Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

1/3

 

– Spica, naisen ääni sanoo puoliksi kutsuen ja puoliksi kysyvästi. – Tähtisumuun on alkanut kehittyä jotain. Mahdollisesti uusi tähti joukkoomme.

Kohta kaksi silmäparia katsoo, kuinka pieni kaasu- ja pölykerroksen peittämä kaasupallo yrittää kaikin voimin nostaa liian alhaista lämpötilaansa.

– Prototähti, Spica sanoo tyynesti ja osoittaa pikaisen katseen toveriinsa. – Se ei ole vielä saanut nostettua lämpötilaansa tarpeeksi korkeaksi.

– Emmekö voisi auttaa sitä hieman, nainen ehdottaa, kun hän katsoo melkein olemattoman tähden kovia ponnisteluja. – Voisin säteillä omaa energiaani sille.

– Älä huoli Porrima, Spica rauhoittelee ja laskee kätensä naisen olkapäälle. – Odotetaan muutama vuosisata ja katsotaan sitten tilannetta. Sen on osattava pärjätä itse. Olemme kaikki olleet samassa tilanteessa joskus.

Porrima katsoo kerran vielä kerran nuorta prototähteä, ennen kuin kääntää selkänsä sille.

 

Porrima juoksi pitkin leveitä käytäviä hätääntyneenä. Hän oli kompastua pitkän sinisen kaapunsa helmoihin ja nosti niitä siksi hieman ilmaan.

– Spica! Spica! nainen huusi kaikin voimin. Ensiksi vastausta ei kuulunut, mutta lopulta hyvin nuorelta näyttävä nainen samanlaisessa kaavussa tuli hänen luoksensa eräästä huoneesta. Tällä oli otsapanta, jossa oli suuri välkehtivä kivi ja hohtavat valkoiset hiukset oli letitetty melkein maahan asti yltäviksi.

– Mitä asiaa sinulla on Spicalle? nainen kysyi ja hänen lähes värittömät silmänsä tuijottivat Porrimaa tuimasti. Kaikilla tähtien sydämillä oli sen väriset hiukset sekä silmät.

– Zavijava! Prototähti, jota olemme jo useamman vuosisadan seuranneet, on viimein aloittanut fuusioreaktionsa, nainen selitti nopeasti. – Se tuottaa omaa energiaansa muuttamalla vetyä heliumiksi. Se syntyy!

Zavijava katsoi Porrimaa hetken aikaa yllättyneenä, mutta kääntyi sitten nopeasti kannoillaan.

– Minä haen Spican ja muut! nainen huusi nopeasti. – Mene sinä edeltä, Porrima!

Porrima epäröi hetken aikaa, mutta kääntyi takaisin sinne suuntaan käytävää, mistä oli alun perin tullutkin. Päästyään tähtipalatsin toiseen päätyyn, josta hän näki taas prototähden, nosti hän molemmat kätensä oman otsapantansa hohtavalle kivelle ja katosi hetkessä.

Ilmestyttyään aivan vieraaseen paikkaan, Porrima vilkuili ympärillensä ja mietti, oliko varmasti tullut oikeaan paikkaan. Oliko tämä uuden prototähden palatsi? Jokaisen tähden sisällä piili oma melko pelkistetty palatsinsa, jossa tähden sydän asui ja Porrima oli ensimmäinen, joka asteli tässä juuri syntyneessä paikassa. Se oli melko pieni ja vaatimaton, kuten pieneltä vastasyntyneeltä tähdeltä pystyi odottamaankin. Palatsi kasvoi tähden kasvamisen myötä. Porrima itse oli melko isokokoisen tähden sydän ja hänen palatsinsa oli samaa luokkaa.

Naisen ei ollut vaikea löytää pientä, korkeakattoista salia, jonka keskellä sijaitsi ilmassa leijuva kookas valopallo. Se hohti valkoisena ja näytti jotenkin levottomalta. Sydän oli syntymässä.

Porrima asteli lähemmäs ja huomasi jalan työntyneen ulos valopallosta. Hän hymähti hieman huvittuneena. Pienellä sydämellä oli syntymisvaikeuksia.

Ennen kuin hän ehti tarttua jalkaan ja auttaa, kuului hänen takaansa naurahdus, joka sai hänet keskeyttämään aikeensa. Käännyttyään Porrian silmät pyöristyivät suuriksi, kun hän huomasi hohtavahiuksisen miehen virnistelemässä vahingoniloisesti salin reunalla.

– Sirius, Porrima kuiskasi pelokkaana ja nielaisi. – Sinä... Laki sanoo, ettet saisi tulla alueellemme ilman ennakkovaroitusta. Etkä varsinkaan vastasyntyneen tähden alueelle! Tänne ei saa astua jalallaankaan muut kuin meidän Neitsyt-tähdistömme jäsenet.

Sirius otti muutaman askeleen sivulle, kiertäen melkein olemattomasti lähemmäs Porrimaa. Nainen kavahti huomaamattaan. Yksikin väärä liike ja peli olisi menetetty.

– Eikö Spica ole muistuttanut sinua siitä, että Ison Koiran tähdistö saa teidän joukoistanne vielä yhden tähden omakseen? mies kysyi ivalliseen sävyyn. – Tulin hakemaan sen, mikä meille kuuluu.

– Te ette vie häntä! Porrima huusi ja tajusi virheensä vasta silloin. Hän laski katseensa maahan ja yritti rauhoitella ajatuksiaan.

– Teiltä ei kysytä lupaa, Sirius huomautti tyynesti ja asteli suoraa naista kohti pitkin hitain askelin. – Kuten ei kysytty Adharan ja Aludran tapauksessakaan.

Porrima hätkähti nimiä. He olivat hänen joukkoihinsa joskus kuuluneita tähtiä.

Sirius pysähtyi, kun oli päässyt aivan Porriman eteen. Nainen ei uskaltanut liikahtaakaan, vaan seisoi paikoillaan ja katsoi pelokkaana suoraan silmiin itseään paljon pidempää miestä.

– Rijl al Awwa, Sirius sanoi hiljaa, mutta ytimekkäästi ja tarttui valopallosta työntyvään jalkaan.

 

<<Kuulen ääniä. Ne kehottavat minua avaamaan silmäni ja heräämään. En jaksa. Oloni on heikko. En pysty avaamaan silmiäni, vaikka yritän. Yritän ja yritän, mutta siitä ei tule mitään. Viimein joku tekee sen puolestani.<<

Kirkas valo täytti silmäni. Niitä kirveli jo pelkästään siksi, että joku omin käsin pakotti ne aukeamaan. Sormet pitivät luomiani auki, etten voinut edes räpsäyttää silmiäni.

– Mikä on nimesi? naisen ääni kysyi rauhallisesti lempeällä äänellä.

– Rijl al Awwa, vastasin sanat, jotka hyppäsivät mieleeni ensimmäisenä kysymyksen kuultuani.

Valon keskeltä aloin erottaa piirteitä. Naisen kauniit kasvot, joita kehystivät pitkät hohtavana lainehtivat valkoiset hiukset. Vaikka hänen silmänsä olivat lähes värittömät, ne olivat lempeät leveiden pupillien ja tummien reunojen johdosta. Hänellä oli otsapanta, joka oli hyvin koristeellinen. Keskellä sitä oli suurikokoinen hohtava kivi. Jostain syystä hän näytti hieman huolestuneelta.

– Tervetuloa joukkoomme, Rijl al Awwa! nainen toivotti hymyillen. – Olen Spica, Neitsyt-tähdistön alpha.

Spica ojensi kätensä, johon tartuin varoen oloni tuntuen yhä heikolta. Nainen veti minut ylös ja otti halaavaan syleilyynsä. Olin häntä paljon lyhyempi. Päälakeni ylsi juuri ja juuri hänen rintakehänsä tasolle.

– Tässä ovat muut joukkomme jäsenet, Spica jatkoi ja käänsi minut, jotta huomaisin liudan muita hahmoja. Kaikilla oli samanlaiset silmät ja hiukset. Toisilla oli vain eripituiset tai erilaisella kampauksella. Kaikilla oli myös otsapanta, jossa oli hohtava kivi. He olivat myös pukeutuneet tismalleen samalla tavalla siniseen kaapuun, jonka alta paistoi valkoinen maahan asti yltävä mekko. Jokaisen kaavussa oli pieni sama symboli.

Neljä ensimmäistä heistä oli nuoria naisia, viides näytti teinitytöltä ja kaksi viimeistä olivat ikäisiäni tyttöjä.

– Olen Zavijava, joukon beta, ensimmäinen esittäytyi. Hänellä oli melkein maahan asti yltävä letti ja tuimat silmät.

– Porrima, gamma, seuraava sanoi lyhyesti ja arasti, toinen silmä etuhiuksilla peitettynä. Hän katsoi minua sellaisella katseella kuin pelkäisi minua. En ymmärtänyt, miksi.

– Auva, delta, kolmas kertoi ja niiasi hieman. Hänestä minulla jäi eniten mieleen lyhyt tukka, jonka hän oli juuri ja juuri saanut kerättyä kokoon pompulalle. Kaikilla muilla oli nimittäin melko pitkät hiukset.

– Vindemiatrix, epsilon, muita hieman lyhyempi nainen esittäytyi.

– Minä olen Heze, teinitytöltä näyttävä esittäytyi. Hänellä oli melkein keskeltä päälakea kohoava korkea pompula, jolla hän hohtavia hiuksiaan piti aisoissa. – Olen koreltani zeta.

– Zaniah, toinen ikäisistäni tytöistä esittäytyi. – Olen eta ja kaikenlisäksi Zavijavan pikkusisko.

Vasta jälkimmäisen sanottuaan huomasin siskosten yhdennäköisyyden. Zaniahilla ei kuitenkaan ollut isosiskonsa tuimia silmiä, mutta tarvittaessa hän olisi saanut katseestaan sellaisen.

– Olen Syrma, lota, viimeinen tyttö esittäytyi. Hän oli pyöreäkasvoinen ja näytti ujolta.

– Ja sinä olet joukkomme mu, Spica kertoi.

Jostain syystä ymmärsin, mitä nainen sillä tarkoitti. Jokaisella oli oma asemansa. Spica oli korkeimmassa eli alpha, minä alhaisimmassa eli mu.

Spica kietoi päälleni sinisen kaavun, joka oli samanlainen kuin kaikilla muillakin. Ylläni olikin jo ennen sitä valkoinen maata hipova mekko.

– Heze, laita hänen hiuksensa, Spica pyysi.

Teiniltä näyttävä tyttö tepasteli luokseni kahden pompulan kanssa ja alkoi laittaa hiuksiani. Huomasin pienen salin reunoilla peilejä. Katsoin itseäni suu hieman raollaan. Olin identtinen muiden kanssa hiuksineni, silmineni ja vaatetukseni kanssa. Minullakin oli hohtava kivi koristeellisessa otsapannassani.

– Me kaikki olemme tähtien sydämiä, Spica kertoi, kun Heze vielä laittoi hiuksiani saparoille. – Jokainen tähdistö elää yhdessä omassa valtakunnassaan, pitäen huolta omasta tähdestään, opiskellen ja päättäen samalla maailmojen kohtalosta.

– Tähdistöjä on satoja, Zavijava jatkoi kertomusta. – Neitsyt-tähdistö on yksi vahvimmista, sillä meitä on niin monta ja Spica on yksi voimakkaimmista tähdistä, mutta...

Zavijavan ääni haipui jostain syystä. Hän vilkaisi Porrimaa varoen ja tämä nyökkäsi hänelle merkiksi.

– Mutta Spica ei ole vahvin, Zavijava täydensi. – Kaikkein voimakkain tähti on Sirius Ison Koiran tähdistöltä. Hän on suurin uhkamme. Ison Koiran-tähdistö on kapinallisia täynnä. Siriuksella on lisäksi kaunoja Spicaa kohtaan, jonka hän pelkää voimistuvan vielä enemmän, vieden hänen paikkansa voimakkaimpana tähtenä. Siksi olemme joutuneet sotimaan Ison Koiran tähdistöä vastaan.

– Eikä pelkästään Ison Koiran tähdistön, Spica lisäsi ja laski rauhoittavasti kätensä harteilleni. Silloin vasta tajusin, että olin tärissyt. Heze otti pari askelta sivummalle saadessaan hiukseni laitettua.

– Iso Koira on liittoutunut yhdessä Pienen Koiran ja Orionin kanssa, Auva jatkoi vuorostaan. Tuntui kuin he olisivat harjoitelleet puheensa yhdessä etukäteen. – Heidän muodostamamaansa liittoumaa kutsutaan talvikolmioksi. He ovat jo useamman kerran hyökänneet tähdistömme kimppuun. Olemme joka kerralla hävinneet, sillä meitä on alivoima. Emme saa ketään liittoutumaan kanssamme, sillä kukaan ei halua vastustaa Siriusta ja hänen joukkojaan.

– Aikovatko he tappaa meidät? kysyin peloissani. Tällaiseenko paikkaan olin syntynyt?

– Vuosituhansien aikana he ovat tappaneet vain neljä jäsentämme, Spica vastasi, mikä helpotti minua vain hieman. – Enemmän Sirius vain uhittelee. Lisäksi hän on vienyt joukoistamme jo kaksi jäsentä.

– Adhara ja Aludra, Porrima sanoi hiljaa, pitäen katsettaan maassa. – He olivat tovereitamme, mutta Sirius riisti heidät meiltä. Emme mahtaneet mitään. Sirius halusi sotapalkkioksi kolme jäsentämme.

– Mutta hänhän ei ole ottanut kuin kaksi? ihmettelin.

Huomasin kaikkien vaihtavan katseita. Porrima katsoi minua pitkään ja säälivästi toisella silmällään, enkä tiennyt, tekikö hän hiusten peitossa niin myös toisella silmällään.

– Rijl al Awwa, Zavijava sanoi ja katsoi minua mahdollisimman tyynesti, peittäen epätoivonsa. – Se tarkoittaa haukkuvan koiran jalkaa. Sirius nimesi sinut.

Silmäni rävähtivät suuriksi. Kaikkein voimakkain ja ilmeisesti myös pahantahtoisin tähti oli nimennyt minut? Olin syntynyt vasta äsken. Oliko Sirius ollut täällä?

– Nimeääkö Sirius kaikki tähdet? kysyin.

– Ei, Spica vastasi. – Hänen kuuluisi nimetä vain oman tähdistönsä uusia tähtiä.

– Miksi hän sitten nimesi minut? ihmettelin.

– Sirius merkitsi sinut sillä tavalla, Porrima kertoi välttäen katsekontaktia kanssani. – Hän merkitsi nimellä, että kuulut hänelle. Hän oli täällä, kun teit syntymää. Olin silloin myös täällä ainoana, sillä muut eivät olleet kerinneet vielä tulla. Sirius oli ensimmäinen, joka koski sinuun ja hän veti sinut ytimestäsi kovakouraisesti maahan, jolloin olit hetken aikaa eloton.

Vilkaisin nopeasti suurta keskellä salia leijuvaa valopalloa, josta tiesin syntyneeni.

– Luulin hänen tappaneen sinut, Porrima jatkoi ja kyyneliä niellen hän nosti katseensa minuun. – En halunnut hyväksyä sellaista, sillä olin jo useamman vuosisadan odottanut syntymääsi. Halusin kostaa heti hänen tekonsa samalla mitalla...

– Yritit tappaa Siriuksen? kysyin hämmentyneenä. Porrima nyökkäsi hiljaa.

– Mikä typerys olinkaan, kun kuvittelin pärjääväni kaikkein voimakkaimmalle tähdelle. Hän tietysti esti iskuni, eikä hän sen jälkeen voinut päästää häntä uhmannutta noin vain ilman seuraamuksia.

Porrima veti etuhiuksiaan toisen silmänsä päältä vain näyttääkseen, ettei hänellä ollut enää sitä. Katsoin järkyttyneenä yhä verestävää laajaa haavaa, joka kulki ylitse siitä, jossa hänellä oli vielä jonkin aikaa sitten ollut toinen silmä.

Porrima oli yrittänyt kostaa puolestani. Hän oli ilmeisesti muutenkin ollut valmis puolustamaan minua, jos Sirius olisi yrittänyt viedä minut heti synnyttyäni.

– Onneksi me saavuimme paikalle ajoissa, Auva sanoi huokaisten. – Sirius joutui pakenemaan, sillä hänellä ei ollut kätyreitään mukana. Hän ei olisi pärjännyt meille kahdeksalle yksin.

– Mutta mitä nyt tapahtuu? kysyin hämmentyneenä ja anoin katseellani vastausta heiltä jokaiselta vuorollaan. – Joudunko minä heidän joukkoihinsa? Mitä he tekevät minulle?

– Kukaan ei saa viedä vastasyntynyttä, Spica vastasi. – Siriuksella ei olisi nytkään ollut oikeutta koskea sinuun tai edes tulla tänne. Hän on rikkonut tähtien välistä lakia, jolloin meidän on nostettava tästä syyte. Muutkaan tähdistöt eivät sentään katso läpi sormien lakiemme rikkomista. Saamme oikeuskäsittelyn asialle ja muut tähdistöt puolellemme.

– Sirius saa maksaa, Porrima uhosi hiljaa ja piteli varoen kädellään menetetyn silmänsä aluetta.

– Mitä oikeus voi antaa hänelle tuomioksi? kysyin. – Ja miksei oikeus ole puuttunut Neitsyt-tähdistön jäsenien tappoon ja riistämiseen?

– Oikeus voi tuomita Siriuksen luopumaan sinusta, Spica selitti. – Hän ei siinä tapauksessa saisi viedä sinua, emmekä silti olisi hänelle velkaa yhtäkään jäsentämme.

– Oikeus ei kuitenkaan ole puuttunut tappoihin ja riistoihin, koska katsoo tämän olevan vain kahden tähdistön omaa välienselvittelyä, Zavijava vastasi toiseen kysymykseeni. – Sirius on sitä paitsi useamman kerran nimenomaan julistanut sodan, jolloin kukaan ulkopuolinen ei ole halunnut puuttua asiaan, eikä heillä ole ollut myöskään velvoitetta siihen. Sirius on saanut toimia täysin vapaasti. Mutta tunkeutuminen toisen tähdistön vastasyntyneen tähden alueelle on ankarasti kielletty. Parhaimmassa tapauksessa Sirius voidaan jopa karkottaa tähtikunnasta toiselle galaksille.

– Silloin ainakin pääsisimme eroon hänestä, Vindemiatrix huomautti. – Kenenkään ei tarvitsisi enää pelätä Siriuksen voimaa. Spica olisi sen jälkeen galaksimme kirkkain tähti, ja kaikki tietävät hänen olevan lempeä ja hyväntahtoinen. Tähdistöjen välille saataisiin aikaiseksi sopusointu.

– Miksei kukaan ole tehnyt tuota aiemmin? ihmettelin. – Karkottanut Siriusta. Asiat olisivat silloin paljon paremmin.

– Kukaan ei ole uskaltanut, Zavijava vastasi. – Sinä olet ehkä vastasyntynyt, etkä ole joutunut kokemaan Siriuksen mahtia. Jos joskus joudut kokemaan sen, ymmärrät.

Vilkaisin nopeasti Porrimaa ja hänen etuhiuksiensa takaa pystyin näkemään vilaukselta kamalan jäljen, jonka Sirius oli aiheuttanut häntä uhmanneelle tähdelle. Ymmärsin Zavijavaa hyvin.

– Nyt on kuitenkin aika saada asiat järjestykseen, Spica aloitti kuuluvalla äänellä virallisen oloisesti. – Lähdetään alphalle. Minä kutsun Zavijavan kanssa oikeuden koolle ja te muut lähdette järjestelemään muita asioita. Oikeudenkäynti pidetään alphalla.

Enempää sanomatta kaikki lähtivät seuraamaan Spicaa pois salista. Tähdistömme jäsenet ryhmittyivät asemansa mukaisesti jonontapaisesti ja tiesin jäädä viimeisten joukkoon. Zaniah osoitti minulle pienen rohkaisevan hymyn. Kuljin Syrman perässä, mutta kohta Zaniah jättäytyi hieman jälkeen, jolloin hän käveli vierelläni.

– Voit kysyä minulta opastusta kaikessa, tyttö sanoi ja vasta nyt huomasin hänen hiuksiensa olevan samalla tavalla laitetut kuin hänen isosiskonsa. – Autan mielelläni sinua sopeutumaan ja oppimaan tähdistömme elämään.

En ehtinyt edes kiittää, kun olimme yllättäen suuren ikkunan edessä, joka täytti koko seinän. Katsoin näkyä hieman hämmentyneenä. Näin lasin toisella puolella miljoonia tähtiä. Jotkut olivat todella kaukana, mutta osa niistä oli hyvin lähellä.

Yhtäkkiä Spica, Zavijava ja Porrima katosivat, kun he nostivat kätensä otsalleen. Sama tapahtui Auvalle, Vindemiatrixille, Hezelle sekä Syrmalle. Olimme kahden Zaniahin kanssa.

– Pystymme voimillamme matkaamaan eri tähtien väliä, tyttö selitti ja nosti kätensä otsapantansa kivelle. Oletin hänen katoavan samalla tavalla kuin muutkin, mutta niin ei käynyt. – Nostat vain kätesi voimakivellesi. Seuraavaksi sinun pitää katsoa tähteä, jolle haluat matkata. Silmät suljettuasi sinun täytyy nähdä kyseinen tähti vielä sielusi silmin. Kokeile.

Nostin käteni varoen otsapantani kiven päälle.

– Minne minun täytyy mennä? kysyin ja selasin katseellani kaikkia näkemiäni tähtiä.

– Olemme menossa alphaan, Zaniah vastasi ja osoitti melko lähellä olevaa tähteä, joka oli aivan valtava. Se oli suurin tähti, jonka sillä hetkellä näin. – Alpha tähti on Spican. Siellä pääsääntöisesti vietämme aikaamme ja siellä tähdistömme kaikki tärkeät asiat tapahtuvat.

Nyökkäsin ymmärtävästi ja käsiäni yhä kivellä pitäen, katsoin alpha tähteä. Suljin silmäni ja jotenkin pystyin silti näkemään edessäni kyseisen valtavan tähden. Tunsin hämmentävän tunteen ja yllättäen silmäni taas avatessani, olin melkein samanlaisessa palatsissa kuin omassa tähdessäni. Ainoa ero oli vain koko. Alpha tähden palatsi oli yhtä valtava sisältä kuin miltä se ulospäin näytti. Katto ylsi korkeuksiin, käytävät olivat leveitä ja suuri seinän täyttävä ikkuna takanani antoi kuvan kuin koko seinää ei olisi ollutkaan.

Osasithan sinä, Zaniah hymähti tyytyväisenä, kun hän yllättäen ilmestyi viereeni. – Pystyt oikeastaan voimakivesi avulla tekemään melkein mitä vain. Monia asioita meille ei opeteta, mutta korkeimmissa asemissa olevat tähdet kuten Spica, Porrima ja siskoni Zavijava, osaavat uskomattoman paljon eri asioita aina muodonmuutoksista voimakkaisiin hyökkäyksiin.

– Mitä tähden pääsääntöisiin tehtäviin kuuluu? kyselin.

– Niin kuin Spica kertoi, opiskelemme, hoidamme omaa tähteämme ja päätämme maailmojen kohtalosta. Joskus eri tähdistöjen alphat sekä joskus myös alemmalla tasolla olevat sydämet kokoontuvat neuvotteluihin ja oikeudenkäynteihin kuten pian. Sellaiset tilaisuudet ovat hyvin tärkeitä.

Kuljin Zaniahin kanssa rauhalliseen tahtiin ympäri palatsia. Hän kertoi minulle kaikkea mahdollista tähden sydänten elämästä ja vastasi kaikkiin kysymyksiini parhaani mukaan.

– Rijl al Awwa! naisen ääni huusi takaamme yllättäen. Näin Porriman, joka oli saanut hoidettua kasvoihinsa saamaa suurta haavaa kuntoon. Se ei enää verestänyt, mutta ilkeän näköinen rupi oli ilmestynyt tilalle. – Haluan puhua kanssasi kahden ennen oikeudenkäyntiä.

– Alkaako se pian? Zaniah kysyi ja otti muutaman askeleen poispäin minusta.

– Melko pian, Porrima vastasi lyhyesti ja tuli eteeni seisomaan. Zaniah ymmärsi lähteä ja jätti meidät kahden.

Katsoin tytön perään ja tunsin jonkinlaista pelkoa joutua kahden Porriman kanssa. Minua jännitti liikaa, mitä sanottavaa hänellä oli. Hänen kasvonsa olivat tuossa kunnossa minun takiani, eikä hänellä siitä syystä ollut enää toista silmää. Oliko hän katkera minulle?

– Saanko kutsua sinua Erwoksi? nainen kysyi ensimmäisenä ja nyökkäsin arasti. – Se oli minun miettimä alkuperäinen nimi sinulle.

Katsoin Porrimaa varoen ja huomaamattani kohta kävelin hänen kanssaan rauhallista tahtia pitkin käytäviä. Hän vaikutti lempeältä, vaikkei saanutkaan hymyä ilmestymään kasvoilleen.

– Minulle sinun syntymäsi oli hyvin tärkeää. Jäseniämme oli tapettu tai riistetty joukoistamme. Meitä myös on kuollut ajan kanssa vanhuuteen. Tarvitsemme lisää jäseniä. Siksi tuntui järkyttävältä, kun Sirius kertoi vievänsä sinut. Kaiken lisäksi äitisi oli kanssani hyvin läheinen.

– Äitini? kysyin järkyttyneenä. En ollut miettinyt sitä, oliko tähdillä vanhempia.

– Kyllä, Porrima vastasi. – Hänen nimensä oli Khambalia. ja hän oli entinen zetamme. Synnyit hänen kuolemastaan syntyneestä tähtisumusta.

– Miksi hän kuoli? ihmettelin ja tunsin jonkinlaisen henkisen piston.

– Sirius tappoi hänet, nainen vastasi lyhyesti suu tiukkana viivana. Katsoin silmät suurina häntä ja mietin, kuinka kauhea Sirius pystyikään olemaan. Viha kasvoi tunteissani. Millaista olisikaan, jos minulla olisi oma äiti?

– Älä huoli, Porrima lohdutti. – Tähti pystyy saamaan lapsia vasta kuoltuaan. Tähden jättämä tähtisumu on hyvä paikka uusien tähtien kehittymiselle. Et olisi koskaan pystynyt tapaamaan äitiäsi koskaan.

Laskin katseeni maahan. Olin hetken aikaa miettinyt jotain aivan toista.

– Millainen äitini oli? kysyin pakostikin. Halusin tietää, millainen tähti oli joutunut Siriuksen uhriksi ja millaisen tähden jättämästä tähtisumusta olin syntynyt.

– Hän oli... Porrima aloitti, nosti katseensa kattoon ja mietti hetken aikaa. – Erilainen.

Katsoin naista kysyvästi, mutta käänsin katseeni nopeasti, kun tämä käänsi päätään ja näin hänen haavansa. Tunsin syyllisyyttä siitä.

– Khambalia oli vahvamielipiteinen, järkähtämätön ja mystinen, Porrima viimeisteli kuvauksensa. – Kukaan ei tuntunut saavan hänestä koskaan kunnolla selvää. Hän viihtyi paljon omissa oloissaan ja teki äkillisiä katoamisiakin. Joskus Khambalia saattoi olla myös hyvin pahansisuinen. Hän oli ailahtelevainen.

Porrima näytti hieman huolestuneelta, kun hän kertoi äidistäni. Aivan kuin kaikki ei olisi ollut kunnossa. Hän oli juuri sanomassa jotain, mutta huuto keskeytti meidät.

– Porrima ja Rijl al Awwa! Auva kutsui meitä. – Oikeudenkäynti alkaa. Kaikkien on kokoonnuttava pääsaliin.

Porrima kääntyi ja lähti kävelemään Auvan perässä. Jähmetyin hetkeksi paikalleni, mutta lähdin sitten seuraamaan heitä.

– Sirius saapuu piakkoin, Auva sanoi suu tiukkana viivana. Hänkin vihasi selvästi Siriusta, enkä yhtään ihmetellyt. Hän kääntyi yllättäen minuun päin. – Tiedätkö, miksi minulla on lyhyt tukka, kun kaikilla muilla on pitkä? Siriuksen takia. Hän häpäisi minut näin. Naispuolisella tähdellä kuuluu aina olla pitkä tukka ja miehillä lyhyt.

En osannut sanoa kuulemaani mitään. Olisin voinut kysyä, mitä Auva oli tehnyt ansaitakseen häpäisyn, mutta ehkä se olisi ollut liian sopimaton kysymys.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com