Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Blairen painajainen (extra)

 

<<Tyttö katsoi pöydän alta, kuinka heidän kotiinsa tunkeutuneet hahmot tarttuivat kovakouraisesti hänen äitinsä käsivarsista. Tytön äiti huusi ja aneli armoa, mutta kohta häntä lähdettiin raahaamaan kohti ulko-ovea.

Tyttö ei voi kyynelilleen mitään, kun hän oli kontallaan ja seurasi toimettomana tilannetta. Hän oli liian peloissaan tekemään mitään.

Tytön isä makasi maassa huonossa kunnossa, kun hän oli vaimoaan puolustaessa saanut kovia iskuja joukkiolta. Nyt hän kuitenkin nousi ylös ja levitti puhtaan valkoiset siipensä levälleen uhoavasti.

Tytön vanhemmat olivat kuin yö ja päivä. Isän siivet olivat valkoiset, äidin mustat. Tytön omat siivet olivat siltä väliltä. Ne olivat harmaat ja likaisen näköiset.

Mies hyökkäsi naisen kimpussa olevan joukon päälle. Tytön äiti huusi miestään hengästyneenä ja yritti tavoittaa kädellään tämän kättä. Hänen miehensä puolestaan yritti saada joukkiota jättämään hänet rauhaan. Sulat ja verta lensi ilmassa.

Viimein tytön isä sai muutaman hahmon raivattua tieltään ja ojensi viimeisten vastustellessa kättään vaimoaan kohti. Tytön äiti ojensi kättään myös ja viimein heidän kätensä saivat toisistaan kiinni.

Silloin eräs hahmoista lävisti tytön isän selän isolla veitsellä ja tytön silmät pyöristyivät kauhusta jo siitä johtuvan kovan rusahtavan äänen johdosta. Enkeli kaatui elottomana maahan.

Tytön äiti huusi ja itki kuin hullu. Hän vilkaisi vielä kerran tytärtään, ennen kuin hänet kaapannut joukko sai raahattua hänet ulos.

– Äiti! tyttö huusi ja nousi pöydän alta. Se oli virhe.

Kaksi pitkää miestä palasi oitis takaisin sisälle kuultuaan huudon. He huomasivat heti pienen tytön.

Toinen heistä tarttui tyttöä käsivarresta ja nosti ilmaan tarkasteltavaksi. Tyttö huusi heitä lopettamaan ja hän kuuli äitinsä huutavan ulkona kauhusta, ettei hänen tytärtään saanut missään nimessä satuttaa.

– Turha luulo, mies virnisti ja katsoi tyttöä pilkallisesti päästä varpaisiin. – Kukaan ei tee tuollaisilla siivillä mitään. Tyttö on täysin mitätön.

Sen sanottuaan mies viskasi tytön lattialle, jossa tämä kolautti lopulta päänsä hyllyn reunaan. Tyttö tunsi kädessään lujaa kipua, sillä hän oli tippunut sen päälle. Käsi oli varmasti murtunut, ellei jopa poikki. Siivet olivat nyrjähtäneet kovasta kohtelusta, eikä aivotärähdys ollut varmastikaan mahdotonta.

– Kelvoton, tyttö kuuli vielä jonkun sanovan ja hetkessä hän oli yksin. Hänen seuranaan oli vain hänen isänsä eloton ruumis.

Tyttö itki ja itki. Hänellä ei ollut enää ketään. Tyttö makasi lattialla liikkumattomana. Hän ei kelvannut edes julmille sieppaajille, jotka olivat vieneet hänen äitinsä. Hän ei ollut kelvannut edes tapettavaksi, vaikka sitä hän olisi mieluummin toivonut kuin jäädä yksin ja hylättynä isänsä ruumiin luokse.<<

Blaire hätkähti hereille hengästyneenä. Hänen kasvonsa olivat märät ja tyttö kuvitteli vain hikoilleensa. Pyyhittyään kasvojaan hän kuitenkin huomasi sen olevan kyyneliä. Hän oli itkenyt taas unissaan.

Sama painajainen riivasi aika ajoin häntä. Lily ei tuntunut koskaan näkevän painajaisia, eikä hän herännyt öisin siihen, kun Blaire hätkähti yöllä istumaan sängylleen. Kukaan ei tiennyt tytön painajaisesta, eikä hän halunnut puhua siitä. Kamalan painajaisesta teki se, ettei se oikeastaan ollut painajainen vaan muisto.

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com