Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 12. – Eilinen loitsutunti olisi ollut todella tärkeä, Ginny huomautti heti aamulla minulle. – Miksei sinua muuten näkynyt koko päivänä? Olit iltapäivänkin lukittautuneena huoneeseesi.
– Anteeksi, pahoittelin ja aloin hermostuneena pyörittelemään hiuksiani sormeni ympärille. – Menin Aileenin kanssa liikuntatunnille. Halusin olla hänen kanssaan ja liikuntatunti vaikutti todella hauskalta, mitä se kyllä olikin.
– Me todistamme asian, Miley sanoi kuuluvalla äänellä ja nosti Andrean käden ylös. – Ja Venus lupasi, ettei se enää toistu.
– Parasta olisikin, Amy tuhahti hieman paheksuen. Hän istui oleskeluaulan sohvalla yksin, jolloin hän pystyi ottamaan aivan rennosti. – Gallantilainen tyttö, joka juoksee kesken tunnin pois, lintsailee ja menee väärille tunneille, on koko oppilasryhmällemme häpeäksi.
Amyn sanat osuivat minua arkaan paikkaan. Minä olin häpeäksi? Kuinka monta kertaa olin elämäni aikana kuullut tuon? Se tuntui pahalta joka kerralla, vaikka ymmärsin, ettei kaltaiseni koskaan voinut olla kuin häpeäksi. Siksi siihen tulisi muutos.
– Älä Amy sano noin! Pamela säikähti tytön sanoja. – Venuksella oli hyvä syy varmasti joka kerralla. Kyllähän minäkin joskus joudun lähtemään kesken kaiken tunneilta.
– Risteymät... Amy mutisi kiukkuisena.
Ilmassa oli jo valmiiksi jännitettä, joka vain odotti räjähtämistään. Amyn sanat olivat liekki sen sytytyslangalle.
Pamelan vihaa uhkuva katse jumittui Amyyn, joka tuijotti häntä takaisin. Reinankin silmät olivat muuttuneet uhoaviksi. Amyn sanat olivat loukanneet useaa meistä myös minua, mutten näyttänyt sitä. Oli parempi, ettei tästä kehittyisi suurempaa sotaa.
– Ja mitähän tuo tarkoitti? Pamela kysyi tyynesti ja otti pari askelta lähemmäs Amya, jolloin tyttö joutui katsomaan häntä melkein kohtisuorasti ylöspäin.
– Sitä, että teillä risteymillä on erityisoikeuksia, joita ei muilla ole, Amy sanoi ja tuijotti herkeämättä Pamelaa silmiin. – Saatte lähteä välillä tunneilta kesken kaiken ilman mitään seuraamuksia, vain koska vanhempanne ovat rikkoneet kaksi puhdasta sukulinjaa.
Mieleni olisi tehnyt huutaa Amya lopettamaan. Silloin tapahtui kuitenkin jotain, mitä kukaan ei ollut osannut odottaa; Pamela tarttui yhdellä kädellä Amya paidan kauluksesta ja nosti ylös sohvalta. Amy tarttui välittömästi Pamelan käteen ja yritti irrottaa sen otetta. Miley ja Andrea ryntäsivät heti tarttumaan Pamelaan, mutta tämä nosti toisen kätensä estävästi, jolloin molemmat pysähtyivät. He jäivät kuitenkin valmiiksi toimimaan, jos olisi tarvetta. Muutkin olivat valmiina. Minäkin olin. Keneenkään ei saanut sattua.
– Päästä irti! Amy huusi, mutta Pamela ei irrottanut. Hän nosti Amya vielä hieman, jolloin tyttö joutui olemaan varpaillaan. Pamela oli yllättävän vahva. Hän jaksoi nostaa itseään vain muutamaa vuotta nuoremman tytön yhdellä kädellä. En ollut koskaan nähnyt Pamelasta tätä puolta, enkä olisi halunnut nytkään.
– Tiedätkö miksi me risteymät saamme lähteä välillä tunneilta yllättäen, ilman seuraamuksia? Pamela kysyi uhoavasti. – Joillakin meistä on vaarallinen tai muuten haitallinen perimä. On parempi antaa tosipaikan tullen oppilaan lähteä tunnilta kesken kaiken pois kuin katsoa, mitä kamalaa voisi tapahtua.
Amy piti silmiään kiinni ja yritti irrottaa yhä Pamelan kättä. Pamela tiukensi otettaan ja Amy katsoi tyttöä silmiin. Amyn katse oli täynnä pelkoa ja se oli aneleva. Pamelaan se ei kuitenkaan tehonnut, eikä hän irrottanut. Hänen silmänsä näyttivät muuttuneen täysin keltaisiksi, mikä vain lisäsi pelkoa Amyn kasvoilla.
– Minun varsinkin annetaan lähteä enemmän kuin mielellään, sillä sen verran vaarallinen tapaus satun olemaan, Pamela kertoi ja virnisti, jolloin hän paljasti terävät kulmahampaansa. – Kukaan ei halua ottaa selvää, kuinka monta saisin raadeltua hengiltä, ennen kuin kukaan ehtisi pysäyttämään minut...
Se oli Amylle liikaa.
– Päästä minut! Amy huusi kauhuissaan ja pelon kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään. – Irrota!
Hän alkoi rimpuilla kuin hullu ja silloin Miley ja Andrea panivat toimeksi. Miley tarttui Pamelan vapaana olevaan käteen ja Andrea toiseen, jolla hän piteli Amya.
– Pamela lopeta! Miley pyysi ja hänkin oli vähällä purskahtaa itkuun.
Pamelaa hieman pidempi Andrea sai molemmin käsin vain vaivoin irrotettua Pamelan otteen Amysta. Amy lysähti lattialle vapaaksi päästyään. Hän piteli kurkkuaan, johon oli ilmeisesti sattunut kauluksesta roikottaminen.
Ryntäsin Jadetin ja Rebekkan kanssa Amyn luokse ja vedimme hänet nopeasti sivummalle. Miley ja Andrea pitelivät Pamelaa molemmista käsistä, ettei tämä vain pääsisi tekemään mitään. Pamela ei yrittänyt pakoon, mutta piti pientä huojuvaa edestakaista liikettä kuin hermostunut eläin.
Yllättäen joku tuli oleskeluaulaan. Huomasimme Bonita Carewellin ja Dragomir Elmethin oven suussa. Dragomir oli koko Vardock Collegen pelottavin ja salaperäisin opettaja. Hän oli melko nuori, pitkä, mustahiuksinen ja tummasilmäinen velho, joka piti tunteja kaikkein ylempiluokkalaisille oppilaille, myös Pamelalle. Hän myös piti koulussa järjestystä ja kuria. En ollut vielä koskaan ollut Dragomirin kanssa missään tekemisissä.
Dragomir ja Bonita huomasivat heti Pamelan, jota Miley ja Andrea pitelivät kaikin voimin. Seuraavaksi he huomasivat maassa makaavan Amyn, joka piteli kaulaansa. Meidän oppilaiden pelokkaat ilmeet eivät vähentäneet opettajiemme järkytystä.
– Mitä täällä tapahtuu? Bonita kysyi järkyttyneenä. – Käytävälle asti kuului huutoa!
Dragomir ei jäänyt kyselemään, vaan asteli päättäväisesti Pamelan, Mileyn ja Andrean luokse. Hän viittoi Mileytä ja Andreaa päästämään irti, jolloin he tottelivat välittömästi. Dragomir otti Pamelasta kiinni, käänsi tämän selkä itseensä päin ja vei tytön molemmat kädet selän taakse. Hän piti Pamelaa poliisiotteessa, jolloin tyttö ei voinut kuin yrittää rimpuilla turhaan.
– Mitä tapahtui? Bonita toisti kysymyksensä ja ryntäsi äkkiä Amyn luokse tarkistamaan, oliko tällä kaikki kunnossa.
– Se oli Pamela, Ginny sanoi pelokkaalla äänellä ja kerrankin hän käyttäytyi niin kuin 10-vuotiaiden kuului. – Hän tarttui Amya kauluksesta kiinni, kun heille tuli kinaa.
– Olen ihan kunnossa, Amy uskotteli mahdollisimman rauhallisesti, mutta hänen kiivas hengityksensä kertoi toista.
– Sinut on parasta viedä terveydenhoitajalle tarkastettavaksi, Bonita sanoi ja vilkaisi Dragomiria, joka piteli yhä Pamelaa.
– Minä vien Pamelan Violetten puhutteluun tapahtuneesta ja kuulemaan seuraamuksista, Dragomir sanoi. – Tulen sen jälkeen hakemaan Amya.
– Minä voin kyllä kantaa Amyn terveydenhoitajan luokse, Andrea tarjoutui auttamaan. Hän kumartui Amyn luokse – Kiedo kätesi niskani takaa ja pidä lujasti kiinni.
Amy teki työtä käskettyä ja kohta Andrea nosti tytön kevyesti syliinsä. Hän lähti kantamaan Amya terveydenhoitajan luokse ja Dragomirkin lähti viemään Pamelaa Violetten luokse.
– Miten Pamelalle käy? Rebekka kysyi peloissaan. – Mikä hänelle ylipäätään tuli?
– Ettekö tienneet Pamelan olevan risteymä? Bonita ihmetteli.
– Kyllä me tiesimme, Ginny myönsi. – Muttemme sitä, mikä hän on puoliksi.
– Pamela on nimittäin puoliksi ihmissusi, Bonita kertoi pahoittelevasti. – Ja ihmissusilla on tapana joskus menettää itsehillintänsä. Onneksi ehdimme ajoissa, eikä mitään kamalampaa ehtinyt tapahtua.
Bonita nousi ylös lattialta ja sipaisi vaaleanruskeat kiharansa kasvojensa edestä. Hän näytti todella huolestuneelta ja järkyttyneeltä. Ymmärsimme kaikki, että paljon pahemminkin olisi voinut käydä.
Miley istui ilmeettömänä sohvalla ja tuijotti kaukaisuuteen. Reina ja Ginny menivät molemmat istumaan Mileyn toiselle puolelle. Nuorimmat oppilaamme olivat pysyneet koko välikohtauksen ajan sivummalla, mutta tämä oli varmasti ollut heillekin järkyttävää.
– En olisi uskonut Pamelasta tällaista, Miley sanoi ääni vailla sävyä. – Hän on aina niin iloinen ja ystävällinen.
– Voin kirjoittaa koko Gallantille luvallisen poissaolon täksi päiväksi, Bonita lupautui huolehtivasti. – Tämä oli varmasti aikamoinen järkytys tälle päivälle. Parempi ettette rasita itseänne enempää.
Bonita oli juuri lähtemässä oleskeluaulasta, kunnes Rebekka keskeytti hänen aikeensa.
– Palaako Pamela enää? tyttö kysyi arasti ja hieman peloissaan.
– En ole varma, Bonita sanoi pahoittelevasti. – Hänet saatetaan jopa erottaa koulusta.
Opettajamme lähti ääneti ja jätti meidät painostavaan hiljaisuuteen miettimään kaikkea juuri tapahtunutta. Pamela erotettaisiin? Kaiken tapahtuneen jälkeen en haluaisi niin käyvän. Pamela oli todella ihana normaalisti. Hän nauroi aina ja sai minutkin hyvälle tuulelle, eikä hän koskaan tuominnut toisia.
Minäkin menin Rebekkan ja Jadetin kanssa sohvalle istumaan tai oikeastaan me Jadetin kanssa menimme käsinojille istumaan, kun sohvalle ei mahtunut neljää tyttöä enempää istujia. Istuimme odottamassa hiljaa, kunnes ovi kävi. Andrea kantoi Amyn takaisin. Tyttö hänen sylissään näytti olevan aivan kunnossa, lukuun ottamatta punaisia kasvoja. Huomasimme heti, ettei punaisuus voinut johtua kuin nolostumisesta. Amy oli onneksemme kunnossa.
– Millainen on olo? Sattuuko enää? Miley ryntäsi huolestuneena Amyn luokse, kun Andrea laski hänet omille jaloilleen. Amyn suorasta kävelystä huomasi heti, ettei Andrean olisi tarvinnut kantaa häntä takaisin.
– Kaikki hyvin, Amy vastasi ja yritti hymyillä hieman. – Niskaan tuli vain lievä vamma, joka parantuu särkylääkkeillä.
– Puhuimme Amyn kanssa terveydenhoitajan luona ollessamme, Andrea aloitti hieman vakavalla äänellä. – Jotta mitään vastaavaa ei tapahtuisi enää, on parempi jokaisen tietävän joukossamme olevista vereltään risteymistä ja tahrituista, mitä he todella ovat. Jos jollakulla muulla on vaaralliset geenit, osaamme varautua.
– Joten... Amy jatkoi ja viittoi vuorollaan meitä. – Antakaahan kuulua totuus.
Kaikki odottivat hetken hiljaa. Itse olin risteymä ja tilanne ahdisti minua.
– Me ainakin Andrean kanssa olemme täysin puhdasverisiä, Miley aloitti ja lisäsi. – Ja Amy tietysti.
– Jospa kaikki tahritut aloittaisivat, Jadet ehdotti ja nosti sormellaan valahtaneita silmälasejaan. – Kaikki ovat varmasti kuulleet huhuja minusta. Sukuni on tahrittu ihmisellä, jolloin minun kohdallani on käynyt niin, ettei minulla ole ollenkaan taikavoimia. Ei muuta.
– Minä olen kai seuraava... Rebekka aloitti epäröiden. – Minun sukuni on tahrittu menninkäisellä. Se ei vaikuta minuun mitenkään, mutta häpeilen sitä. Minua kiusataan sen takia.
Hiljaisuus valtasi oleskeluaulan jälleen. Joukkomme tahritut eivät kuulostaneet millään tavalla vaarallisilta.
– Ja te loput olette risteymiä? Amy kysyi ja osoitti vuorollaan meitä. – Reina, Ginny ja Venus.
Nyökkäsimme yhtä aikaa ja päätin aloittaa.
– Kaikki ovat varmasti jo hiuksieni väristä päätelleet, että olen puoliksi keiju, kerroin ja heilautin kirkkaan vaaleanpunaisia hiuksiani. – Se pitää paikkansa, eikä se vaikuta millään tavalla minuun.
– Minä olen puoliksi muodonmuuttaja-pegasos, Ginny kertoi vuorostaan. – En osaa muuttaa muotoani pegasokseksi, mutta se on kuulemma mahdollista vielä jonain päivänä. Minulla on lisäksi ennustajan lahjoja. Näen joskus pieniä pätkiä tulevasta, kunhan kunnolla keskityn.
Reina jäi viimeiseksi. Kaikki katsoivat häntä kysyvästi, odottaen jotain karmivaa paljastusta. Tytön ilme näytti pahaenteiseltä. Siitä paistoi häpeä.
– Olen puoliksi jotain sellaista, mitä häpeän sydämeni pohjasta, Reina aloitti katse maahan luotuna. – Olen nimittäin puoliksi paikanvaihtaja. Minulla ei kuitenkaan ole yhtäkään paikanvaihtajien kolmesta kyvystä. Kukaan ei ole koskaan opettanut minua. Olen siis kuin kuka tahansa noita.
Ymmärsin, miksi Reina häpesi myöntää olevansa puoliksi paikanvaihtaja. Paikanvaihtajat olivat halveksittu laji. Heillä oli kolme kykyä, joihin sai tiivistettyä heidän kaikki maagiset taitonsa. Paikanvaihtajia pidettiin epäluotettavina roistoina, jotka kelpasivat vain alamaailman tehtäviin. Halveksittuina he suorastaan ajautuivatkin niille teille.
– Paikanvaihtajien kolme kykyä? Rebekka sanoi kysyvästi. Hän ei selvästi ollut ainoa, joka ei tiennyt, mistä oli kyse, sillä Miley, Amy ja Ginnykin katsoivat yhtä kysyvästi Reinaa.
– Paikanvaihtajilla on kolme kykyä, Reina selitti. – Teleportaamisen kyvyt, mistä laji onkin saanut nimensä. He pystyvät teleportautumaan muualle salamannopeasti. Toinen kyky on aistit. Paikanvaihtajat oppivat aistimaan kaikenlaista mahdollista; tunnetiloja, valehteleeko joku sekä kaikkea yliluonnollista. Myös hyvin pitkänkin matkan päähän! Kolmas kyky on maagiset voimat. Paikanvaihtajatkin kykenevät loitsuihin kuten noidat ja velhot, mutta kehnommin. Maagisilla voimilla tarkoitetaan oikeastaan kykyä langettaa kirous. Paikanvaihtaja pystyy langettamaan vain yhden kirouksen kerralla ja seuraavan kirouksen vasta kymmenen vuoden kuluttua, kun hänen kiroamansa kuolee, ellei hän sitä ennen kumoa kirousta. Maagisiin kykyihin luetaan myös energiapallot, joita paikanvaihtajat osaavat luoda. Lisäksi paikanvaihtajat kykenevät joskus liikkumaan hetkellisesti salamannopeasti, mutta vain hetkellisesti.
– Minä luulin, että risteymien elämä olisi aina ihanaa, Amy sanoi yllättäen haikealla äänellä. – Mutten osannut arvata, että se voi olla myös kauheaa.
– Miksi risteymänä olisi muka ihanaa? Reina tiuskaisi. – Antaisin mitä vain, että voisin olla puhdasverinen. Ja sinähän tunnuit tänään halveksivan meitä risteymiä.
Amy laski katseensa nolona maahan. Reina oli oikeassa kaikessa sanomassaan. Amy oli puhunut tänään halveksivaan sävyyn meistä risteymistä. Ja itsekin toivoin Reinan lailla, että voisin olla puhdasverinen. Että voisin olla tavallinen keiju. Selässäni kasvaisi kauniit keijujen siivet ja voisin käydä keijujen koulua kaltaisteni kanssa.
– Minä kadehdin teitä, Amy vastasi viimein häpeillen. – Te saatte olla erikoisia, teillä pystyy olemaan useampia ihmeellisiä kykyjä kuin esimerkiksi tavallisella noidalla. Minä itse haluaisin olla risteymä.
– Mutta nyt ymmärrät, ettei se ole niin ihanaa kuin kuvittelet? varmistin ja tyttö nyökkäsi.
– Niin. Anteeksi, Amy pyysi aidosti pahoillaan. – Toivottavasti Pamela ei joudu tämän päiväisen takia pahoihin vaikeuksiin. Ymmärrän kyllä, miksi näin kävi, eikä hän voinut sille mitään.
– Puoli-ihmissusi ei ole varmastikaan helppoa olla, Miley tuumi haikeasti. – Eikä varmasti kaikilla muillakaan risteymillä. Reina on puoliksi häpeilemäänsä lajia ja Venus erottuu joka paikassa joukosta hiustensa takia.
– Miettikää, millaista puolivampyyreillä on, Jadet huomautti. – Nekin tuntevat verenhimoa ja menettävät siksi malttinsa.
– Isoäitini oli puolimenninkäinen, Rebecca kertoi. – Hänellä kasvoi erikoiset suipot korvat ja hän oli todella lyhyt. Hän kärsi kiusaamisesta koko elämänsä.
– Pixien risteymänä olisi samankaltainen tilanne, Ginny lisäsi. – Kasvaakohan niille pixieiden tuntosarvet päähän?
– Entä miettikää merenneidon risteymää, Miley sanoi. – Merenneidot elävät normaalisti meressä veden alla. Pystyykö puolimerenneito siihen? Elävätkö ne maan päällä ja onko niillä ollenkaan pyrstöä?
– Mutta minä tiedän, minkä risteymänä olisi kaikkein kauheinta... Jadet sanoi ja se keräsi kaikkien huomion häneen. – Enkelin risteymänä. Puolienkeleillä kasvaa selässään mustat enkelin siivet. Ne ovat harvinaisia ja arvokkaita. Monet havittelevat niitä siipiä ja mustien enkelin siipien kantajat päätyvät lopulta siipiä havittelevien käsiin ja kuolevat verisesti.
– Mustat enkelin siivethän merkitsevät myös kirousta, Ginny lisäsi. – Enkeleiden suurin synti on saada epäpuhdas lapsi. Varmaan kovaa olla enkelin risteymä, kun on kirottu, tietää kuolevansa verisesti ja elää muiden inhoamana.
Hengitykseni oli salpautunut jo Jadetin selostuksen aikana. En saanut hetkeen ollenkaan henkeä. Kirottu, inhottu, tuomittu veriseen kuolemaan...
Nousin hitaasti ylös, etten herättäisi liikaa huomiota. Kävelin ripeästi huoneeseeni ja suljin oven. En voinut sille mitään, että puoliksi paiskasin sen perässäni. Hetken aikaa oveen nojatessani, kuulin kuinka muut supisivat, mikä minulle oli tullut. En mahtanut sille mitään, että juuri tuo aihe sai minut ahdistumaan syvästi.
Katsoin peiliäni, missä näin äskeisen puheenaiheen. Puolienkeli katsoi minua peilistä itkien.
– Kuulit kaiken, kuiskasin sille. – Kuulit kohtalosi. Anna minun säästyä siltä.
Ensimmäistä kertaa tyttö katsoi muualle kuin minuun. Se laski katseensa alaviistoon kuin ymmärtäen viimein voivansa säästää minut varmalta kuolemalta.
– Mieti tarkkaan tilannetta, sanoin peilin vankina olevalle tytölle. – Sinä kuolet yksinäsi tai sitten me molemmat kuolemme. Eikö olisi kaikkein parhainta, että edes toinen meistä selviäisi?
Tyttö käänsi taas katseensa minuun hieman anelevasti. Hän laittoi toisen kätensä rinnalleen, sydämen kohdalle ja sen jälkeen hän ojensi kättään minua kohti, kunnes peilin pinta tuli vastaan.
– Elättelet yhä sitä toivetta? tuhahdin ja oli minun vuoroni laskea katseeni maahan. Nostin katseeni kuitenkin pian uhmaa täynnä tyttöä kohti, jolloin hän näytti hieman säikähtäneeltä. – Mutta minähän tässä loppujen lopuksi päätöksen teen, et sinä.
Päätökselleni ei kuitenkaan ollut enää kauaa aikaa. Se olisi tehtävä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin tuo puolienkeli tekisi jotain peruuttamatonta ja kauheaa.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

**********************************************************************************************************************************

©2018 Enkelin Siivet - suntuubi.com