Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

2/3

 

Saavuimme valtavien auki olevien ovien eteen. Oikeudenkäyntisali oli valtava ja täynnä minulle vieraita hahmoja. Kaikki olivat selvästi tähtien sydämiä. Vasta silloin huomasin, että eri tähdistöjen edustajien kaavuissa oli eri symbolit.

– Pysyttele lähettyvilläni, Porrima kuiskasi ja tarttui kevyesti kaapuni reunasta.

Tunsin kaikkien katselevan meitä. Olin uusin jäsen koko tähtien valtakunnassa ja nyt jo jouduin osalliseksi oikeudenkäyntiin, jossa kohtaloni päätettäisiin.

– Tänne on kokoontunut kaikki Eläinradan jäsenet, Porrima kertoi. – Neitsyt-tähdistö kuuluu eläinrataan yhdentoista muun tähdistön kanssa. Lisäksemme Eläinrataan kuuluvat Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris, Vesimies, Kalat, Oinas, Härkä, Kaksoset, Rapu ja Leijona.

– Eikö Ison Koiran tähdistö kuulu Eläinrataan? kysyin.

– Ei, nainen vastasi. – Iso Koira kuuluu kyllä toiseen Eläinrataan. Siihen Eläinrataan kuuluu myös Härän tähdistö. Siinäkin Eläinradassa on yhteensä kaksitoista tähdistöä.

Menimme istumaan salin etupäässä oleville penkeille, jossa muut tähdistömme jäsenet Spicaa lukuun ottamatta jo odottivat. Spica puolestaan seisoi salin edessä suurella korokkeella. Salissa kuului vain kuisketta. Porrima kuiski minulle joidenkin tähtien sydämien nimiä, jotta olisin asioista paremmin perillä.

Yhtäkkiä kaikki hätkähtivät, kun kovaan ääneen saliin asteli joukkio, jossa oli ainakin kymmenen henkeä. Heidän joukossaan oli vain muutama nainen. Joukon etummaisena asteli pitkä nuori mies hohtavin hiuksin. Hän huokui vahvaa karismaa ja voimaa.

– Tuo on Sirius, Porrima kuiskasi ääni vihaa täynnä. – Hänen mukanaan on Ison Koiran ja Pienen Koiran jäsenet ja Orionin kolme suurinta tähteä. En ymmärrä, miksi he ovat tulleet mukaan. Siriuksen kuului tulla oikeuteen yksin.

Katsoin jokaista heistä vuorollaan. Sirius asettui keskelle salia, mutta muut joukosta siirtyivät istumaan salin penkeille. Kaksi nuora naista tuli meitä kohti ja istuivat taaksemme.

– Ette kai ole vielä unohtaneet? toinen heistä kuiskasi.

– Miten voisimmekaan unohtaa teidät? Vindemiatrix arvuutteli hieman pilkallisesti. – Adhara ja Aludra. Sirius on näköjään aivopessyt teidät totaalisesti jouduttuanne hänen joukkoonsa. Ette ole enää ne samat tytöt, jotka tunsimme.

– Sirius ei ole aivopessyt meitä, Aludra huomautti. – Olemme vain tajunneet olevamme vahvemmilla osilla Ison Koiran tähdistössä kuin teidän joukoissanne.

– Mitä Sirius suunnittelee? Zavijava osallistui keskusteluun. – Miksi te olette täällä mukana?

– Tietysti tulemme johtajamme mukana hänen oikeudenkäyntiinsä ja haluamme olla mukana, kun viemme uuden jäsenemme mukanamme, Adhara vastasi ja siirtyi hipaisemaan hiuksiani. Hätkähdin naisen tekoa. – Sinä olet siis Rijl al Awwa. Toivotan sinut jo nyt tervetulleeksi.

En uskaltanut sanoa mitään, vaikka mieleni teki huutaa. Porrima kuitenkin läimäytti Adharan kättä.

– Erwoa ette vie, hän sanoi ja kääntyi takaisin salin puoleen. Adhara päätti pysyä hiljaa.

– Tervetuloa kaikki! Spica toivotti, vaikkakaan hänen äänensä ei kuulostanut onnelliselta. – Olen kutsunut teidät, Eläinratamme jäsenet tähän oikeuteen, jossa käsittelemme Siriuksen tekemää rikettä. Hän on luvatta astunut meidän Neitsyt-tähdistömme vastasyntyneen tähden palatsiin.

– Tunnustaako syytetty tämän rikkeen? pitkä mies kaiken väen keskeltä kysyi Siriukselta, joka seisoi hievahtamatta keskellä oikeussalia.

– Hän on Leijona tähdistön alpha Regulus, Porrima kuiskasi. – Hänen vierellään ovat beta Denebola ja gamma Leonis.

– Tunnustan rikkeet tosiksi, Sirius vastasi tarpeeksi kovaan ääneen, jotta kaikki kuulisivat hänet. – Mutta niin kuin kaikki tiedämme, Neitsyt-tähdistö on vielä yhden tähden velkaa Ison Koiran joukkoihin. Tulin vain merkitsemään omani.

– Voisiko kyseinen vastasyntynyt tähti astua salin eteen, eräs nainen pyysi.

– Hän on Kauris tähdistön Capricorni, Porrima selvensi pikaisesti ja nousi kanssani ylös. – Nyt mennään yhdessä salin eteen näyttäytymään.

Tunsin taas kiusallisena kaikkien katseet. Salin edessä tilanne tuntui vielä pahemmalta.

– Eikö nuori Rijl al Awwa osaa yksin tulla näytille? Capricorni kysyi hieman paheksuvalla äänellä.

– Tämä on turvatoimi, Porrima vastasi. – Jos Iso Koira havittelee Rijl al Awwaa, haluamme varmistaa, etteivät he tee sitä täällä ollessaan yllättäen ja väkipakolla.

– Törkeitä väitteitä! joku nainen huusi väen keskeltä.

– Hiljaa Wezen! Sirius huusi ja nainen vaikeni välittömästi. Siriuksen huuto sai minutkin värähtämään. – Emme ole viemässä Rijl al Awwaa väkipakolla.

– Vaaditaan syytetyltä vala! Härän tähdistön Aldebaran huudahti.

– Vannon valan, etten aio viedä Rijl al Awwaa väkipakolla, Sirius vannoi. – Vien hänet ainoastaan, jos oikeuskin on sitä mieltä, että kyseinen tähti kuuluu Ison Koiran tähdistölle.

Sirius vilkaisi minua pitkään. Olin ensimmäistä kertaa kasvotusten hänen kanssaan. Tuo henkilö oli nimennyt minut. Hän oli ollut ensimmäinen tähteni palatsissa ja ensimmäinen, joka oli koskaan koskenut minuun. Hän oli siinä mielessä kuin isä minulle.

– Niin minä olenkin, Sirius kuiskasi minulle virnistäen ja hätkähdin todenteolla. Pystyikö hän lukemaan ajatuksiani? Se ei olisi liioiteltua kaikkein vahvimman tähden sydämeltä.

– Porrima oli kuuleman mukaan paikalla, kun kaikki tapahtui, Kaksoset tähdistön Castor varmisti. – Voisitko omin sanoin kertoa, mitä siellä tapahtui.

– Tulin vastasyntyneen tähtemme palatsiin ja Sirius oli siellä, Porrima kertoi. – Hän kertoi Rijl al Awwan kuuluvan heille ja veti sydämen ytimestään kovakouraisin ottein. Siksi haluaisin vaatia Siriukselle syytettä väkivallasta vastasyntynyttä kohtaan.

– Pitääkö syytteet paikkansa? Regulus kysyi.

– Pitävät, Sirius myönsi. – Kovakouraiset otteeni olivat kyllä vahinko. En hallitse aina omia voimiani. Haluaisin myös nostaa syytteet Porrimaa kohtaan murhayrityksestä.

Salissa kuului yhteinen henkäys. Porrima nielaisi ja puri huultaan. Oliko hän pulassa?

– Tunnustaako Porrima tämän? Castor kysyi ja näytti siltä kuin ei olisi uskonut silmiään.

– Tunnustan! Porrima huudahti ja sai aikaan salissa toisen henkäyksen. – Yritin tappaa Siriuksen, koska luulin hänen tappaneen Rijl al Awwan. Halusin vain kostaa anteeksiantamattoman rikoksen.

– Porrima myöntää syytteet, Skorpionin Antares totesi. – Syytteet pätevät, jolloin ne hyväksytään.

– Rijl al Awwa ei ollut kuollut, joten Porrima saa syytteet murhayrityksestä, Leonis tuomitsi.

Katsoin hätääntyneenä Porrimaa. Oikeuden piti tuomita Sirius, mutta nyt Porrima oli saanut jo syytteet murhayrityksestä. Astuin pari askelta keskemmälle salia ja siten lähemmäs Siriusta.

– Mutta Sirius aiheutti Porrimalle suuren haavan toiselle puolelle kasvoja, huomautin. – Porrima menetti toisen silmänsä mukana!

– Tähden sydämellä on oikeus rangaista häntä uhmannutta, Sirius muistutti. – Kaiken lisäksi, kun kyseessä on gamma, joka uhmaa alphaa, vieläpä kaikkein voimakkainta.

– Siriuksen väkivaltasyytteet kumotaan, Denebola päätti. – Nyt käsittelyyn luvaton tunkeutuminen vieraan vastasyntyneen tähden palatsiin.

– Tunnustan syytteet, Sirius myönsi. – Mutta Rijl al Awwa kuuluu edelleenkin Isolle Koiralle. Neitsyt-tähdistö on meille yhden tähden velkaa ja meille kuuluu siksi joku heille syntyvä uusi tähti. Rijl al Awwa on viimeisin tuhansiin vuosiin syntynyt tähti Neitsyt-tähdistössä. Olemme päättäneet hänen olevan meille tähti, joka meille ollaan velkaa.

Salissa syntyi hiljaisuus. Edes kuiskauksia ei kuulunut. Pelkäsin jo tämän kääntyvän pahempaan.

– Saanen muistuttaa, että toisen tähdistön vastasyntyneen tähden alueelle astuminen on vakava rike, Spica muistutti. – Siriuksen olisi kuulunut keskustella asiasta minun kanssani ja saada hyväksyntäni tähän. Siriuksen toimet olivat laittomia, koska tähdistömme ei tiennyt näistä hänen omista suunnitelmistaan, jotka koskivat meidän jäsentämme.

– Sirius on tehnyt rikkeen, Capricorni sanoi. – Toimi oli laiton.

– Sirius tuomitaan laittomasta vieraan vastasyntyneen tähden alueelle tunkeutumisesta ja Porrima murhayrityksestä, Aldebaran tuomitsi. – Mitä oikeus päättää tuomioksi näille kahdelle?

– Minulla on ehdotus! Sirius huudahti. – Sanomattakin on selvää, että Porriman murhayritys on paljon vakavampi rikos. Ehdotankin, että Porrimalle annetaan hänen tuomionsa anteeksi, jos Neitsyt-tähdistö antaa Rijl al Awwan Ison Koiran tähdistölle.

Järkytyin Siriuksen ehdotusta. Salin hiljaisuus kertoi siitä, että kaikki punnitsivat tätä vaihtoehtona.

– Ehdotus voi olla käypä, Antares huomautti. – Sen suurempaa tuomiota ei tarvittaisi.

– Mitä Sirius joutuu kärsimään tästä? Spica muistutti. – Vain Porrima muun tähdistömme lailla saa kärsiä rangaistuksesta, mutta Sirius pääsee kuin koira veräjästä.

– Sinähän sen sanoit, Sirius kuiskasi tarpeeksi kovaa, että alphamme varmasti kuulisi.

– Tuossa on pointti! Caproconi huudahti. – Siriuskin ansaitsee rangaistuksen

– Ehdotan, ettei Sirius saisi rikkeensä takia viedä Rijl al Awwaa, Spica ehdotti. – Iso Koira voisi saman tien luopua kolmannen tähden vaatimista Neitsyt-tähdistöltä.

– Silloin Porrima ei saisi rangaistusta! Ison Koiran beta Murzim huomautti.

– Sirius voisi Rijl al Awwan sijaan viedä Porriman, Castor ehdotti.

– Porriman saanti olisi vain suurempi lahja Isolle Koiralle, Aldebaran huomautti.

– Me haluamme vain Rijl al Awwan! Murzimin veli Muliphen huusi. – Kuka silmäpuolella gammalla mitään tekee?

– Vahvempi gamma minä sinua olen! Porrima huusi miehelle närkästyneenä.

Salin valtasi kaaos. Kaikki heittivät omia ehdotuksiaan, miten asia saataisiin tasapuolisesti ratkaistua. Kuulin kaikenlaisia ehdotuksia minun ja Porriman päänmenoksi. Meitä oltiin heittelemässä puolelta toiselle kuin esineitä ja tunsin oloni alhaiseksi.

Muliphen oli hypännyt istumapaikaltaan salin lattialle ja lähestyi uhkaavasti Porrimaa, joka oli huutanut hänelle äsken. Oman tähdistömme jäsenet olivat myös nousseet ylös valmiusasemiin, jos tilanne muuttuisi uhkaavaksi. Ison Koiran, Pienen Koiran ja Orioninkin jäsenet olivat valmiina toimimaan. Yllättäen kaikki tuntuivat olevan valmiina hetkenä minä hyvänsä hyökkäämään toistensa kimppuun. Ja hetkessä niin kävikin.

Ensin Muliphen ja Porrima ottivat yhteen ja Spican yrittäessä puuttua asiaan, Sirius iski häneen energiapallon, joka tyrmäsi alphamme. Spica tippui korkealta korokkeeltaan ja paiskautui kovalle lattialle tajuttomana. Oman tähdistömme jäsenet lähtivät hyökkäämään Siriuksen kimppuun, mutta Orionin ja Koirien tähdistöjen jäsenet olivat oitis heidän kimpussaan. Muut tähdistöjen jäsenet seurasivat toimettoman oloisina tilannetta. Jotkut rohkenivat hyökätä sekaan, saadakseen tilanteen päätökseen tai näyttääkseen olevansa oikeuden puolella.

Seurasin toimettomana salin edessä tilannetta. Kaikki taistelivat ympärilläni, Spica makasi tajuttomana maassa ja kaiken lisäksi näin, kuinka sivummalla Sirius teki lähtöä. En antaisi sen tapahtua.

Sirius lähti etusalin oikeanpuoleisesta ovesta, joten lähdin ulos vasemmasta. Juoksin käytäviä pitkin ja tunsin tietävän tasan tarkkaa, missä päätyisin miestä vastaan. Kuulin yllättäen askelten seuraavan minua. Yritin nopeuttaa vauhtiani, jotta jahtaajani ei saisi minua kiinni.

Käännyin kulman takaa oikealle, jolloin päädyin pitkälle käytävälle, jonka toinen seinä oli kokonaan lasista. Näin taas sen takana miljoonia tähtiä. Yllättäen kauempaa minua juoksi vastaan tuttu nuori mies hohtavine hiuksineen.

– Sirius! huusin. – Seis! En päästä sinut pötkimään pakoon!

Uhoamiseni kuulosti varmasti naurettavalta, kun otti huomioon, että olin vastasyntynyt tähti ja vastassani oli kaikkein voimakkain tähti. Sirius kuitenkin pysähtyi ja katsoi minua pitkään silmiin.

– Muistutat aivan äitiäsi, Sirius sanoi hieman hymyillen. – Olisin siksi halunnut sinut joukkoomme. Äitiäsi en koskaan saanut käännettyä puolellemme asti, vaikka hän meidän kanssamme viihtyikin. Onneksemme hän sai lapsen. Odotinkin sitä ja siksi tapoin hänet.

Sirius otti muutaman askeleen uhkaavasti minua kohden. Mieleeni tuli heti, mitä Porrimalle oli tapahtunut, kun hän oli uhitellut Siriukselle. Menettäisinkö minäkin toisen silmäni?

– Älä huoli, Sirius lohdutti. – En tee sinulle niin.

– Luetko ajatuksiani? kysyin, vaikka olin jo arvannut sen.

– Taisit ajatella niin jo oikeussalissa. Kyllä, minä luen ajatuksia ja nyt olet todella hämilläsi. Älä suotta pelkää isääsi.

– Et sinä ole minun isäni! huusin vahvana, vaikka pelkäsinkin hieman. – Ei tähdellä voi olla isää, paitsi jos hän syntyy miespuolisen tähden supernovasta.

– Tähdellä voi olla molemmat vanhemmat tai useammatkin, Sirius selitti. – Jos supernovaksi muuttunut tähti on kantanut mukanaan useamman tähden voimaa. Minä annoin äidillesi ennen kuolemaansa voimiani ja tapoin hänet sen jälkeen. Olin toivonut hänen supernovastaan syntyvän lapsi, meidän lapsemme. Sinä kannat nyt minun voimaani ja siksi sinusta tulee ajan kanssa mahtava tähden sydän. Minä voin auttaa sinua siinä. Liity joukkoomme, isäsi joukkoon. Äitisikin toivoisi sitä.

– En ikinä! huusin niin kovaa kuin pystyin. Kuulin jälleen jostain juoksuaskelia. Olin paljastanut huudolla sijaintimme.

– Harmi, että vannoin valan, etten veisi sinua väkipakolla, Sirius harmitteli. – En voi viedä sinua väkisin. Mutta jos minä en saa hyödyntää voimiasi, jotka olet minulta saanut, niin ei kukaan.

Sirius nosti toisen kätensä, johon alkoi latautua hohtavaa energiaa.

– Et koske häneen! kuulin tytön huudon ja yllättäen Heze juoksi ohitseni kohti Siriusta. Kesti vain välähtävä hetki ja nuori tyttö kaatui maahan elottomana. Jossain lasiseinän toisella puolella melko lähellä sijaitseva tähti räjähti supernovaksi.

– Heze, sanoin hiljaa ja katsoin kuolleen tähden sydäntä, joka alkoi kadota ilmaan pieninä valopalloina. – Sinä tapoit hänet!

Sirius ei sanonut mitään, vaan kohotti kättänsä uudelleen. Kohta hän heitti energiapallon kivuliaasti minua päin, jolloin paiskauduin seinään. Oletin kuolevani, mutta olin yllätyksekseni yhä elossa.

Avasin silmäni, vaikka minua yhä sattui. En kuitenkaan nähnyt mitään. Maailma ympärilläni oli kirkkaan valkoinen vailla minkäänlaista ääriviivaa tai havaintoa elämästä. Olinko sittenkin kuollut?

– Nyt kukaan ei enää tee sinulla mitään, Siriuksen ääni kuului kaiken valkoisuuden keskellä. – Olet sokea aina, kun tähden valo osuu sinuun. Tämä koskee myös tähtien sydämiä, sillä meidän tukkamme hohtaa samaa valoa. Et voi enää koskaan nähdä rakkaita tovereitasi, tähteäsi tai muiden tähtiä.

Yritin nousta ylös, mutta se oli sokeana vaikeaa. En tuntunut tietävän edes, missä päin lattia oli. Sirius hymähti huvittuneena.

– Hyvästi lapseni, hän sanoi ja kuulin hänen askeleensa, kun hän juoksi pois.

Nojauduin seinää vasten. Olin toimeton, enkä tiennyt mitä tehdä. En nähnyt enää mitään, enkä koskaan tulisikaan. Olin aina tähtien valossa.

Jonkin ajan kuluttua kuulin juoksuaskelia, kun joku lähestyi minua.

– Erwo! tunnistin Vindemiatrixin äänen, vaikken häntä nähnytkään. – Onko kaikki hyvin?

– Ei, vastasin ja yritin pitää ääneni tasaisena, vaikka olin murtumaisillani. – Sirius tappoi Hezen.

– Heze, nainen sanoi hiljaa uskomatta kuulemaansa. – Miksi? Hän oli vielä niin nuori! Mutta miksi sinä olet vielä elossa? Mitä silmillesi on tapahtunut?

– Sirius sokeutti minut, kerroin ja jätin mainitsematta, että Sirius oli kertonut olevansa isäni. Sehän saattaisi tehdä minusta vihollisen. – En näe enää koskaan altistuessani tähtien valoon.

– Meidän on tehtävä jotain, Vindemiatrix sanoi yrittäen kuulostaa rohkaisevalta ja tarttui minua kädestä. – Mennään!

Yritin ottaa askeleen, mutta koska en nähnyt, menetin tasapainoni ja melkein kaaduin maahan. Nainen otti minut syliinsä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.

Sokeana en ollut perillä siitä, mitä tapahtui. Vindemiatrix vei minut muiden luokse ja selitti Spicalle minulta kuulemansa tiedon. Paikat oli kuulemma saatu järjestykseen ja kaikki tähtien sydämet olivat palanneet omille tähdistöilleen.

– Minä tapoin Muliphenin, Porrima myönsi jossain vaiheessa, enkä voinut olla järkyttymättä kuulemastani. – Sirius ehkä tappoi zetamme, mutta minä tapoin heiltä gamman. Rikokseni on paljon vakavampi.

– Uusi oikeudenkäynti pidetään kyllä jonkin ajan kuluttua, Spica lohdutti. – Me pidämme huolta, ettei mitään kamalaa tapahdu. Asiat riistäytyivät käsistä Siriuksen joukkojen takia. Ensi kerralla hän ei astu oikeussaliin, ellei ole yksin.

Spica halusi jäädä kanssani kahden. Istuin lattialla ja pystyin vain kuulemaan alphamme askeleet, kun hän asteli eteeni.

– Elämäsi tulee olemaan liian vaikeaa, Spica huomautti. – Et voi enää koskaan nähdä. Et pysty siirtymään omalle tähdellesi, ellet kykene ensin näkemään sitä.

– Jos vain en olisi tähtien valossa, näkisin.

– Minulla on ratkaisu siihen, Spica sanoi ja nosti minut syliinsä. Taas minua kannettiin jonnekin.

Käytävillä taivaltamisen jälkeen tunsin meidän astuvan oudon lämpimään huoneeseen. Spica laski minut seisaalleen maahan. Hän riisui yllättäen kaapuni ja otsapantani.

– Mitä sinä teet? kysyin hämilläni.

– Erään kaukaisen tähden, nimeltä Aurinko luona kiertää maapallo, jolla asuu ihmisiä, Spica selitti. – Ihmiset muistuttavat ulkonäöllisesti meitä. Heillä on vuorokaudessaan yö, jolloin Aurinko ei loista valoaan heille. Silloin maapallolle ei osu tähtien valo, paitsi meidän kaukaisten ja taivaankappale kuu heijastaa Auringon valoa. Mutta pilvet saattavat öisin ja päivisinkin peittää taivaan, jolloin tähtien valoa ei pääse ollenkaan maahan. Pystyt siellä edes joskus näkemään ja siten myös elämään. Täällä et voi koskaan enää nähdä, etkä siten elää.

– Aiotko lähettää minut sinne? hämmästyin ja tunsin pelon kouraisun sisälläni.

– Pystyt elämään siellä muutaman vuoden, ennen kuin kuolet, kun et ole käynyt tähdessäsi, Spica vastasi ääni väristen epävarmuudesta.

– Lähetät minut kuolemaan sinne? varmistin järkyttyneenä.

– Lähetän sinut elämään sinne! Spica korjasi huutaen. Pelästyin häntä ja otin pari horjuvaa askelta taaemmas. – Haluan sinun vain voivan elää hetken onnellisena. Et ole sitä sokeana. Me kostamme Siriukselle kyllä jollakin keinon menettämisesi.

En kyennyt sanomaan mitään. Tilanne tuntui niin epätodelliselta.

– Voin pyyhkiä muistisi, jos haluat aloittaa puhtaalta pöydältä, Spica ehdotti.

– Älä! kielsin heti. – En halua koskaan unohtaa teitä! En haluaisi edes lähteä luotanne. Olette perheeni.

Spica oli hetken aikaa hiljaa, ennen kuin tyytyi sanomaan vain: – Hyvästi.

 

Nousin varoen molempien käsieni varaan. Minulla oli outo olo. Päätäni koski ja minulla oli hieman lämmin. Olin varmasti jonkun tähden valossa, sillä olin sokea. En nähnyt mitään, mitä ympärilläni tapahtui tai missä olin. Pystyin vain toimettomana kääntelemään päätäni puolelta toiselle ja kuuntelemaan äänien vyöryä.

Olinko Spica juuri äsken lähettänyt minut maapallolle? Missä mahdoin olla juuri nyt?

Kohta joku tarttui minua käsivarresta. Yritin peloissani riuhtaista itseni irti, mutta käsi oli liian vahva. Minut nostettiin ylös ja kohta myös toinen käsivarteni oli jonkun otteessa.

– Mitä te teette minulle? kysyin hämilläni. – Auttakaa minua! Minun täytyy päästä takaisin tähdelleni!

Kuulin puhetta, mutta se oli minulle pelkkää merkityksetöntä puheensorinaa. He puhuivat kielellä, jota en ymmärtänyt. Sokeana, toista kieltä puhuvana tilanteeni oli heikko.

Minua lähdettiin raahaamaan jonnekin. Minun olisi varmaankin kuulunut kävellä heidän mukanaan, mutta en nähnyt, mihin jalkani laitoin, joten yrittäminen olisi ollut turhaa.

Joku yritti puhua minulle hitain pitkitetyin sanoin, mutta en millään ymmärtänyt häntä. En ollut perillä mistään. Minut oli vain paiskattu tähän maailmaan, joka kuului ihmisille. Minulle oli väitetty, että voisin elää normaalia elämää täällä muutaman vuoden, ennen kuin kuolisin. Pystyisin jopa joskus näkemään, sillä täällä ei ollut jatkuvaa tähtien valoa. En kuitenkaan enää koskaan näkisi omaa tai muiden tähtiä. Silti halusin palavasti takaisin kotiini.

Ajalla ei ollut enää merkitystä minulle. En tiennyt, kauanko minua raahattiin paikasta toiseen, kuinka minulle yritettiin puhua, kuinka vain täysin velttona ja katse maassa vain välinpitämättömästi yritin olla kuin he olisivat vain ilmaa.

Jossain vaiheessa otteet minusta irtosivat. Hetken päästä joku kietoi kätensä ympärilleni ja nosti harteilleen. En pistänyt kantamista vastaan. Se teki asiat minulle helpommaksi.

Havahduin, kun yllättäen silmäni alkoivat nähdä. Tähtien valoa ei siis osunut minuun, mutta jokin eloton valo vallitsi nuhruisilla käytävillä, jolla tukevarakenteinen mies minua kantoi. Kaikki näytti elottomalta. Näitä käytäviä ei voinut verrata niihin käytäviin, joilla olin astellut tähtien palatseissa. Nämä olivat ahtaita, kalpeita elottoman valon valaisemia karuja käytäviä. Minua kantavan miehen takana kulki toinen mies, joka oli lyhyempi. Hän oli tummaihoinen, tummasilmäinen ja tummahiuksinen. Hän oli täysi vastakohtani. Itse kun olin kalman kalpea, valohiuksinen ja silmäni olivat nykyään lähes pupillittomat ja valkoiset.

Mies katsoi minua kysyvästi ja yritti puhua minulle. En vastannut mitään, vaan käänsin katseeni muualle. Silloin mies siirtyi pienelle ovelle, joita käytävällä oli kymmenittäin. Hän avasi sen ja toinen mies kantoi minut huoneeseen. Huone oli hyvin pieni. Se oli pyöreä, valkoinen ja pehmustettu. Tiesin sen jollakin tapaa enteilevän pahaa.

Mies laski minut huoneen lattialle. Katsoin heitä hämillään. Toinen heistä kyykistyi tasolleni ja katsoi silmiini. Tyydyin vain tuijottamaan hänen silmiinsä. Mitä minä voisin muka tehdä, jotta hän ymmärtäisi minua?

– Tiedättekö Neitsyt-tähdistön? kysyin heiltä hiljaa, jos he vaikka sattuisivat ymmärtämään edes jotakin. – Taivaallanne olevat tähdet. Kaikkein kirkkain, Sirius ja toiseksi kirkkain Spica? Ja minä olen tähden Rijl al Awwa sydän. Minun on päästävä takaisin tähdelleni tai me kuolemme. En voi elää kauaa käymättä tähdelläni.

Miehet vilkaisivat toisiaan. Eteeni polvistunut nousi ylös ja meni toisen luokse ovelle. He heilauttivat oven kiinni ja jättivät minut yksin pyöreään pehmustettuun huoneeseen.

Katsoin toimettomana ovea ja nousin ylös. Menin ovelle ja yritin riuhtoa sitä auki, mutta se oli lukossa. Olin vangittu pieneen huoneeseen. Tällaisenko elämän Spica oli toivonut minulle viimeisiksi vuosikseni?

Vaivuin istumaan huoneen perälle ja painoin pääni polviini. Ei elämä ihmisten maailmassa ollut helppoa tähden sydämelle. Tämä oli painajaista, kun kukaan ei ymmärtänyt minua, enkä minä heitä. Toivoin hiljaa, että kuolisin mahdollisimman pian.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com