Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Osa 4
 
"Anteeksi. Olen pahoillani." Ne olivat yllättävän vaikeat sanoa, mutta silti sain ne sanotuksi.
Neljä silmäparia katsoi minua hetken aikaa hiljaa, mutta lopulta Katie halasi minua kevyesti.
"Saat anteeksi", tyttö sanoi ja irrotettuaan otteensa hän hymyili varoen katsoen samalla minua suoraan silmiin. "Kertoisitko nyt meille, mikä sinusta on niin kamalaa siinä, että Limellä on poikaystävä?"
Huokaisin syvään. Olin kehitellyt tätä varten selityksen, joka oli puoliksi totta.
"Minulla on siskokompleksi", myönsin katse maahan osoitettuna. "En halua jakaa siskoani kenenkään muun kanssa. Hän on ollut minulle pienestä pitäen se kaikkein tärkein."
"Ymmärtäähän tuon", Amanda huomautti. "Olette kuitenkin vasta vähän aikaa sitten muuttaneet tänne, joten siskon tuki on tärkeää."
"Mutta älä enää ikinä tee tuolla tavalla!" Rislie sanoi kiedottuaan kätensä ympärilleni ja leikkimielisesti ravistellessaan minua. Hänen punaiset hiuksensa heiluivat kasvoillani ja menivät suuhuni.
"Hyi! Älä syötä hiuksiasi minulle!" huudahdin ja yritin päästä tytön otteesta.
"Syötänhän!" tyttö huudahti uhoten ja alkoi tarkoituksenomaisesti saada hiuksiaan suuhuni.
"Ällöä!" huusin ja yritin kamppailla vastaan. "Lopeta Riisi!"
"Älä kutsu minua Riisiksi!"
Se oli tytölle viimeinen pisara ja kohta kaaduimme päällekkäin maahan. Nauroimme ja tappelimme lattialla. Käytävällä kulkijat osoittivat meihin oudoksuvia katseita, mikä ei ollut meille uutta. Kaveriporukkani oli muista ikäisistämme erottuva, sillä olimme kaikki niin persoonallisia. Olimme kuitenkin kaikki kunnollisia, kohtuullisen hyviä koulussa ja hyväkäytöksisiä. Tietysti lukuun ottamatta tällaisia tapauksia, kun aloimme Rislien kanssa tappelemaan keskellä koulun käytävää.
"Nyt ylös siitä tytöt!" kuului kova murahdus takaamme ja nousimme rymistellen äkkiä ylös. Yritimme Rislien kanssa kaikin voimin pidättäää nauruamme, kun olimme kasvotusten matematiikan opettajamme kanssa, joka oli pitkä tuima mies. "Luokkaan siitä kuin olisitte jo."
Rislie nappasi laukkumme. Helinä, Amanda ja Katie olivat paenneet luokkaan jo huomattuaan opettajamme saapuvan. He eivät olleet varoittaneet meitä tai sitten emme olleet kuulleet Rislien kanssa riehuessamme mitään.
Istuin luokassa ikkunarivillä taaimmaisena. Rislie istui edessäni, joten hän heitti laukkuni omalle pulpetilleni. Otin tavarani pulpetilleni ja opettaja aloitteli tuntia.
Ei kestänyt kovin kauaa, kun ikkunasta paistava aurinko loi yllättäen varjon pulpetilleni. Verhot olivat melkein kokonaan kiinni vedetyt, mutta huomasin ikkunassa jalat, jotka laskeutuivat ikkunalaudalle.
Seurasin silmät suurina hämmästyneenä jalkoja. Me olimme toisessa kerroksessa! Tuolla olisi vaarallista kenenkään olla!
Hahmo laskeutui ikkunalaudalta alemmas ja nyt huomasin vartalon jälkeen tytön kasvot. Arvioltani Limen ikäinen vihreäsilmäinen tyttö laskeutui ketterästi ikkunalaudalle ylävartalonsa varassa. Hänellä oli tummanruskeat hiukset, jotka ylsivät puoliselkään. Hiukset olivat latvoista tasaisiksi leikatut ja otsatukkakin oli rennosti lähes viivasuora. Tyttö näytti hieman tutulta.
Tyttö katsoi minua hieman säikähtäneenä ja pelkäsin hänen tippuvan. Hän nosti sormen suullensa merkiksi, että minun kuuluisi olla hiljaa. Ja mitään sanomatta minä häntä tuijotinkin.
"Medi!" ulkoa päin kuului huuto ja tyttö oli säikähdyksestä irrottaa otteensa ikkunan karmeista. Huuto kuului selvästi koulun vararehtorille.
Tyttö virnisti ilkikurisesti ja katsoi ylöspäin. Sen jälkeen hän laskeutui näkymättömiin minulta. Mieleni olisi tehnyt nousta ylös ja katsoa, oliko hän päässyt maan kamaralle turvallisesti.
Osoitin katseeni taas luokan eteen kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka ajatukseni jylläsivät äsken näkemässäni.
Opettajamme oli ottanut oppilaita kirjoittamaan taululle läksyjen vastauksia. Seurasin, kuinka omalle paikalleen lähti luokkamme melko uusi oppilas Mona. Silloin tajusin hänen olevan täysin identtinen sen äsken näkemäni tytön kanssa. Olivatko he siskoksia?
 
"Mona!" huikkasin tytölle, kun tunti oli loppunut ja näin hänet muutaman luokkalaisemme tytön kanssa ulkona. Tyttö katsoi minua hieman ihmetellen vihreillä silmillään.
"Niin?" hän kysyi. Muut tytöt katsoivat minua niin sanotusti nenänvartta pitkin, sillä olin kaikkia lyhyempi ja näytin kaksi vuotta nuoremmalta.
"Voitaisiinko vaihtaa muutama sana?" pyysin ja viitoin häntä tulemaan hieman erilleen muista. "Onko sinulla siskoa?"
"Useampikin", tyttö vastasi. "Minulla on kolme siskoa."
"Käykö kukaan heistä tätä koulua?"
"Kyllä", Mona myönsi. "Minulla on kaksi vuotta vanhempi isosisko nimeltä Medi."
Pääni sisällä ajatukseni huusivat täysosumasta. Se tyttö oli siis ollut Monan isosisko ja vararehtori oli huutanut hänen nimeään.
"Miksi kysyt?" Mona kysyi epäillen. Hän oli melko hiljainen tyttö ja oli erikoista, että hän uskalsi näyttää minulle tunteensa.
"Näin hänet matematiikan tunnilla ikkunassa", selitin. "Hän tuota... taisi laskeutua maahan kolmannesta kerroksesta."
Mona ei näyttänyt lainkaan yllättyneeltä. Aivan kuin hän olisi tottunut jo.
"Hänellä on hieman ongelmia koulussa", tyttö kertoi. "Medi taisi jälleen paeta vararehtorin kynsistä. Hän ei ole sopeutunut tänne."
Kun Mona kysyi, oliko minulla enempää asiaa, pudistin päätäni kieltävästi. Mentyäni takaisin kaverieni luokse, mietin Monan kertomaa. Medillä oli siis sopeutumisvaikeuksia? Kun sopeutumisvaikeuksista puhuttiin, muistin välittömästi oman tilanteeni. Monan perhe oli lukuvuoden alussa muuttanut Faroguun. Eivät kai hekin olleet merenneitoja?

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com