olevan oikeassa. – Sitä paitsi ihmisiäkin on sokeita, jotka eivät koskaan näe. Silti hekin voivat elää tavallista elämää, vain hieman rajoitetusti. Sinäkin kykenet varmasti.

– Mutta... aloitin, kun Aurinko tarttui käsistäni ja vetäisi minut ylös sängystäni.

– Ei mitään muttia! tyttö sanoi pontevasti. – Me lähdemme nyt! Tiedän, että haluat sitä enemmän kuin mitään.

Hän oli jälleen oikeassa. Seisoin jaloillani tytön pitäessä minua käsistä.

– Hyvä on, vastasin ja hymyilin. Tunsin yllättäen, kuinka päälleni laitettiin tuttu kaapu. Vasta otsapannan saatua taas päähäni, tunsin jälleen olevani tähden sydän ja ylpeä sellainen.

– Kiedo kätesi ympärilleni tiukasti, Aurinko pyysi ja sokeana hamuilin kädet edellä häntä. Viimein sain käteni hänen ympärilleen. Tunsin pitkät silkinsileät hiukset kasvojani vasten. – Nyt mennään!

Outo tunne kouraisi minua. Tiesin meidän juuri matkanneen jonnekin, sillä olinhan näin tehnyt kerran aikaisemmin elämässäni. En vain ollut tiennyt, että voisin matkata toisen avustuksella, vain pitämällä hänestä kiinni.

– Missä me olemme? kysyin.

– Olemme Rigilin palatsissa, Aurinko kertoi. – Hän on Kentaurin tähdistön alpha ja minun lähin tähteni. Olen tavallaan liittoutunut heidän kanssaan.

Tyttö otti minua kädestä ja kävelimme vieretysten. Hoipuin aina välillä tasapainon pettäessä, mutta siitä tyttö ei tuntunut välittävän. Hän vain pysähtyi hetkeksi, että saisin tasapainoni korjattua.

– Rigil! Aurinko huusi ja ääni kantautui pitkälle. Tunsin sen perusteella, että käytävät olivat suuret.

– Saitko tuotua hänet? nuoren miehen ääni kysyi.

– Sain, tyttö vastasi. – Missä Rigil on?

– Hän on tiedustelemassa, mikä tilanne tällä hetkellä on, mies kertoi ja kuulin tämän astelevan luoksemme. – Tervehdys, Rijl al Awwa! Olen Hadar, Kentaurin tähdistön beta.

– Kiitos, vastasin ujosti.

– Tuntuu varmasti avuttomalta olla sokea, mutta kyllä se siitä, Hadar kannusti. – Siihen tottuu ja voit oppia elämään sen kanssa.

– Rijl al Awwa! toinen miehen ääni huudahti kauempaa. – Olen Rigil ja kuulinkin minusta puhuttavan täällä jo.

– Millainen tilanne on Neitsyt-tähdistöllä? Aurinko kysyi hieman huolestuneena.

– Mitä tarkoitat? ihmettelin. – Onko tähdistölläni jokin hullusti? Mitä on tapahtunut?

– Piakkoin siellä alkaa oikeudenkäynnin toinen osa, Rigil vastasi.

– Mikä oikeudenkäynti? kysyin ja pystyin odottamaan jotain pahaa.

– Silloin, kun sinut lähetettiin maahan, samoihin aikoihin oli tapahtunut edellisen oikeudenkäynnin ensimmäinen osa, jolloin oli sattunut kohtalokkaita välikohtauksia, Rigil kertoi ja ymmärsin. – Ihmisten maailmassa ehkä kului useita vuosia, mutta täällä meidän maailmassamme siitä ei ole kulunut kovinkaan pitkää aikaa. Ihmisten maailmaan verrattuna ehkä pari viikkoa.

– Eli pian siellä aiotaan päättää, kuinka Sirius ja Porrima tuomitaan, Hadar täydensi. – Sinusta ei onneksi enää kinata, sillä kaikki uskovat sinun olevan jo poissa pelistä. Voit palata vasta oikeudenkäynnin jälkeen kotiisi, kun kaikki on järjestynyt.

– Mutta siellä päätetään Porriman kohtalosta! huomautin puoliksi huutaen. – Hän on minulle läheisin henkilö. Hän oli paikalla silloin kun synnyin, hän oli valmis uhmaamaan Siriusta, kun luuli tämän tappaneen minut ja hän oli puolustamassa minua hädän tullessa. Haluan olla paikalla varmistamassa, ettei hänen käy mitenkään.

En tiennyt, mikä muiden ensireaktio oli, sillä en sitä nähnyt. Pystyin vain mitään näkemättä odottamaan heidän vastaustaan ja mielipidettään.

– Hyvä on, Rigil myöntyi. – Sinun päätettävissähän se on.

– Mutta me tulemme mukaasi! Aurinko huudahti päättäväisenä ja kietoi kätensä olalleni. Hän ei sen perusteella ollut kovin paljoa minua pidempi.

– Spica on tuolla, Hadarin ääni kertoi, mutta tietenkään en nähnyt, minne suuntaan hän osoitti.

– Mennään sitten, tyttö hoputti ja irrotti otteensa harteiltani. – Saat tällä kertaa tottua hoitamaan matkaamisen itse.

– Siis tarkoitatko, että minun pitäisi itse matkata Spicalle? kysyin ja mietin, oliko Aurinko todella perillä tähtien välisestä matkaamisesta.

– Tietenkin, tyttö kuitenkin tokaisi hieman naurahtaen. – Miksipä ei?

– Mutta matkatakseen kuuluu ensin nähdä kyseinen tähti, selitin. – Sen jälkeen kädet otsapannan kivellä pitäen sulkea silmät ja nähdä kyseinen tähti myös sielunsa silmin.

– Se kyllä onnistuu sinulta, Aurinko sanoi rohkaisevasti. – Sinun ei tarvitse ensin nähdä Spicaa silmilläsi. Se neuvo on vain niille, jotka eivät mielessään osaa nähdä asioita halutessaan. En minäkään katso tähtiä välttämättä ennen kuin matkaan. Eihän maassakaan nähnyt yöllä pilvien takaa yhtäkään tähteä, mutta silti me matkasimme tänne. Voit nähdä kyseisen tähden ensin ajatuksissasi ja vasta sitten sielusi silmin. Olethan sinä ennenkin Spican tähden nähnyt. Tiedät miltä se näyttää ja osaat kuvitella sen. Yritä pois vain!

Nostin käteni epäröiden otsapantani kivelle. Pidin silmiäni auki ja muistelin, miltä tähdistöni alpha tähti näytti. Pystyin muistamaan yhä hyvin selvästi sen. Seuraavaksi suljin silmäni ja kuvitelmani tuntui rävähtävän hetkeksi aikaa silmissäni eloon kuin olisin nähnyt sen edessäni.

– Apua, henkäisin yllättävää tunnetta.

– Sinä teit sen Rijl al Awwa, Hadar onnitteli. – Olemme Spicalla.

– Kutsukaa minua vain Erwoksi, pyysin. – Se on Porriman minulle alun perin suunnittelema nimi.

– Katsos nyt Erwo, Aurinko sanoi onnellisen kuuloisena ja hypähti halaamaan minua. – Sinä kykenet elämään täällä sokeanakin.

– Miksei Spica tajunnut sitä? kysyin, sillä tunsin Auringon olevan jälleen kerran oikeassa. Minut oli lähetetty aivan turhaan maahan.

– Ehkäpä Spica halusi suojella sinua myös Siriukselta, Hadar arveli. – Tai ehkä hän ei kaikkien yllättävien käänteiden jälkeen tajunnut sitä.

– Mutta nyt on mentävä, Rigil huomautti. – Oikeudenkäynti on varmasti jo alkanut.

Sen sanottuaan lähdin juoksemaan käytävää pitkin. Olin kulkenut täällä ennenkin, joten tunsin myös näkemättä paikat ja jokaisen kulman. Muut juoksivat kanssani, tiesin sen juoksuaskelten äänistä.

Olin juuri kääntymässä kulmassa, kun harteistani napattiin kiinni.

– Liian aikaisin Erwo, Aurinko naurahti. – Et sinä aivan ulkoa taida sittenkään vielä osata kulkea.

Nolostuin pakostikin, mutta onneksi kukaan ei pitänyt minua pilkkanaan. Rigil ja Hadarkin vain naurahtivat huvittuneina. Jotenkin heistä kuulsi kannustava olemus.

Aurinko opasti minua hieman kääntymään ja kulkemaan keskellä käytävää, eikä reunoja päin. Aloin luottamaan sokeana itseeni paremmin hänen avustuksellaan.

– Salin ovet ovat jo kiinni, Rigil huomautti, kun pysähdyimme. Tiesin meidän seisovan valtavien ovien edessä. Kuvittelin näkymän eteeni ja hetken aikaa se tuntui välähtävän todellisena edessäni. En ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa, mutta toivoin vain, ettei se olisi mitään pahaa.

– Tehdään siis näyttävä sisääntulo! Aurinko ehdotti ja kuulin, kuinka hän paiskasi valtavat ovet apposen auki. Jymähdys oli valtava, kun auki työntyessään ovet kolahtivat seiniä päin.

Kuulin hämmentyneitä ja närkästyneitä huutoja. Kävelin Auringon vierellä, Hadar ja Rigil takanamme tullessa suuren oikeussalin poikki. Näkemättäkin tiesin, että kaikki olivat kääntyneet katsomaan meitä. En kuitenkaan osannut sanoa varmaksi, missä toverini istuivat. Olivatkohan he samoilla paikoilla etuvasemmalla kuin viimeksi?

– Sirius ja Porrima seisovat salin keskellä, Aurinko selosti minulle. – Spica seisoo tuomion korokkeella.

Pelästyin ensin sanaa tuomion koroke, mutta tajusin sillä tarkoitettavan korkeaa koroketta edessä.

– Mitä Kentaurin alpha ja beta täällä tekevät? Castorin ääni kantautui salissa. – Ja Aurinko... ja Rijl al Awwa!

– Erwo! kuulin Porriman huutavan edestäpäin yllättyneenä, mutta onnellisena. Pystyin arvioimaan välimatkamme hänen äänensä perusteella, eikä se ollut kovin pitkä.

– Eikö Rijl al Awwan pitänyt olla mennyttä? Härkä tähdistön Aldebaran huudahti hämmästyneenä. Salissa syntyi tämän johdosta kova kuiske ja häly.

– Minun pitikin olla, kerroin kovaan ääneen. – Olen kuitenkin palannut, ennen kuin menehtyisin. Kiitos Auringolle sekä Rigilille ja Hadarille. Sirius teki minusta tähtien valossa sokean. Luultiin, etten voisi elää sillä tavalla tähtien joukossa, jossa jatkuvasti on altistettuna tähtien valolle. Onneksi nämä tähdet kuitenkin uskoivat asian voivan olla toisin. Kyllä minä pärjään ja voin elää yhä Neitsyt-tähdistössä nuorimman tähden sydämenä.

Hetken aikaa salissa vallitsi hiljaisuus. Se tuntui painostavalta. Silmiäni räpäyttäessä mielessäni vilahti jälleen kuva. Se oli edessäni olevasta näkymästä. Näin siinä oikeussalin etuosan, Spican tuomion korokkeella sekä Siriuksen ja Porriman edessäni. Mitä tämä oli?

– Alat sokeutesi takia näkemään sielusi silmin, Sirius sanoi edessäpäin. Hän oli taas lukenut ajatuksiani.

– Erwo siis näkee? Porrima ihmetteli, mutta sanoi asiansa sen verran hiljaa, ettei kukaan salin reunoilla istuja voinut kuulla.

– Ei nyt ihan, Sirius selitti melkein kuiskaten. – Näkee vain silloin tällöin silmiä räpäyttäessä tai kiinni laittaessa välähdyksen edessään olevasta näkymästään.

– Rijl al Awwa, Spica sanoi kuuluvalla äänellä, mutta jälleen hänen äänensä värisi. – On hienoa, että olet palannut keskuuteemme. Myönnän ehkä tehneeni väärän liikkeen kuvitellessani, ettet voisi elää sokeana tähden sydämen elämää. Kentaurin tähdistön alfa ja beta sekä Aurinko voisivat mennä istumaan. Rijl al Awwaa pyydän astumaan oikeuden eteen, koska sinusta tämä kiista on alkanut.

– Me toivotamme sinulle onnea, Aurinko kuiskasi ja silitti kevyesti selkääni, ennen kuin meni istumaan. Itse puolestani kävelin hieman edemmäs, kunnes tunsin olevani Siriuksen ja Porriman välissä.

– Rijl al Awwa on siis palannut, joten toimia kannattaa miettiä uudelleen, Kauris tähdistön Capricorni huomautti. – Hän on tosin vain sivukappale koko tapahtumassa.

– Sirius on tunkeutunut laittomasti vastasyntyneen tähden alueelle, sokeuttanut myöhemmin tämän ja tappanut Neitsyt-tähdistön zetan, Scorpii luetteli. – Porrima on yrittänyt murhata Siriuksen ja tappanut Ison Koiran tähdistön gamman.

– Ehdotan yhä edelleen Porriman siirtymistä Ison Koiran tähdistöön, Regulus ilmoitti. – Iso Koira saisi uuden gamman tilalle, vaikka onkin silmäpuoli.

– Minä ehdotan Rijl al Awwan siirtämistä Isoon Koiraan, Skorpionin Antares ehdotti. – Neitsyt-tähdistö menettää yhden jäsenensä, mutta Iso Koira saa tilalle sokean tähden. He ovat tasoissa.

– Erwo, miksi sinä palasit? Porrima sihahti. – Sinut saatetaan siirtää Isoon Koiraan.

– Mieluummin minä kuin sinä, vastasin ja osoitin hymyn naisen suuntaan. Pystyin kuvittelemaan hämmentyneen ilmeen Porriman kasvoille ja kaiken lisäksi tunsin Siriuksen katseen selässäni.

– Mutta me emme halua sinun siirtyvän mistään hinnasta Isoon Koiraan, Porrima sanoi. – Oli tarpeeksi, että menetimme Adharan ja Aludran heille. Emme halua sinusta muuttuvan samanlaista.

– Usko pois, minusta ei koskaan tule heidän kaltaistaan, sanoin ja yllättäen tunsin jalkani melkein pettävän altani. Suoristin nopeasti selkäni, toivoen, ettei kukaan ollut huomannut.

– Kannatan Antaresin ehdotusta siirtää Rijl al Awwa Ison Koiran tähdistöön! Aldebaran huusi.

– Samoin täällä! Castor huusi ja sai muutkin Kaksosten tähdistön jäsenet yhtymään mukaan. Monet muutkin tähdet kannattivat ehdotusta. Leijona ja Kauris tähdistö olivat ainoita, jotka vastustivat.

– Enemmistö on puhunut, Spica sanoi päättäväisenä. – Oikeus on tehnyt päätöksensä.

– Odottakaa! huusin ja hämmentävä hiljaisuus laskeutui saliin. Kaikki katsoivat varmasti parhaillaan minua. – Tuo päätös ei ole tasaväkinen. Ison Koiran tähdistö jäisi tässä tapauksessa voitolle, sillä Sirius on minun isäni. Hän saisi tyttärensä omalle tähdistölleen.

Hiljaisuus repeytyi ja kova häly valtasi koko oikeussalin.

– Siriusko muka isäsi? Antares ihmetteli. – Ison Koiran ja Neitsyt-tähdistön välit ovat olleet niin kireät, että tämä on täysin mahdotonta.

– Se on totta! uskottelin. – Neitsyt-tähdistöllä oli petturi nimeltä Khambalia. Hän toimi yhteistyössä Ison Koiran kanssa. Sirius siirsi hänelle voimiaan ja tappoi tämän jälkeen, jotta Khambalian supernovasta voisi syntyä heidän yhteinen lapsensa. Sen takia Iso Koira otti silloisista Neitsyt-tähdistön jäsenistä vain kaksi ja jätti kolmannen uupumaan. Sirius oli suunnitellut kaiken perinpohjaisesti!

Kaikki olivat hiljaa. Tunsin Porriman henkäisevän järkytyksestä. Tietysti oli järkyttävää kuulla, että hyvä ystävä oli ollut petturi. Muista tähdistöni jäsenistä oli myös varmasti hyvin järkyttävää kuulla, että olin heidän pahimman vihollisensa tytär.

– Mikä valttikortti kuvittelit tuon tiedon olevan? Sirius kuiskasi. – Nyt toverisi varmasti vihaavat sinua, kun tietävät minun olevan isäsi ja että olet petturin tytär.

– Pitääkö väite paikkansa? Spica kysyi jäätävällä äänellä. Olin onnellinen, etten voinut nähdä alphani katsetta, sillä se olisi helposti saattanut jopa tappaa minut.

– Kaikki Rijl al Awwan sanoma pitää täysin paikkansa, Sirius sanoi lopulta päättäväisenä.

– Iso Koira jäisi todella tilanteessa voitolle, jos he saisivat Rijl al Awwan joukkoonsa, vaikka tämä olisikin sokea, Capricorni huomautti. – Sirius on joka tapauksessa havitellut vain tytärtään.

Tilanne oli jokaiselle sekava ja ymmärsin kyllä. Tilanteelle oli keksitty jo kertaalleen päätös, joka oli sopinut enemmistölle, mutta nyt uuden tiedon takia tilannetta jouduttiin miettimään jälleen puhtaalta pöydältä.

– Ottakaa huomioon, että jos Rijl al Awwa on Siriuksen tytär, hän ei ole tehnyt mitään väärää mennessään vastasyntyneen tyttärensä palatsiin, Leijonan beta Denebola huomautti. – Siriuksen ainoa rikos on siis Neitsyt-tähdistön zetan tappaminen ja oman tyttärensä sokeuttaminen.

– Ja Porrima on yrittänyt tappaa Siriuksen sekä murhannut Ison Koiran gamman, Regulus lisäsi.

– Tilanteelle on hyvin vaikea löytää ratkaisua! Caproconi huudahti.

– Minulla on teille ratkaisu, kerroin ja astuin pari askelta edemmäs. Minun oli pakko myöntää itselleni, että minua pelotti.

– Ehei, älä kuvittelekaan, Sirius tokaisi jo valmiiksi luettuaan ajatukseni.

– Ison Koiran tähdistö luopuu vaatimuksestaan saada yksi Neitsyt-tähdistön jäsen itselleen... aloitin. – Ja Neitsyt-tähdistö puolestaan menettää yhden jäsenensä.

– Millä tavalla menettää? Spica kysyi korokkeeltaan. – Kenelle siirrämme yhden jäsenistämme?

– Ette kellekään, vastasin. – Minä kuolisin, niin menettäisitte yhden jäsenenne.

– Erwo! Porrima huudahti järkyttyneenä. – Sinä et ole tehnyt mitään väärää! Sinua ei kuulu rangaista kuolemantuomiolla!

– Olen muutenkin jo heikossa kunnossa, kerroin ja tunsin, kuinka toinen jalkani alkoi pikkuhiljaa pettää altani. – Kuolen ihan piakkoin. Toivon vain viimeisenä pyyntönä, että oma uhraukseni lopettaisi tämän koko kinan. Että Neitsyt-tähdistö ja Ison Koiran tähdistö voisivat olla tovereita keskenään.

Vaivuin polvilleni, kun jalkani eivät enää kestäneet.

– Sirius, isä... sanoin ääni hieman haipuen. – Sinä olet ja tulet aina olemaan kaikkein voimakkain tähti. Ei Spica voi koskaan viedä paikkaasi. Minä tiedän sen tyttärenäsi.

Tunsin väkeä polvistuvan vierelleni. En kuitenkaan nähnyt, ketä ympärilläni oli.

– Erwo, sinä olisit voinut elää hyvää tähden elämää täällä, Aurinko sanoi haikeana. – Voit vielä ehtiä tähdellesi keräämään voimia.

– Olen petturin tytär, huomautin. – Tuskin olen kaiken paljastuneen jälkeen enää tervetullut Neitsyt-tähdistön jäseneksi.

– Ei sillä mitään väliä, ketkä vanhempasi ovat olleet! Zaniahin ääni kantautui muiden seasta. – Sinä et ole tehnyt mitään väärää ja siksi olet ja tulet aina olemaan perhettämme!

Muutkin tähdistöni jäsenet myötäilivät nuoren Zaniahin sanoja. Se tuntui lohdulliselta.

– Ei tämä voi päätyä näin! Sirius huudahti. Ennen kuin ehdin tajuta mitään, joku nappasi minut kevyesti syliinsä ja lähti juoksemaan niin lujaa kuin pääsi.

– Sirius! joku huusi takanamme. Kuulin hälyn äänet, kun jälleen kesken oikeudenkäynnin sattui jokin yllättävä käänne.

– Minä pelastan tyttäreni! Sirius huusi ja tajusin hänen olevan se, joka kantoi minua juosten.

– Se on turha vaiva, sanoin ja painoin pääni isäni rintakehää vasten.

– Minulle olit aluksi vain pelkkä taktinen siirto, Sirius kertoi samalla juostessaan. – Halusin vain joukkoomme vahvistusta omalla tyttärellä, mutta kiinnyinkin sinuun. Ja nuo sanasi tuolla oikeussalissa...

– Eikö sinun olisi ollut helpompaa vain hankkia lapsi jonkun oman tähdistösi jäsenen kanssa? kysyin ja ääneni alkoi haipua voimattomuudesta johtuen.

– Ei, Sirius vastasi. – Sinun äitisi halusi kuolla. Hän halusi kuolla, ennen kuin muille paljastuisi hänen olevan petturi. Ja kaiken lisäksi me kaksi rakastimme toisiamme.

Suuni avautui hieman hämmästyksestä. Sirius varmaan huomasi sen juostessaankin.

– Kyllä, Sirius myönsi ja hänen äänestään kuulsi onnellisuus. – Me rakastimme toisiamme. Olit oikeasti toivottu lapsi, etkä täysin pelkkä siirto. Äitisikin todella halusi sinut.

Jos tähden sydän kykenisi itkemään, olisin itkenyt onnesta.

– Tämä oli asia, jonka halusinkin tietää ennen kuolemaani kuollakseni onnellisena, sanoin ja hymyilin tyytyväisenä.

– Sinä et ole kuolemassa! Sirius huusi. – Olemme aivan kohta lasiseinämällä ja näemme tähtesi. Pääsemme sinne tuossa tuokiossa.

– Myöhäistä, sanoin ja tunsin sisälläni polttavan kivuliaan tunteen. – Luvatkaa minulle pitää rauha näiden kahden tähdistön välillä.

Sirius ehti juosta lasiseinämän eteen vain huomatakseen, kuinka tähteni räjähti supernovaksi. Tunsin viimeisen suuren piston sisälläni.

– Hyvästi, kuiskasin ja aloin haihtua pieniksi valopalloiksi, kuten Heze oli tehnyt kuoltuaan.

– Hyvästi Rijl al Awwa... ei vaan Erwo, Sirius sanoi lopuksi. Tunsin vielä, kuinka Sirius vaipui polvilleen ja halasi minua tiukasti, kunnes minun tilallani hänen otteessaan oli vain tyhjää ilmaa.

 

Porrima juoksi käytäviä pitkin etsien alphaansa. Lopulta hän löysi tämän pääsalista.

– Spica! nainen huudahti innostuneena. – Se syntyy!

– Nyt jo? Spica ihmetteli. – Eihän siitä ole edes vuosituhatta!

– Sillä on ilmeisesti kova kiire syntyä, Porrima vastasi. – Hae sinä muut, niin minä menen jo edeltä paikan päälle.

Normaalisti Porrima ei jaellut käskyjä alphallee, mutta tämä oli erikoistapaus.

Ei kulunut kauaa aikaa, kun Neitsyt-tähdistön jäsenet olivat kokoontuneet vastasyntyneen tähden palatsille katsomaan, kuinka sen ytimestä heidän joukkoonsa syntyi uusi tähti.

– Erwon tytär, Zavijava sanoi tyytyväisenä Porriman syliin ytimestään valahtanutta nuoren tytön hahmoa. – On harvinaista, että niin nuorena kuolleen tähden supernovasta syntyisi toista tähteä tilalle.

– Hän on siksi suuri ihme, Spica huomautti.

Heidän takanaan kenenkään huomaamatta Sirius seurasi tapahtumia tyytyväisenä. Mies ei uskaltanut mennä lähemmäs, jottei jälleen aiheuttaisi kohua. Hänelle riitti, että hän sai nähdä edesmenneen tyttärensä lapsen.

– Erwo, minulla todellakin on ikävä sinua, hän huokaisi. – Kuten myös äitiäsi Khambaliaa.

Sirius poistui enempää sanomatta. Hän oli pitänyt lupauksensa. Neitsyt-tähdistön ja Ison Koiran tähdistö olivat pysyneet hyvissä väleissä. Oli kauheaa, että rauhan solmimiseksi oli tarvittu hyvin nuoren tähden henki, vieläpä kun kyse oli omasta tyttärestä. Sirius oli kaikesta huolimatta ylpeä hänestä.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com