Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 15. Ginny oli saanut kilpailuasut valmiiksi ja esitteli Rebekkan päällä yhtä aikaansaannostaan, odottaen muilta hyväksyntää luomukselleen. Olimme harjoitelleet tunneilla ja vapaa-ajallammekin kilpailua varten.  Pamelaa ei ollut näkynyt kahteen viikkoon ja olimme kieltämättä huolissamme. Kukaan ei ollut uskaltanut astella rehtorin puheille kysymään suoraan, mutta luotimme Ginnyn näkyihin, että Pamela oli kunnossa. Hän oli nähnyt Pamelan useassa näyssään lääkärin luona, mutta täysissä voimissaan. Olisi vain ajan kysymys, milloin näkisimme hänet jälleen.
– Kengät toivoisin jokaisen hankkivan itse, sillä ne ovat todella hankala tehdä itse, Ginny pyysi. – Mustat puolipitkävartiset.
– Sopii, Miley nyökkäsi. – Oletkin uhrannut paljon aikaa ja vaivaa näihin asuihin.
– Minusta niitä oli vain kiva tehdä ja suunnitella, tyttö kertoi. – Sitä paitsi Rebekka auttoi minua hieman.
– Ompelin vain joitakin helppoja kohtia... Rebekka selitti nopeasti ja muuttui punaiseksi. Hän oli todella ujoa laatua, eikä kestänyt pienintäkään huomiota.
– Ompelithan sinä melkein kokonaan Andrean hieman muista poikkeavan takin, Ginny huomautti hymyillen rohkaisevasti.
Rebekka katsahti nolona Andreaa, joka soi tytölle yllättyneen, mutta kiitollisen hymyn. Rebekka punastui entisestään ja laski nolona katseensa maahan. Huomasin, kuinka Andrean hymy leveni. Poika näytti siltä kuin olisi nähnyt suloisen kissanpennun tekevän jotain hauskaa.
– Kerroin teille niistä kampauksistakin, Ginny muistutti. – Korkea pegasoksen häntä, johon muutama kihara sekaan ja sitten sulkia päähän koristeeksi. Olin myös ajatellut, jos jokainen leikkaisi vasemmanpuoleisista etuhiuksistaan hieman lyhyemmän kaistaleen, johon tehtäisiin myös kiharat. Se elävöittäisi kasvoja.
– Ei varmasti! Amy huusi ärtyneenä. – Hiukseni menisivät pilalle mokomasta tempauksesta. Ne ovat nyt täydellisen samanpituiset.
– Saanko tässä vaiheessa kysyä, mitä minun lyhyille hiuksilleni meinataan? Andrea näytti hieman järkyttyneeltä kuunnellessaan pienen tytön hiussuunnitelmia.
– Hyvä on, jätetään ne etuhiuksien kiharat pois, Ginny myöntyi ja käänsi katseensa seuraavaksi Andreaan. – Ja sinun hiuksesi laitetaan ainoastaan muotovaahdolla taaksepäin ja sulkia sekaan.
Andrea oli yhä hieman järkyttyneen näköinen, mutta kun Miley kuiskasi hänelle ”pahemminkin olisi voinut käydä”, tämä näytti heti helpottuneelta.
Juuri silloin joku tuli oleskeluaulaan, jossa me kaikki istuskelimme. Kaikki kääntyivät yhtä aikaa ovelle, jossa näkyi tuttu hahmo. Pamela asteli ovelta hieman arasti meitä kohden ja yritti hymyillä tavanomaista hymyään.
Tunsin jännityksen ilmassa. Se oli molemminpuolista Pamelaa ja meitä kohtaan. Kaikki vain jäivät paikalleen ja Pamela tuli seisomaan eteemme kuin näyttääkseen olevansa palannut.
– Pamela! Miley huusi ensimmäisenä ja kirjaimellisesti hyppäsi itseään lievästi pidemmän tytön kaulaan. – Olimme huolissamme sinusta. Missä olet ollut nämä pari viikkoa? Mitä sinulle on tehty?
Pamela irrotti varoen Mileyn kaulaltaan ja tyttö otti varoen pari askelta taaemmas. Pamela katsoi Amya, joka oli kuin jähmettynyt pelosta. Siltä tyttö ainakin näytti.
– Anteeksi Amy siitä välikohtauksesta, jonka aiheutin, Pamela pahoitteli. – Violetten mukaan tiedätte jo, mistä se johtui ja lupaan, ettei se toistu. Oikeastaan se on varmistettu eräällä tavalla.
Pamela kaivoi taskustaan pienen läpinäkyvän purkin, jonka sisällä oli valtavasti pieniä pillereitä.
– Sain tällaisia pillereitä, joiden kuuluisi estää minua menettämästä itsehillintäni, Pamela kertoi kuin asia olisi ollut kovin vastenmielinen. – Olin nämä pari viikkoa testeissä, ennen kuin sain nämä.
– Toimivatko ne varmasti? Reina kysyi ja Miley katsoi tyttöä paheksuvasti.
– En ole varma, Pamela vastasi epäröiden. – Saa nähdä.
Hetken aikaa oli hiljaista, kun kaikki miettivät Pamelan paluuta. Ginny otti kuitenkin tilanteen haltuunsa.
– Istu sinäkin Pamela, Ginny ehdotti. – Esittelen juuri valmistamiani kilpailuasuja.
Pamela istui Amyn viereen. Amy kertoi heti, että oli antanut Pamelalle jo heti tapauksen jälkeen anteeksi, kun oli saanut kuulla tämän teon syyn ja pyysi anteeksi omaa tökeryyttään. Kaikki oli taas hyvin.
Ginny kertoi loputkin ideansa, joihin kuului silmien alle laitettavat kolme korukiveä sekä Gallantin tunnusvärin mukainen luomiväri. Andrea oli heti kaikkia koruja ja meikkejä vastaan, mutta meistä muista se kuulosti hyvältä.
Viimein pääsin omaan huoneeseeni ja asetuin sängylleni makaamaan silmät suljettuina. Olin saanut jo kymmenen yön ajan herätä mitä kauheimpiin painajaisiin. Olin todella väsynyt, enkä jaksanut keskittyä kauaa yhteen asiaan. Sydäntäni alkoi juuri silloin taas pistää.
– Tämä on sinun syytäsi, valitin puristaessani rintaani. Käänsin kylkeäni ja tunsin oloni hieman helpottavan.
Mieleni valtasi muistot. Toisin kuin nykyään, nämä muistot eivät olleet peilin vangin. Ne olivat omiani. Muistelin isääni ja kuinka ikävöin häntä. Olin perinyt isältäni kirkkaan vaaleanpunaiset hiukseni. Isäni oli keiju. Hänellä kasvoi selässään tummansiniset keijun siivet, jotka muistuttivat perhosten siipiä. Itse olin katkera, ettei minulla ollut siipiä. Olin siivetön keiju.
– Chris Lutin, kuiskasin hiljaa. – Minun isäni.
Yllättäen aloin miettimään hänen sukunimeään. Se oli Lutin, mutta miksi minun sukunimeni oli Lutin-Ange? Gabriel Ange oli isäni entinen puoliso ja he olivat antaneet yhdistetyn sukunimen lapsilleen. Gabriel Ange oli se enkeli. Hän ei ollut äitini, enkä minä ollut hänen lapsensa. Miksi minulla sitten oli hänen lapsiensa sukunimi?
Sydäntäni ei enää sattunut. Sen sijaan päätäni jomotti kaikki ajatukseni. Gabriel Sofia Ange, Venus Sofia Lutin-Ange... Nimeni oli Gabrielin lapsen nimi. Hän oli antanut sen esikoiselleen. Se esikoinen en voinut olla minä. Se oli peilin vankina oleva puolienkeli. Hänen nimensä oli Venus Sofia Lutin-Ange. Joten suurin kysymys lieni; Kuka minä oikein olen?
– Oletko uskotellut minulle kaikki nämä vuodet, että nimeni on Venus? kysyin peililtä noustuani istumaan sängylleni. Tyttö katsoi yhä itkien minua ja näytti pahoittelevalta. – Se on sinun nimesi. Mutta kuka minä olen? Sinä olet ainoa, joka voi tietää todellisen nimeni.
Tyttö ei pystynyt vastaamaan minulle. Hän oli mykkä. Tai ainakin se johtui siitä, ettei hänellä ollut kehoa, jonka kautta olisi voinut puhua. Hän oli nyt vain pelkkä sielu, joka oli jäänyt vangiksi peiliin. Ja ainoa asia, johon hän kykeni, oli satuttaa minua henkisesti manipuloimalla ajatuksiani ja antamalla minun nähdä näkyinä hänen muistojaan kuin ne muka olisivat minun.
– Outoa, mutta nyt toivoisin sinun pystyvän puhumaan, sanoin hiljaa ja peitin toisella kädellä kasvoni.
Kyyneleitä alkoi vieriä silmistäni, jotka olivat harvinaiset smaragdinvihreät. Tismalleen samanlaiset kuin Gabrielin. En ymmärtänyt, miten sekään pystyi olemaan mahdollista.
– Miksi minulla on äitisi silmät? kysyin kyynelieni takaa. – Kuka on oikeasti minun äitini? Missä hän on ja miksi hän hylkäsi minut? Entä kuka minä olen?
Kuka minä olen? Kysymys kieppui ajatuksissani. En ollut se Venus, joksi olin itseäni kaikki nämä vuodet luullut. Miksi tajusin sen vasta nyt?
– Olenko minäkin tyttäresi? siivetön keijutyttö kysyy.
– Tottakai olet, Chris vastaa. – Olet minun rakas tyttäreni. Ei väliä, mikä sinä olet.

– Haluan kotiin, sanoin. – Miksi sinä veit minut pois kotoani? Olin onnellinen isäni luona!
Hautasin kasvoni tyynyyni. Se kastui varsin nopeasti kyynelistäni. Olin kuin tuo peilissä oleva tyttö. Kyyneleeni eivät lakanneet vuotamasta silmistäni. Vilkaisin kyynelieni takaa peiliin, missä oikea Venus katsoi minua kieltämättä hieman säälivästi. Hän oli painanut kätensä peilin lasia vasten kuin yrittäen työntyä vankilastaan pois.
– Tämä olisi sinulle oiva tilaisuus voittaa taistomme, huomautin hiljaa. – Jos et olisi jäänyt siihen peiliin vangiksi, olisit jo tehnyt sen, mitä havitteletkin.
Mutta tuo tyttö ei päässyt peilistä omin avuin pois. Hän kuvitteli minun päästävän hänet sieltä. Voisin tehdä niin, mutta se tietäisi tappiotani. Joutuisin kärsimään tuon tytön kanssa hänen kohtalonsa. Minä kuolisin hänen kanssaan.
Mutta elämän ja kuoleman kysymykset eivät nyt olleet suurimpana mielessäni. Halusin nyt vain tietää vastauksen kysymykseen; Kuka minä olen?

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Annika

12.07.2012 13:42
hei ystäväiseni (; nyt mäkin huomasin yhen jutun, mikä musta on väärin:
"Vilkaisin kyynelieni takaa ". minusta sen pitäis mennä "vilkaisin kyynelteni takaa". ;)

Nimi: Ruska

09.02.2012 11:21
Voi että... Alkaa melkein itseäkin itkettää! Ihana Tarina!

Vastaus:

Kiitoksia oikein paljon ;') Tiedän, itsellänikin nousi tunteet pintaan tätä kirjoittaessa, kun ajattelee "Venuksen" tunteita <3

-Melek

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com