Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Osa 6

 

En ollut tottunut sellaiseen väkimäärään. Illallispöydässä istui seitsemän henkilöä, vaikka normaalisti kotona meitä oli vain kolme. Ruokailuhuoneen pöytä oli onneksi pitkä ja siinä oli kymmenen istumapaikkaa, jos päädytkin laskettiin. Kaksi tuolia oli kuitenkin korvattu kaksosia varten syöttötuoleilla.

Istuin reunapaikalla Filasin vieressä ja tytön toisella puolella istui aina niin pelokas Lily. Blairen isä istui minua vastapäätä, toisella puolellaan Yang, jota hän yritti oman syömisensä ohella ruokkia. Blaire oli puolestaan toisella puolella syöttämässä Yingiä.

Tunsin oloni kieltämättä vaivaantuneeksi Blairen isän seurassa. Tuo mies ei paljoa viettänyt aikaa muualla kuin työhuoneessaan, enkä ollut lainkaan varma, millainen hän todella oli. Lisäksi en tiennyt, oliko Blaire kertonut hänelle minun käyneen salaa hänen työhuoneessaan. Olisiko John vihainen minulle? Saisinko kuulla kunniani?

Tökin haarukallani perunaa. Ruokahaluni ei ollut aivan kohdallaan. Mielessäni oli liikaa mietittävää ja ne eivät tuntuneet antavan minulle hetkenkään rauhaa.

– Eikö maistu? Filas kysyi ja nappasi lautaseltani salaatissa olleen porkkananpalan.

– Ei ole nälkä, vastasin lyhyesti ja annoin tytön napsia lautaseltani salaattia.

– Sinun pitäisi syödä kunnolla Serine, John sanoi ja katsoi minua hieman huolestuneesti. – Jos et syö, elimistösi ei korvaa menetettyä verimäärää ja alat kärsimään anemiasta.

– Olet vain huolissasi verestäni, sanoin hiljaa ja purin hampaita yhteen hermostuneena. – Minusta välitetään vain vereni ja tutkimukseen liittyvien asioiden takia.

– Raksha! Blaire huudahti hieman hämmästyneenä. – Ei pidä paikkaansa! Me emme ajattele noin yksitoikkoisesti. Et ole meille vain koekappale.

– Minäkin uskon niin, Filas myönsi ja katsoi minua. – Et sinä ole meille kellekään vain pelkkä koekappale. Me välitämme sinusta omana itsenäsi. Kukaan meistä ei halua sinulle anemiaa. Se on ikävä sairaus, josta voi lähteä henki.

– Serine, John sanoi rauhallisella äänensävyllä. – Me olemme nyt kaikki yhtä suurta perhettä. Luuletko, etten välittäisi sinusta enempää kuin tutkimus antaa ymmärtää? Sinä olet nyt tyttäreni.

Vilkuilin ympärilleni. Kaikki katsoivat minua. Jopa Lily katsoi minua hieman uteliaana. Blairen ja Filasin kasvot olivat rohkaisevat. Minusta tuntui lämpimältä ja kodikkaalta ensimmäistä kertaa.

– Lakatkaa sitten kutsumasta minua Serineksi, sanoin lopulta. – Nimeni on Raksha. Jos olen todella osa perhettä, käyttäkää minusta sitä nimeä.

– Se sopii hyvin! Filas huudahti päättäväisenä, vaikka olikin jo aiemmin kutsunut minua Rakshaksi, kuten Blairekin.

Vilkaisin Johnia. Hän näytti vielä punnitsevan asiaa.

– Vain jos sinäkin muistat kutsua minua isäksi, velho sanoi lopulta. Nyökkäsin hyväksyvästi päätökselle, vaikka mielestäni tuntui oudolta, että kutsuisin häntä sillä nimityksellä, vaikkei hän ollut lainkaan biologista sukua minulle.

Ruokahaluni tuntui välittömästi palaavan tuon kotoisan tunteen myötä ja aloin syödä lähes koskematonta annostani.

– Muutit siis tänään Raksha Filasin kanssa asumaan samaan huoneeseen? John varmisti ja nimeni tuli hänen suustaan hieman takerrellen.

– Kyllä, myönsin. – En aio karata tai muutakaan, joten voin kai vapaasti asua muiden kanssa.

– Ja se auttaa Rashaa varmasti sopeutumaankin paremmin, kun ei tarvitse olla missään hyytävässä kellarissa, Filas lisäsi. – Meillä tulee olemaan hauskaa yhdessä asuessamme.

– Muistathan kuitenkin, että se ei tule olemaan pysyvää, mies huomautti ja Filas nyökkäsi ymmärtävästi.

Söin annokseni loppuun Filasin avustuksella. En kehdannut pyytää tyttöä lopettamaan ruokani napsimista. Nälkä tuntui yhä vainoavan minua, kun vein lautaseni Filasin rinnalla keittiön tiskipöydälle.

– Olipas maittavaa, Filas sanoi ja hieroi tyytyväisenä vatsaansa. – Jälkiruoka ei olisi pahitteeksi.

– Turha luulo, John tuli perässämme lautaspinon kanssa. – Sinä olet Filas liian perso makealle ja sinun kuuluu oppia hillitsemään sitä himoa.

– Ei makea silloin tällöin haittaa ketään! tyttö tokaisi ja näytti niin kutsutulle isälleen lapsellisesti kieltään.

John kääntyi kannoillaan huokaisten ja meni hakemaan kaksosia syöttötuoleistaan. Kohta hän tulikin kahden pyristelevän enkelivauvan kanssa keittiön poikki ja lähti. Blaire tuli Lilyn kanssa keittiöön ja harmaasiipinen enkeli auttoi pientä tyttöä nostamaan astiansa tiskipöydälle.

– Voisit Filas mennä leikkimään Lilyn kanssa, Blaire kehotti ja työnsi kevyesti pikkutyttöä selästä kohti Filasta.

– Mennäänkö leikkimään Lily? Filas hymyili ja otti Lilyä kädestä. Lily ei tapansa mukaisesti sanonut mitään, vaan lähti ujosti hymyillen Filasin johdattelemaksi pois keittiöstä. Mietin hetken aikaa, kuuluiko minun seurata heitä.

– Jää auttamaan minua tiskaamisessa, Blaire pyysi ja katsoi minua anellen.

– Tietysti, vastasin. – Hienoa vain, että saan olla avuksi sinulle. Sinullahan on todella paljon hommaa, kun kokkaat, siivoat ja hoidat kaksosia.

– Kyllä isäkin siinä auttaa, Blaire sanoi vähätellen ja laski raanasta kuumaa vettä tiskialtaaseen. Hän otti kaapista pienen purkin, jossa oli vaaleansinistä paksua nestettä. Tyttö avasi purkin ja kahmaisi ainetta sieltä. Blaire laski kätensä tiskiveteen ja pyöritteli kättään nopeasti kuin olisi vatkannut. Kohta aine muuttuikin suureksi vaahtokasaksi täyttäen tiskialtaan. – Tämä on minun omatekoista tiskiainettani.

– Se näyttää todella hauskalta, henkäisin innokkaana ja nappasin käsiini vaahtoa. En ollut koskaan lakannut leikkimästä tiskivaahdolla, vaikka se saattoikin joidenkin mielestä olla liian lapsellista 12-vuotiaalle tytölle.

Blaire alkoi tiskata astioita ja minä jatkoin vaahdon kanssa leikittelyäni.

– Tuletko hyvin toimeen Filasin kanssa? tyttö kysyi, enkä silti lopettanut.

– Tulen, myönsin ja puhalsin vaahtoa ilmaan, jolloin se erkani pieniksi saippuakupliksi. – Hän on ollut minua kohtaan todella mukava heti tavattuamme.

– Haluaisitko mieluummin asua yksin omassa huoneessa?

– En, vastasin. – Jonkun seura samassa huoneessa tekee hyvää kun vasta totuttelen tässä uudessa perheessä elämiseen.

– Mutta pääset kyllä pian asumaan omaan huoneeseesi, Blaire muistutti ja mielessäni kävi heti tyhjillään oleva huone, jonka tyttö oli juuri tänään näyttänyt minulle.

– Kuinka kauan saan vielä asua Filasin kanssa?

– Kaksi yötä, tyttö vastasi enempää empimättä. – Kun sinusta tulee Serine Fueno, muutat omaan huoneeseesi. Mutta toivon mukaan et joudu olemaan siellä kauaa yksin.

– Kuka muuttaa kanssani? kysyin ja silloin lopetin vaahdolla leikkimisen. Tämä tuntui mielestäni jotenkin vakavalta asialta. Vaistoni sanoivat seuraavaan liittyvän jotain hämärää.

– Sen saat nähdä toivottavasti jo viikon kuluttua, Blaire kertoi ja ojensi minulle huuhdeltavia astioita.

– Te aiotte taas kidnapata jonkun, eikö niin? sanoin kysyvästi, enkä vilkaissutkaan tyttöä kohti. Tiesin ilman vastaustakin, että olin arvannut oikeaan.

Blaire ei sanonut mitään ja pysyin itsekin vaiti. Hiljaisuuden pystyi tuntemaan ympärillämme kylmänä henkäyksenä. Blaire jatkoi ripeään tahtiin tiskaamista ja minä huuhtelin astioita sitä mukaan.

– Miltä sinusta tuntuisi, jos joku kidnappaisi sinut omasta kodistasi perheesi luota? kysyin viimein ja Blaire tuntui hieman hätkähtävän kysymystäni tai sitten hän oli vaahdon alla osunut käsillään vahingossa terävään haarukkaan tai veitseen.

– Halutulta, tyttö vastasi lyhyesti.

Jotenkin häkellyin hänen vastauksestaan. Katsoin epäuskoisena tyttöä, mutta huomattuani hänen vakavan ilmeensä, taisin ymmärtää.

– Kukaan ei ole halunnut minua tämän elämäni aikana, Blaire sanoi huultaan purren turtana. – En kelvannut edes vanhempieni murhaajille. En ole kelvannut kenellekään. Jos joku kidnappaisi minut, se tarkoittaisi, että olen haluttu ja tärkeä.

Olisin juuri esittänyt jatkokysymyksen, mutta silloin Blaire riuhtaisi tiskialtaasta tulpan pois, saadessaan viimeisenkin astian puhtaaksi. Hän kääntyi kannoillaan ja meni keittiön oven suulle. Yritin saada pikaisesti tehtyä työni loppuun ja käännyin tyttöä kohti.

– Minulla on sinulle Raksha yksi pyyntö, Blaire sanoi selkä minua kohti, jolloin tunnuin näkevän ainoastaan hänen harmaat siipensä. Tyttö kurkisti olkansa yli minua ja hänen sinisten silmien katse tuntui hetken aikaa viiltävältä. – Älä tule liian läheiseksi Filasin kanssa. Varo häntä.

Enempää sanomatta Blaire jätti minut miettimään sanojaan keittiön tyhjyyteen. 

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com